Cats -musikaali, Hartwall Arena, 21.-22.10.2017

Cats on nyt koettu ja voin sanoa että oli kokemus. Kaksitoista vuotta meni, että näin musikaalin livenä ja musikaali oli juuri sitä ja vielä enemmän mitä halusin ja odotin.

Liput tulivat myyntiin puoli vuotta sitten ja en ollut kuullutkaan, että Cats Tour tulee Suomeen, ennen kuin näin kadulla mainoksen asiasta. Piti heti ensimmäisenä päivänä tilata liput, jotka otin lauantaille ja sunnuntaille. Sunnuntaina sain vielä todella hyvät paikat alhaalta, ihan lavan edestä.

Lauantaina kävin katsomassa musikaalin yksin, ja sain paikat ylhäältä sivusta.

 Paikka oli sinäänsä ihan ok, koska sieltä näki ryhmätanssit todella hyvin ja kummallakin puolella lavaa oli videokuva esityksestä, eli kun piti nähdä esiintyjien kasvot pystyi katsomaan videokuvaa.

Alkumusiikin ja Jellicle Songs for Jellicle Catsin aikana tunsin ihan mielettömän euforiaryöpyn. Orkesteri oli iso ja se soitti kovaa ja mahtipontisesti, kuoro lauloi ihan käsittämättöman kauniisti ja ryhmätanssista näki että näyttelijät todellakin osasivat tanssia.

 Olen katsonut DVD:n niin monta kertaa että osaan koreografiat ja sen mikä kissa laulaa minkäkin vuorosanan ulkoa, ja oli ihan hauska nähdä että musikaali on tässä parissa kymmenessä vuodessa muuttunut. Koreografia oli suunnilleen sama, mutta osan tanssiliikkeistä teki eri kissat ja alussa yksinlaulajat olivat osittain eri kissoja.

 

Oikeastaan ainoa asia, mitä en musikaalissa pitänyt, että Old Gumbie Catin musiikki steppauskohdassa oli muutettu aivan uudeksi. Yritin etsiä videota aiheesta, että onko kyseessä joku vanha asia mistä en ollut tietoinen, mutta en löytänyt mitään. Musiikki ei ollut sama kuin DVD:ssä tai kaikissa soundtrackeissa mitä omistan, ja olin hieman hämmentynyt asiasta.

 

Rum Tum Tuggerista täytyy sanoa erikoismaininta, että tällä kertaa Tuggeria esitti näyttelijä joka oikeasti osasi asiansa, ja veti nimikkokappaleensa oikealla tavalla yli ja kieli poskessa. Tugger oli myös saanut takaisin vanhan ja alkuperäisen ulkomuotonsa, kun viime vuonna Catsista tehtiin traileri jossa Tugger oli saanut aivan käsittämättömän ruman ulkomuodon, hyrr.

Hassusti kumpanakin päivänä juuri Rum Tum Tuggerin laulun aikana tuli parin sekunnin mikkikatkos, ja oli myös mielenkiintoista todeta, että siirtyminen Rum Tum Tuggerista Grizabella the Glamour Catiin toimii livenä ihan yhtä huonosti kuin äänitettynäkin.

 

Yksi lempikohtauksistani musikaalissa on varaskissakaksosten laulu Mungojerrie and Rumpleteazer, jossa on todella hauska melodia ja hienoja tanssiliikkeitä. Kaksi näyttelijää osuivat ihan nappiin rooliensa kanssa, näyttäen hahmojensa oveluuden ja keppostelevaisuuden, ja tehden samalla useita nättejä tanssiliikkeitä, joista paras on kaksoiskärrynpyörä, johon en tule ikinä kyllästymään.

 

Lavasteet olivat kanssa todella upeat. Pahoittelen huonolaatuisesta kuvasta, kännykkäni ei oikein pelaa huonossa valossa.

 

Old Deuteronomy ei ole koskaan ollut yksiä lempikohtauksiani musikaalissa, mutta livenä nähtyä pidin siitä. Melodia laulussa on todella, todella kaunis ja kissakuoro kuulosti livenä enkelimäiseltä.

Musikaalissa oli tehty myös joitain muita muutoksia, jotkut laulut olivat hieman lyhyempiä ja Gus the Theatre Cat -kohtausta oli pidennetty. Gus myös lauloi Munkustrapin osuuden The Awful Battle of Pekes and Polliclesissa, josta en oikein osannut päättää pidinkö, lähinnä koska Gus ei mielestäni ole mikään erityisen muistettava hahmo ja Munkustrap oli taas yksi suosikkini.

 

Macavity ja Mistoffelees, jotka ovat kummatkin yksiä lempikohtauksiani, oli toteutettu todella hyvin. Mistoffelees oli castattu todella, todella hyvin, ja teki laulunsa aikana yli 30 a la secondea putkeen, jotka katsoin kummallakin katsomiskerralla suu auki. ja itse kehtaan unelmoida että joskus tekisin edes kymmenen fouettea mikä ei tule ikinä tapahtumaan

Macavity on varmaan lempikohtaukseni musikaalissa, ja täysin rakastuin tämän version Bombalurinaan, joka tanssi seksikkäät liikkeensä täydellisesti ja oli muutenkin aivan ihana. Samaa en voinut sanoa Demeteristä. Demeter on yksi suosikeistani, ja tämän version Demeter oli.. no, ei kovin hyvä. Lähinnä siksi, että hänen esittäjänsä ei kaikessa yksinkertaisuudessaan osannut laulaa. Lauluääni oli käheä, heikko eikä yhtään sitä mitä musikaalissa, varsinkaan sen luokan musikaalissa mitä Cats on, pitäisi olla. Tanssiminen onnistui, mutta en päässyt yli siitä etten pitänyt tämän version Demeteristä.

Memory on musikaalin tunnetuin kappale, ja Joanna Ampil esitti sen niin hyvin. Nainen lauloi biisin niin kauniisti ja niin tunteella, että tuli ihan kylmät väreet. Vaikka rakastin tätä versiota Grizabellasta, en päässyt yli, että Ampil oli hieman liian nuoren näköinen ja oloinen, mutta ehkä se on vain minä.

 

Munkustrapia ei esittänyt roolia normaalisti esittävä Matt Krzan, vaan understudy Robin Lake. Vaikka en hirveästi understudyista perustakkaan, Lake veti roolin todella hyvin. Munkustrap on kissalauman suojelija ja toisiksi korkein hierarkiassa, ja yleensä hahmon esittäjissä on tiettyä aukrotiteettia, mutta tämä Munkustrap oli hyvin rento ja pehmeä, mutta samalla komensi kissoja ihan mukavasti. Olen ihan lapsesta asti pitänyt tästä hahmosta ja pidän että eri versioissa tehdään eri tulkintoja.

