Tarja