 

Hävettää myöntää, mutta kun lopussa Journey to the Heaviside Layer tuli, lauloin mukana. Musikaali oli niin mukaansa tempaava ja osaan sen ulkoa, että oli vain pakko.

 

Katsoin sunnuntaina Catsin äitini kanssa, ja jäimme musikaalin loputtua kuuntelemaan orkesterimusiikkia. He soittivat tietenkin Memoryn instrumentaalina. Teki mieli laulaa, mutta en saanut sanoja päähäni, ja ihan äitinikin sanoi, että minun pitäisi opetella laulu, koska se sopisi äänelleni niin hyvin. :D

 

 

Jonkun kuvan lauantaina otin.

 

Kun lähdin Kotkasta äidilleni, minun oli tarkoitus tehdä kumpanakin päivänä Sugarpillin punaisella luomivärillä meikit. Hienosti unohdin luomivärit kotiin, mutta olin ottanut matkalle Smashbox Covershot Bold -paletin. Ajattelin repäistä ja pistin ensimmäistä kertaa itselleni lauantaina violettia luomiväriä. Sisäkulmassa ja alaluomessa oli myös punaista väriä kyseisestä paletista, mutta se ei valitettavasti näy kuvassa. Meikkiin olisi sopinut todella hyvin violettisävyinen huulipuna, mutta koska minulla ei sellaista ollut, nyt mentiin sitten semiluonnollisella nudepunalla.

Ostokset:


Hartwalilla myytiin paljon tavaraa musikaaliin liittyen, esimerkiksi ohjelmalehtinen, vuoden 2005 nauhoitus, Cats -sateenvarjo sekä runokirja, johon koko musikaali perustuu.

 Itse ostin vain ohjelmalehtisen, josta on tullut tapa oikeastaan aina kun jossain musikaalissa tai konsertissa käyn. Ohjelmalehti maksoi 15 euroa, ja oli mielestäni astetta laadukkaampi mitä ohjelmalehdet yleensä ovat. Lehti sisälsi paljon kauniita kuvia, kuvauksen musikaalin tapahtumista, sekä Andrew Llyod Webberin haastattelun.

Olin harkinnut ostavani runokirjan, mutta en saanut aikaiseksi. Se olikin ihan hyvä juttu - pari päivää musikaalin näkemisen jälkeen muistin, että äitini oli ostanut sen minulle joskus kymmenen vuotta sitten :D Kun käyn äidilläni, täytyy muistaa hakea kirja kaappien syvyydestä, kun en ole sitä ihan taas vähään aikaan lukenut.

Tracon 2017 ja upea lopetus conivuodelle

Ompa ollut pitkä aika päivitysten välissä. Tässä välissä oli Rock Fest -metallifestarit ja Desucon, joista kumpikin meni niin päin helvettiä etten saanut kummastakaan kirjoitettua.

 Tracon tosiaan oli tuossa 9.-10.9.17, itse saavuin perjantaina vaihtamaan lippuni tapahtumaan.

En ole oikein jaksanut panostaa tämän vuoden coneihin, vedin kaikki tämän vuoden conit ilman korsettia, samalla paidalla ja hameella. Päätin kuitenkin että pidän photoshootin Traconissa ja siksi päätin hankkia tavaroita Traconiin, joita pitää photoshootissa.
Ostin conia varten harnessin, joka  ei saapunut, paidan saksankieliseltä sivulta jonka isäni tilasi, lähetin viestiä missä paita oli niin vastaus oli että 4-6 viikkoa kestää toimittaa, tilasin lateksi stay-upit jotka eivät olleet edes mustat, kiiltävät ja olivat käytetyn näköiset sekä korsetin, joka ei istunut ja jäi käyttämättä.
Olin teetättänyt PVC-boleron joka oli ihana ja juuri täydellinen, sekä PVC-somisteiset stay-upit jotka eivät sitten toimineet lainkaan.
Olin sopinut yli viikko sitten kaverini kanssa että tämä tulee minua vastaan juna-asemalle. Kaksi päivää ennen lähtöä hän sitten kertoi, että hänellä oli juuri silloin menoa. Selvä, menin sitten yksin Tampere-talolle ja syömään.
Kaverini saapui Subwayhin jossa kävin syömässä ja hyppäsimme bussiin.
Kaverilla sitten juteltiin, mutta minulle ongelmallista oli se, että kaverillani oli suuri ikkuna jossa ei ollut tietenkään verhoja tai sädekaihtimia. Nukuin sitten ikkunan alla, ja yleensä en pysty nukkumaan valossa, mutta yö oli niin pilvinen ja aamu sumuinen että ainakaan valon takia en saanut unta. Perjantai-lauantai yönä nukuin ehkä kolmisen tuntia, joka johti siihen että olin aika kuollut aamulla.
Aamulla sitten kaverini ilmoitti että hänen pitäisi olla kahteentoista mennesssä omilla menoilla. Tässä kohtaa kello oli puoli yksitoista, olin juuri noussut ylös, yöpukeissa, ilman meikkiä ja syömättä mitään. Kaverini keitti puuroa ja söin sen niin nopeaan kuin pystyin, ja aloin meikata. Tässä kohtaa minulla oli tunti tehdä Traconin meikkini, ja aloin panikoida. Tällöin tarkoista meikeistä ei tule oikein mitään kun kädet tärisevät ja eivät tahdo toimia, ja pistin varmaan puoli tuntia oikeaan silmääni mustaa luomiväriä siinä onnistumatta. Kaverini oli kertonut, että hänellä olisi meno ja että se loppuisi viideltä, mutta en arvannut sen kestävän viisi tuntia :D Kaverini asui vielä talossa joka oli sisältä lukittu ja vara-avaimia ei ollut, eli hänen oli pakko päästää minut ulos. Loppujenlopuksi kaverini sai ilmoitettua myöhästyvänsä, ja minä jäin odottelemaan bussia. Bussi pysähtyi linja-autoasemalle ja pääsin sieltä helposti Tampere talolle. Olen kulkenut matkaa vain toisinpäin, Tampere-talolta pois, mutta muistin silti reitin.
Käväisin ulkona valokuvauttamassa itseäni ja asuani. Kuvaajana oli iki-ihana Firith (link!), joka oli suostunut photoshoottaamaan minua. Hienosti kuvasimme sateessa, jonka takia hiukseni olivat miten olivat. Ehdimme kuvata noin puoli tuntia, kunnes alkoi sataa niin lujaa että nappasin kamerani ja huikin sisälle.

 Lauantain look.

Tässä kohtaa kävin palauttamassa kamerani laukkuun ja käväisin myyntipöydillä ja kirpputorilla. Myyntipöydiltä ei löytynyt taaskaan mitään, siellä on vuodesta toiseen samat myyjät ja samat tuotteet. Figuja katselin, mutta siellä ei ollut yhtäkään figua jonka olisin tahtonut. Suomen coneissa figuurimyynti on muutenkin todella surkeaa, löytyy tyyliin yksi myyjä jolla on muutamia kunnon figuureja myynnissä, muut myyvät prizefiguureita jotka eivät ole edes sieltä hyvästä päästä, ja usein tuplahinnalla.
Käväisin myös kirpputorilla, ja Traconin kirpputori omisti saman ongelman kuin Desuconinkin: tilat eivät olleet tarpeeksi suuret, ja ulos kertyi älytön jono. Itse kun menin jonoa oli reilut 20 metriä, joka onneksi liikkui paljon nopeampaan kuin Desuconin kirpputorin jono. Kun pääsin sisään, tila ei ollut edes lähellekään täynnä niin en tiedä miksi sisään ei päästetty enemmän ihmisiä. Figuureja oli paljon enemmän kuin Desuconissa, mutta suurin osa oli todella matalla tai ihan lattialla ja korsetissa ja korkkareissa oli vähän hankala kumarrella. Loppujen lopuksi löysin Sansei Muramasa -figuurin, juuri sen figuurin jonka halusin löytää hahmosta ja vielä oikean värisenä, kun figusta löytyy myös versio jossa bunnysuitti ja korvat ovat valkoiset.
Menin istumaan, ja huomasin saaneeni vieraalta ihmiseltä Facebookiin viestin. Viestissä luki että ihminen jolla majoituin oli joutunut sairaalaan ja olisi päivystyksessä. Että hienoa, nyt minulla ei ollut majoitusta. Lähdin harppomaan kohti infoa, jossa ei osattu auttaa muuten kuin tarjoamalla lattiamajoitusta. Olen kerran ollut lattiamajoituksessa, ja ei enää ikinä. Lähetin kaikille tamperelaisille kavereilleni viestin, kunnes eräs kaverini ilmoitti että heille voi tulla. Tässä kohtaa kävin narikassa ja huomasin että kas kummaa, meikkini olivat kadonneet. Menin suoraan infoon, ja mitään löytötavaroita missä olisi meikkejä ei ollut. Kävin useammassa paikassa, missä epäilin mihin olisin voinut meikkini jättää ja missään niitä ei ollut. Eli hip hurraa. Joku oli pöllinyt meikkini ja siinä meni muutama ihan mukava luomiväri ja huulipuna. Myöhemmin sain sitten kuulla, etten ollut ainoa jonka meikit olivat varastettu.
Loppupäivä menikin sitten eri ihmisten kanssa hengatessa, mutta en ollut varmaan siinä kohtaa parasta seuraa. Yhteenkään luentoon en jaksanut mennä, ja vahvasti harkitsin että lähtisin jo lauantaina pois. Ulkona hengatessani sitten katsoin kännykästäni mihin aikaan meikkiliikkeet menivät kiinni. Kello oli varttia vailla, ja Stockmann meni kiinni tasalta. Tiesin sen olevan lähellä, mutta en uskaltanut kävellä sinne, joten otin taksin, että ehtisin. Minulta pöllittiin kaikki meikit, mitä minulla oli matkalaukussa Diorin huulipuna ja joku alelaarista ostettu smokey eye -paletti. Ostin siis meikkivoiteen, kulmakynän ja suteja sekä ripsiliiman, ja yritin pärjätä niillä. Illemmalla sitten matkustin kaverin kämpille, jossa hänen kämppiksensä lainasi minulle huonettaan ja pääsin ihan sängylle nukkumaan. Päivänä koetun stressin ja univajeen takia nukuin sitten ihan suht syvästi.

Aikaisemman päivän jälkeen en edes oikeastaan halunnut lähteä takaisin coniin, mutta lähdin kuitenkin. Yksi kaverini kämppis lähti saattamaan minua, ja menimme bussilla Tampereen keskustaan.  Bussi pysähtyi lähes Subwayn viereeen, ja päätin mennä syömään koska aamupalaa en ollut viitsinyt kysyä, ja minulla oli tässä kohtaa jo vähän nälkä. Sunnuntai meni lähinnä hengatessa, en käynyt yhdelläkään luennolla koska en uskonut jaksavani keskittyä. Sinäänsä vähän harmi, Traconin teema oli tänä vuonna pahikset ja olisin varmasti pitänyt aiheesta olevista luennoista.
Koska meikkini pöllittiin, en saanut tehtyä kunnollisia meikkejä, ja sunnuntain meikkini olivatkin lähinnä vahvempi versio arkimeikistäni.
Kävin myös uudelleen myyntipöydillä, sekä kirpparilla, joka oli sitten suljettu juuri ennen kuin sinne pääsin. Näin myös Purple Octopusin (link!) Tiian, joka myy korujaan lähes joka conissa ja varmaan puolet kaulakoruistani ovat häneltä. Olen varmaan pari vuotta katsellut hänen Tyrannosaurus Rex -kaulakoruaan, mutten koskaan ostanut sitä. Nyt koru oli alennuksella, koska se oli viimeinen, joten päätin ostaa sen ja tuli Tiian kanssa pari saanaakin vaihdettua.

 Tiian pöytä. Hyvin harvoin kuvaan myyjien pöytiä, mutta Tiia ansaitsee poikkauksen.

Jossain kohtaa tuli nähtyä muutamaa tuttua Meido kahvilassa, joka olikin ensimmäinen kerta kun sellaisessa olen käynyt. Meillä oli oma meido, joka tuli istumaan ja juttelemaan kanssamme. Siinä meni aika ihan mukavasti, kunnes huomasin että kello oli kahtakymmentä vaille viisi, ja bussini lähtisi viideltä. Sanoin heipat, hain isotavaranarikasta matkalaukkuni ja lähdin kohti bussia. Oli ollut tarkoitus tilata sunnuntaina liput bussiin, mutta bussi oli myyty loppuun. Kävelin jonoon, ja jonotin noin minuutin. Sitten tapahtui odottamaton: bussi sulki ovensa ja ajoi pois! Ehdin jopa bussikuskille heilauttaa, ja hän näki sen, mutta ajoi pois. Joo, se oli viiminen bussi Kotkaan Tampereelta. Soitin paniikissa äidilleni, ja sain ohjeet mennä juna-asemalle. Juna-asemata oli tarkoitus matkustaa Kouvolaan ja sieltä Kotkaan. No, sitten huomattiin että Kouvolasta ei mennyt yhtäkään bussia tai junaa enää. Sitten sain ohjeet mennä Helsinkiin, ja Kampista bussilla Kotkaan. Juna oli TUNNIN myöhässä. Tunnin seisoin ulkona hupparissani ja minihameessani, onneksi tapasin ihan mahtavan porukan ja aika meni ulkona puhuessa ties mistä aiheista. Loppujen lopuksi pääsin Helsinkiin, ja kirjaimellisesti juoksin Kamppiin. Olin kuitenkin suht ajoissa, ennen bussiin kymmentä minuuttia ennen kuin se lähti, ja pääsin onneksi Kotkaan. Saapuessani kotiin kello oli puoli yksi yöllä, ihan lyhyt matka tämä meni Tampereelta Kotkaan ei ollut, mutta ainakin pääsin kotiin. Tulen muuttamaan ensi vuoden puolella pääkaupunkiseudulle, niin matkustaminen ja coneihin meneminen helpottuu reilusti.


Ostokset


Tekstissä tuli jo itseasissa mainittua ostokseni, mutta pistetääs tähän vielä, ja ihan kuvien kera.
Ensimmäinen on Purple Octopusin (link!) Tyrannosaurus Rex- kaulakoru. Koru on nätti, ja yksi realistisimmista kallokoruista mitä tiedän. Hintaa tällä oli 18 euroa.

Toinen on kirpputorilta ostettu Sansei Muramasa -figuuri, visual novelista Seikou Akki Muramasa, bunnyversiona. Figuuri on juuri se musta versio jonka halusin, tuosta kun on myös valkoinen versio olemassa. Figuuri on skaalaltaan 1/7, mutta on varsin iso, mielestäni enemmän 1/6, joka on vaan hyvä asia. Hintaa tällä oli 85 euroa.

 Olen tosiaan puolen vuoden kulttua muuttamassa, joten kaikki uudemmat figuurini tulevat olemaan laatikoissaan. Sitten kun otan tuon pois laatikosta, odotan "innolla" figuurin käsittelyä, meinaan nuo verkkosukkikset ovat oikeaa kangasta. :D Figun käsittely meikäläisen kynsillä saattaa olla hieman hankalaa.

Helmikuussa ehdin luvata teille että kirjoittaisin blogiini esittelyn figuureistani. Sitä ei kuitenkaan ikinä tapahtunut, koska tilasin vain koko ajan lisää figuureja. Tällä hetkellä kasassa on 19 figua, ja olen tilannut yhden, ja mahdollisesti tilaamassa kaksi tässä lähiaikoina.
Mainostan häikäilettömästi että olen liittynyt MyFigureCollectioniin, sivulle jossa kerätään animefiguureja. Minun käyttäjälleni pääsee tästä (link!). Lisään sivulle kuvia silloin kun jaksan kuvata, ja tarkoituksenani olisi joitain arvostelujakin kirjoittaa.

Ja tosiaan ne Traconissa otetut kuvat tulevat nettiin tai sitten eivät tule. Riippuu siitä osaanko ja jaksanko muokata niitä.

                                                                                                                                                                      

Popcult Helsinki, 6.-7.5.2017

Popcult tosiaan oli, ja päätin käydä, kun tuo Suomen ainoa länsimaalaiseen populaarikulttuurin coni on. Rupesin tässä mettimään, että tämä taisi olla ensimmäisen Popcultini - Popcult Dayssa on tullut käytyä. Coni oli hyvin järjestetty ja kokemus mukava, joten käyn varmasti uudelleenkin.

Ennen conia ilmoitettiin kunniavieraat. Lauantaina, puoli yksi, oli Eliza Jäppisen haastattelu. Helsinki on vain kahden tunnin matkan päässä, ja yleensä näihin "lyhyen matkan" coneihin tulen vasta conin alkamispäivänä. Katsoin kuitenkin Kotkan bussit läpi, ja huomasin ettei minulla ollut mahdollisuuksia päästä coniin tuohon aikaan - ellen olisi sitten lähtenyt todella aikaisin bussilla.

No, päätin että menen jollekkin pe-la yöksi. En tunne paljoa helsinkiläisiä, mutta sain yöpaikan. Olin varannut joulukuussa hotellin la-su yöksi, mutta torstaina, mahtavat kaksi päivää ennen conia, huomasin, että varaus ei ollut mennyt läpi. Kävin katsomassa tilitietoni, ja kyllä - hotellia ei ollut. Ei saatana. Soitin paniikissa isälleni, joka heitti minulle 30e uutta hotellia varten. Hotellista oli kuitenkn halvat huoneet myyty loppuun, ja halvin oli 150 euroa. Kysyin kaverilani, voisinko tulla sittenkin kahdeksi yöksi, ja tälle kävi.

No, lähdin perjantaina kaverilleni. Kaverini asui kuitenkin jonkin matkan päässä conista, ja coniin piti mennä ratikalla ja bussilla, joten matkaa en osaisi yksin mennä. Kaverini asui myös sen verran kaukana, että taksilla tulo maksaisi todella paljon. En ole juurikaan täysi-ikäisenä käynyt conien iltabileissä, ja halusin nyt mennä. Kaverini ei halunnut olla iltabileissä kovinkaan pitkään, ei paluu kaverilleni oli todella vaikeaa. Kaverillani menin sitten katsomaan hotellin uudestaan - ja nyt siellä oli yksi halpa huone vapaana, hintaan 99 euroa. Päätin sitten ottaa hotellin, se kun oli conia vastapäätä ja iltabileetkin olivat sen tiloissa.

Olin suunnitellut conin teemaksi mustan ja hopean, eli käyttäisin siis mustia vaatteita joissa metallikoristeluja, hopeisia koruja, harmaata ja mustaa luomiväriä ja harmaita piilareita. Kaverilla huomasin sitten, että olin jättänyt harmaat piilarit kotiin, ja mukana olivat vain vihreät piilarit. Mukana ei ollut muita luomivärejä kuin harmaa paletti ja musta luomiväri, vihreät luomivärit olin jättänyt kotiin ja punaiset rikkonut jo aikoja sitten. No, vitut tästä ja tein kummankin päivät meikin niin kuin olin suunnitellut, mutta vihreillä piilareilla.

Aamulla sitten heräsin yllättävän virkeänä, ottaen huomioon että olin nukkunut korkeintaan kolme tuntia. Kaverin oli pistänyt minut nukkumaan ikkunan alle, ja ikkunasssa ei tietenkään ollut kunnon verhoja, vain läpinäkyvät verhot. Olen ihminen, jonka täytyy nukkua täysin pimeässä nukkuakseen kunnolla, ja siksi unet jäivät lyhyeksi. Heräsin puoli kuusi aamulla valoisuuteen, ja siinä kuuden aikoihin nousin ylös. Rupesin siinä meikkaamaan ja pukemaan, kunnes huomasin, että olin pakannut väärät legginsit mukaan. En ollut pakannut oikeita revittyjä legginsejä, vaan sellaiset johin olin harjoitellut rei'ittämistä. Voi vittu. No, pistin meikit ja vaatteet päälle, ja lähdettiin Forumiin. Forumissa oli Lindex, joka aukesi yhdeksältä. Menimme sitten sinne - kaikki legginssit mitä voisin käyttää olivat lyhyttä mallia, sellaista, joka tuskin edes ylettyisi polveen. Parit pienet koot siellä oli pitkinä, mutta ne eivät sitten mene. Ei helvetin vittu. No, vieressä oli KappAhl, josta Kotkasta ostan legginssini. Mutta se aukesi vasta kymmeneltä. Juuh elikkäs, sitten vain istumaan ja odottamaan. KappAhl aukesi vihdoin, ja sain ostettua legginsit siellä. Vaihdoin legginssit ja minihameen päälle ja vihdoin kohti conia. Kunniavierasojelmaaan oli aikaa, ja päätin tsekkailla myyntipöytiä. Jossain kohtaa tapasin kaverini Mimmin, jonka kanssa tuli vähän juteltua. Menimme istumaan, mutta Mimmin piti lähteä, joten rupesin juttelemaan vieressä istuvien ihmisten kanssa. Heistä toinen meni kanssani katsomaan Eliza Jäppisen haastattelua, emme ihan hirveästi ehtineet jutella, mutta vaihdoimme pari sanaa ja hyväksyin hänet kaveriksi Facebookissa.

Jäppisen haastattelu oli mielenkiintoinen, yllätyin kun se oli englanniksi - se luki ohjelmalehtisessä, mutta hienosti onnistuin sivuuttamaan sen. Elizaa en ihmisenä tuntenut niin, tiesin hänen työstään Studio Killersin musiikkivideoiden tekijänä ja jotain arttia olin nähnyt Cherrystä selatessani googlea, mutta juuri muuta en tiennyt. Jäppinen oli siis suomenruotsalainen, ja oli lapsena muuttanut jenkkeihin, eli hän oli unohtanut suomen kielen ja ilmeisesti ison osan ruotsistakin.

Luento oli ihan mukava, Jäppinen kertoi paljon elämästään ja työstään Studio Killersille - ja esimerkiksi sen, että hän animoi Studio Killersin musiikkivideot täysin yksin. Tämä selittää esimerkiksi sen, miksi Jennyn musiikkivideossa kesti niin kauan.
.

Tämän jälkeen päätin mennä syömään jotain. Conipaikka oli uusi, eikä kauppoja tuntunut olevan kovin lähellä, eikä muutenkaan ollut fiilistä lähteä niitä etsimään. Alakerrassa oli kiska, joka myi leipiä, joten päätin mennä syömään sellaisen. Rupesin juttelaam istumapaikoilla olevien ihmisten kanssa niitä näitä, kunnes Eliza tuli siihen ihan viereeni. Nousin ylös, ja rupesin juttelemaan hänelle - minulla oli kaksi sekuntia aikaa keksiä mitä sanoa hänelle ja olin muutenkin ihan älyttömän yllättynyt että conin kunniavieras ilmestyy metrin päähän minusta. Sain sitten sössötettyä miten pidän bändin musiikkkivideoista, miten haluan cossata Cherryä (tähän hän sanoi että olisin loistava Cherry <3) ja sanon että pidin Ode to the Bouncer -biisin musiikkivideon 3D:stä.
Olin täysin paniikissa, aivoni eivät toimineet englanniksi eivätkä suomeksi, joten puhettani oli varmaan aika hirveää kuunnella. Eliza kuitenkin vaikutti aivan mahtavalta ihmiseltä ja kutsui puhumaan seuraavana päivänä hänelle kun myi tavaroitaan.

Tässä välissä päätin käydä uudestaan kirpputorilla, jossa olin käynyt jo aiemmin. Silloin paikassa oli ollut paljon ihmisiä, joten en juuri nähnyt mitään, mutta toisella kerralla paikalla ei ollut niin paljon porukkaa. Katsoin uudestaan figuurit, ja huomasin irrallaan olevan Air figuurin. Air oli Kotobukiya -figuurivalmistajan  oma hahmo. Olin katsellut kyseistä figuuria netissä, tykkään Kotobukiyan tyylistä tehdä figuureja, mutta netissä figu oli näyttänyt melko rumalta. Nyt livenä nähdessäni figuuri oli ihan älyttömän nätti, eikä ollut hinnalla pilattu. Laatikkoa ei ollut, ja se laski figuurin hintaa. Hinta oli vain kolmekymppiä, ja nopeasti katsoin Amazonissa myytävän uutena hintaan 90 dollaria, joten tein mielestäni ihan hyvät kaupat. Figussa ei tosiaan ollut laatikkoa, joten kuljetus rikkomatta oli aika mielenkiintoista. Vein figun sitten matkalaukkuuni, ja pidin sitä siellä hotelliin vieiseen asti. Painavat Demoniat olivat jalassani, eli en uskonut figun menevän rikki muiden tavaroiden painosta, eikä se sitten mennytkään.

 Lauantaina hotellihuoneselfie

Tässä kohtaa päätin mennä katsomaan luennon Galaktisia kudelmia - Kurkistus Star Wars -sankarittarien puvustukseen.
Luento oli mukava, ensin käytiin läpi alkuperäistrilogian ja prequeleiden tarina nopeasti, käytiin läpi joitain pukusuunnittelioita ja muutama concept art.
Luennolla nähtiin kaikki Leian puvut, mitä ne edustivat ja miksi Leia pukeutuu kuin pukeutuu. Leialla koko trilogian aikana on vain muutama puku, jotka ovat minusta varsin tylsähköjä mitä ne kultabikinit ovat aika kivat
Tulin luennolle lähinnä nähdäkseni kuningatar Amidalan pukuja, ja niistä olikin mitä valita. En koskaan ole pahemmin perustanut Star Warsin esiosista, mutta Amidalan puvut ovat jotain aivan uskomatonta. Amidalalla on kolmen elokuvan aikana useita pukuja, ja osa puvuista oli vain valekuningattaren päällä, ei siis lainkaan Padmen päällä. Oli aivan ihanaa katsoa isolta ruudulta niitä pukuja, koska niissä on niin käsittämättömästi yksityiskohtia. Harmi ettei lempipukuani näytetty, mutta sen ymmärtää, kun kyseinen asu ei ollut Amidalan päällä, vaan valekuningattaren. kyseessä on se musta puku valkoisiksi maalattuine kasvoineen, olen saattanut suunnitella siitä cossia jos joskus osaisin esim ommella köhköh

Tässä kohtaa päätin mennä viemään hotelliin tavarani, ja viemään figuuri jonnekkin vähän turvallisempaan paikkaan. Minun oli tarkoitus mennä Harry Potter -luennolle, mutta en jaksanut ja päätin levähtää vähän aikaa hotellissa. Luento olisi ollut elokuvien ja kirjojen eroista, mutta ajattelin että koska olen lukenut kirjat ja nähnyt elokuvat niin monta kertaa, minun ei tarvitse mennä luennolle tästä aiheesta.

Päätin käydä kaupassa hakemassa vähän murkinaa, kauppaan oli helppo mennä mutta sain onneksi seuraa kauppaan menoon. Kauppa oli suhteellisen vieressä, muta tuskin olisin osannut mennä Google Mapsin avustuksella. Kävin hakemassa leivän ja vähän energiajuomaa, ja syötyäni päätin menä iltabileisiin.
Iltabileissä olinkin yksin, mutta löysin nopeast seuraa. Ilta menikin sitten jutellessa, ja musiikkia kunnellessa. Tiesin että iltabileiden alkoholi oli kallista, mutta yllätyin oikeasti kun lonkero oli seitsemän euroa. Join myös yhden Red Bull/kossu -yhdistemän, tälle oli sitten lätkäisty hintaa yhdeksän euroa. Varmaan pystytte arvaamaankin, että en hirveästi juonut iltabileissä.

Sunnuntaina en ihan hirveästi tehnyt mitään. Kiinnostavia luentoja ei ollut, enkä cosplaykisaakaan jaksanut mennä katsomaan. Olin harkinnut mennä katsomaan Aladdin -luentoa, mutta päätin antaa olla, kun Aladdin nyt ei ollut mikään lempi Disney -elokuvani. Myöhemmin sain kuulla että luento oli loistava, joten olisi kannattanut käydä katsomassa.

Tapasin myös Eliza Jäppisen uudestaan, ja tällä kertaa juttelu onnistui vähän paremmin. Juttelimme niitä näitä, ja hän mm. kertoi piirtäneensä Cherryn goottina (valitettavasti ei löytänyt kuvaa siitä kun sitä kännykällään etsi) ja kertoi miettineensä tekevänsä 3D -kuvan Cherrystä lateksiasu päällään.
Lauloin hänelle myös Jennyn, josta hän piti paljon vaikka se on hieman matala äänelleni, sekä halusi ottaa kuvan kanssani, jonka sanoi lähettävänsä bändille.

Sunnuntaina tuli hengattua ihmisten kanssa, mutta mitään kovin mullistavaa ei tapahtunut. Sain myös seuraa ratikkamatkalle conista Kamppiin, josta olin onnellinen, koska en olisi itse osannut kuitenkaan matkustaa ratikalla.

   Sunnuntaina selfien nappasin


Ostokset:

 Kuten sanottu, en juuri ostanut mitään. Kirpputorilta tuli ostettua kuitenkin figuuri, ja tässä on kuva.
 

 
 Hintaa tällä beibillä oli vain 30 euroa, sopiva hinta käytetystä figuurista ilman boksia.
Tykkään ihan älyttömästi Kotobukiyan figuureista, täytyykin metsästää enemmän.

Harry Potter ja viisasten kivi -konsertti 4.3.2017

Pahoittelen ihan ensiksi kestoa. Tabletini oli huollossa kaksi viikkoa, ja tietokoneeni ei hyväksy kännykkäni nettiä. Olin siis kaksi viikkoa ilman kykyä kirjoittaa blogia, ja kun sain tablettini takaisin, en jaksanut miettiä koko asiaa. Eli tässä tulee myöhässä kirjoitukseni Harry Potter -konsertista.


Tulipa sitten käytyä kuuntelemassa ja katsomassa ensimmäinen Harry Potter -elokuva Hartwall areenalla. Elokuva siis esitettiin valkokankaalta, ja musiikin soittivat 85 päinen sinfoniaorkesteri. Mukana oli myös 24 henkinen naiskuoro.

Olin mennyt äitini luo viettämään viikonloppua, ja äitini oli luvannut viedä minut Helsinkiin. Myös isäni tuli paikalle, ja hän tuli myös kanssamme Helsinkiin. Olin herännyt ajoissa seitsemältä, koska minun olisi ennen matkaa käytävä lävistysliikeessä. Minulla on 4mm paksut pallot niebuhr lävistyksessäni, ja olin muutama päivä sitten  poistaessani meikkejä saanut pallon irtoamaan, ja se tippui tietenkin viemäriin. Minulla oli onneksi kotona 3mm pallot, mutta ne ovat kasvoihini suhteutettuna liian pienet. Liikkeen omistaja oli kertonut olevansa yhdeksästä asti paikalla, mutta kun sitten kymmeneltä tulin paikalle, hän ei ollutkaan siellä. Lähetin viestiä, ja hän kertoikin olevansa Hämeenlinnassa ja tulevansa kello yksi. Hienoa, äitini ajoi siis kiireisenä päivänä 20km turhaan.

Palasimme  kotiin, ja hetken kulttua isäni tuli, ja lähdimme kohti Hartwall areenaa. Olin Hartwalilla lähes minuutilleen kun ovet avautuivat, ja pääsin sisälle. Olin menny katsomaan konserttia kaverini Saijan kanssa, ja odottelin häntä sisällä puolisen tuntia. Menimme istumaan, ja oli suhteellisen mielenkiintoista päästä paikoillemme. Olimme yläkasomossa, ensimmäisellä rivillä, ja kulkuväylä missä kävelin oli todella pieni. Asiaa pahensi se, että jalassani olovat Demonian saappaat jotka tietenkin veivät tilaa, mutta myös pidensivät minua. 30 metrin tiputuksen edessä oli lasinen aita, joka oli minua lantioon. :D Oli erittäin kiva huomata, että en mahtunut kävelemään kunnolla, ja jos olisin horjahtanut lasin yli, olisin tippunut, koska lasiaita oli niin matala.

Esitys alkoi, ja orkesteri soitti virheettömästi elokuvan soundtrackin. Olen nähnyt Viisasten kiven niin monta kertaa, että käytännössä muistin elokuvan musiikin ulkoa, mutta se ei silti haitannut katsomiskokemusta, livenä soitettua musiikkia sinfoniaorkesterilla kuuntelee aina. Olin täysin tietoinen, että suurimassa osaa elokuvassa  käytetään vain puolta orkesteria, mahtipontista musiikkia missä olisi koko orkesteri olisi vain muutama kohtaus, ja suurin osa ensimmäisen elokuvan musiikista olisi eri versioita Hedwig's Themestä. Kokemus oli silti aivan ihana.

Vaikka ensimmäisen elokuvan musiikit ovat kaunista kuunneltavaa, suurin osa siitä on ns. taustamusiikkia. Siksi huomasinkin välillä, että olin 20 minuuttia keskittynyt vain elokuvaan, enkä taustalla soivaan musiikkiin. Kuorolaulua kuului myös, mutta elokuvassa  oli vain pari kohtaa missä musiikki ei soinut lujaa, ja näin kuoro kuului. En tiedä miksei kuoro kuulunut oikein muissa kohtaa, johtuiko se huonoista mikeistä vai mistä.

Istuimme yläkatsomossa, joka hieman ärsytti koska kymmenen euroa lisää maksamalla olisimme päässeet alas, mutta Saija halusi istua ylhäällä. Olin kuitenkin saanut paikat niin, että istuimme suhteellisen lähellä valkokangasta, joten näin elokuvan hyvin.

Ongelmaa tuotti ensimmäisessä esityksessä myös oikea jalkani, joka lopussa puutui pahasti. Jalkaan sattui niin lujaa, että oli vaikea keskittyä musiikkiin. Yritin myös ottaa kengän pois, mutta jalkatilaa oli niin vähän, etten saanut. 
20 minuutin tauko tuli, ja pääsin jaloittelemaan. Kävelemällä jalkani kipu lähti, ja kävin tupakilla ulkona. Vaikka tiesin väliajan olevan 20 minuuttia, tuntui aika silti todella lyhyeltä. Kun pääsimme sisälle, tuli kuulutus esityksen jatkumisesta, ja kiiruhdimme paikoillemme.
Loppupuolella koko orkesteria käytettiin enemmän, tosin vain lyhyissä kohtaa. Orkesteri soitti myös lopputekstit, jota odotin todella paljon. Täytyy sanoa, että melkein itkin kun orkesteri soitti Hedwig's Themen kokonaisuudessaan. Ah, se oli mahtava kokemus. 
Esityksen päätyttyä huomasin istuneeni vain kahden metrin päässä eräästä äitini ystävästä ja tämän tyttärestä. En ollut nänyt kumpaakaan pitkään aikaan, ja tytär kertoi nähneensä minut ensimmäistä kertaa punaisilla hiuksilla. Olen värjännyt hiukseni kuusi vuotta sitten, eli viime näkemiseestä olikin aikaa.

Esityksestä sai ostettua tälläisen lehtisen, joka sisälsi kattavasti tietoa ensimmäisen elokuvan musiikeista ja mm. John Williamsin haastatteluja. Hintakaan ei ollut paha, 15 euroa.

Kotona tuli napattua kuva tekemistäni meikeistä, ja olihan minulla teemaan sopivasti Deathly Hallows -kaulakoru mukana.

Yukicon 18.-19.2.2017

Yukicon tosiaan oli, toista kertaa Helsingissä Messukeskuksessa. Coni oli erittäin jees kokemus, tuli nähtyä ihmisiä ja pidettyä hauskaa.

Viime vuonna coniin tuleminen oli hieman hankalaa, koska menin ensiksi junalla Kouvolaan, sieltä Helsinkiin, ja sieltä Pasilaan. Silloin sain kuulla, että Kouvolasta lähtee suoraan Pasilaan juna! Muistin tiedon, ja tällä kertaa pääsin paljon helpommin coniin.

Olin ostanut uudet vihreät piilarit, sekä Macin vihreän luomivärin sekä Maybellinen vihreän luomiväripaletin. En ole koskenut viiteen vuoteen vihreään luomiväriin, mutta nyt päätin kokeilla uudestaan. Perjantaina tuli kokeiltua jonkinlaista meikkiä, ja pistin punaista Sugarpillin luomiväriä alaluomelle. Tulos oli ihan hieno, omasta mielestäni.

Jonkinlaista harjoitusmeikkiä perjantaina tein

Kirjoitin muuten Frostbitestä postauksen, mutta en ollut huomannut aloittaa uutta kirjoitusta, vaan vahingossa valitsin vanhan, kesällä tehdyn. Niin nyt tuo kirjoitukseni Desucon Frostbitestä löytyy 2016 tägin alta, ja tämä on ensimmäinen "virallinen" kirjoitukseni tältä vuodelta. Tämän siitä saa kun aivot ei toimi ja ei osaa käyttää Bloggeria.

Lauantaiyön olin sitten valvonut, ilmeisesti ihan jännityksen takia. Nousin ylös siinä aikalailla kello kuuden aikoihin, söin aamupalan, pakkasin loppuun ja aloin meikata.

Olinkin sitten ihan suhteellisen ajoissa, olin valmis 45 minuuttia ennen junan lähtöä. Juna lähti 10:18, joka tuntui ihan tajuttoman aikaiselta, mutta ehdin hyvin. Olen myös sen verran onnekas, että juna-asemalle kävelee noin kymmenessä minuutissa.

Kun olin mennyt kotoani ulos, huomasin että oikeasta silmästäni tulee vettä. Olin ilmeisesti vahingossa pistänyt tekoripsen huonosti, se oli ärsyttänyt silmää, ja veden takia tekoripsi oli puoliksi irti (vedenkestävät ripset ja tekoripsiliima olisi oikeasti poikaa).

Kouvolassa olikin sitten 20 minuutin vaihto, ja tässä ajassa ehdin käydä korjaamassa ripsen paikoilleen. Juna-asemmalla oli vessassa sininen valo, se sai punaiset huuleni ja vihreät silmäni näyttämään aika mielenkiintoisilta. :D

Kouvolasta lähdin sitten Pasilaan, ja Pasilaan saavuttuani olin ollut syömättä 6 tuntia. Oli hiukkasen nälkä, joten päätin mennä Subwayhin. Kävin sitten syömässä, ja sitten menin vessaan. Vessassa näin itseni peilin kautta, ja vaikka olin lähtötilanteessa tyytyväinen meikkeihini, enää Pasilassa en ollut. Olin pistänyt luomivärin yläreunaan tulevaa tummanvihreää liikaa, joten pyyhin pois ja pistin uudelleen, nyt pienemmällä sudilla. Korjasin samalla huulipunani, ja lähdin menemään.

 Yukicon löytyi tällä kertaa helposti, ja olin conissa yhden aikaan. Kävin vaihtamassa legginssit, pvc-minarin ja Demoniat jalkaan, ja hengailin. Perjantana olin käyttänyt viimeiset pisarani meikkivoiteestani, ja olin vähän paniikissa, kun Pasilassa ei meikkiliikkeitä ole. Onneksi ihana kaverini Ellen Ariana toi minulle uuden <3
 Conissa hengailtuani tuli katsottua kelloon, ja tajusin, että olin missannut kaverini Firithin Star Stable Online -luennon. Heti luennon jälkeen tapasin Firithin, joka kertoi luennon ilmestyvän nettiin. Loppuilta menikin Firithin kanssa hengaamisena, ja näin useita kavereitani conin aikana. Kävimme myös myyntipöydilä, josta en löytänyt mitään (mitä nyt ihailin taas Purple Octopusin koruja) ja ihan läpällä menin katsomaan kirpputorin, vaikka olin varma että kaikki hieno sieltä oli jo myyty. Löysin sitten aivan ihanan figuurin Vocaloidin Lilystä, ei perusasussaan vaan ns. "bondage" -asussa (boksilla luki bondage ver, mitä tarkoittaakaan). Olin katsellut Lilystä normiasussaan figuuria, ja vaikka se olikin parempilaatuinen kuin tuo figuuri jonka ostin, Yukissa siitä pyydettiin 40e joka oli melko korkea hinta. Netissä löysin tuon halvimmillaan kahdella kympillä, mutta siihen lienee tulevan postarit. Figuuri minkä otin maksoi 20e, joka oli ihan hyvä hinta, Ebayssä tuota myytiin hintaan 40e posteineen, ja siihen tulisi toki vielä tullit. Lily ei ollut minulle tuttu Vocaloid, tiesin hänen kuuluvan sarjaan, mutten muistanut hänen ääntään. Se ei kuitenkaan estänyt ostamasta figuuria, ja sitten hotellihuoneessa kuuntelin hänen ääntään, ja pidin siitä.
 

Leikin filtterillä. Tälläisenä tuli pyörittyä sitten lauantaina.

Illemmalla kävin sitten katsomassa luennon Spyrosta, jota piti eräs tuttuni. Luento oli oli oikein kiva, ja oli mukavaa nostalgisoida peliä jota rakastin muksuna. Luennolla käytiin lähes jokainen peli nopeasti läpi, ja oli ihan mukavaa kuulla nopea kuvaus pelien juonesta. Itse en koskaan omistanut Spyron "parhaita" osia, eli ykköstä ja kakkosta, tosin kakkosesta olen katsonut läpipeluun ja peli oli erittäin hyvä. Sen sijaan omistan Spyro Enter the Dragonflyn, Spyro Hero's Tailin sekä Spyro Dawn of the Dragonin. Enter the Dragonflyistä en muista muuta kuin että peli oli ihan käsittämättömän huono (sitä yleisesti pidetäänkin huonoimpana Spyrona) ja Dawn of the Dragonin ostin silloin kuin se julkaistiin. Kyseisestä pelistä en muista muuta kuin sen, että inhosin ja vihasin grafiikoita, ja siksi en sitä kovin pitkälle pelannut ja myin sen pois. A Hero's Tail oli lempparini, sitä oli hauskaa pelata pelin lapsellisuudesta huolimatta ja pelissä oli loistava soundtrack.

 Illemmalla mentiin sitten Firithhin kanssa hotelliin. Hotelli oli Holiday Inn, käytännössä kiinni rakennusessa ja matka coniin oli ehkä 50 metriä. Firithin kanssa tuli sitten jutusteltua vähän kaikkea mahdollsta. Firith oli myös tuonut meille pullollisen valkkaria, joka oli hyvää vaikka en valkoviinistä niin välitäkään. Pistin Firithin myös katsomaan lempimusikaaliani Tanz der Vampirea, josta hän näki alun ja selvästi tykkäsi. Olin myös kävellyt lähes koko päivän Demonian saappaillani, ja outoa oli etteivät jalkani olleet lähellekkään yhtä kuolleet kuinka ne yleensä olisivat olleet kun Demonian platformeilla kävelee sen kuusi tuntia. :D

Vähän viiniä juotiin


Olin pistänyt herätyksen tablettiini kello kahdeksan  aamulla, mutta olin herännyt ennen sitä. Puhelimeni oli pöydällä latautumassa, mutta noin viiden aikaan se ilmoitti tärähtämällä uudesta videosta Youtbessa. Tärähdys oli kovaääninen koska puhelin oli pöydällä, ja tottakai heräsin siihen. Nousin ylös kahdeksalta, ja aloin meikata. Olimme siinä ennen yhtätoista valmiita, ja menimme aamupalalle. Olin herännyt aikaisin koska puoli kaksitoista olisi luento 
Silent Hill kakkosesta. Aamupalalla huomasin sitten luennon peruuntuneen, mutta olinpahan sitten aikaisin conissa. Firith jouti lähtemään melkein heti, joten jäin yksin. Tapasin kyllä sitten aiemmin mainitsemani Ellen Arianan, Mellun, sekä Yumin, joka ihanasti toi minulle pienen lahjan 20v synttäreitteni kunniaksi. <3
Sunnuntai meni aika hengailuna, kun muita luentoja jotka kiinnostaisi ei ollut. Kävin syömässä ja harkitsin, että olisin cosplaykisoja mennyt katsomaan, mutta en mennyt. Kun on lähdössä coniin tapasin kaverini Pipsan, joka on sama henkilö jonka kanssa kävin Englannissa. Kävimme tupakilla ja höpisimme niitä näitä, kunnes päätin lähteä vaihtamaan minarini housuihin ja lähdin pois conipaikalta.
Pasilasta pääsi Helsinkiin todella helposti, ja kävin hakemaassa bussimatkalle vähän energiajuomaa kun alkoi väsyttää. Coni oli ihan erittäin jees, seuraava onkin sitten Popcult.

Sunnuntaina hotelliselfien otin


Ostokset:

Kuten sanoin, en paljoa mitään ostellut. Kuitenkin tuli ostettua kirpputorilta figuuri, joka oli ihan hyvälaatuinen 20e ostokseksi. Tykkäsin myös Lilyn äänestä, se oli Vocaloidiksi melko matala, mutta todella kaunis ja naisellinen.

 

Figuuritilanne näyttää at the moment tältä. Tarvitsen hyllyn.

Minulle on muuten tulossa netin kautta vielä kaksi figuuria, tulen niiden saavuttua kirjoittamaan postauksen figuureistani. :3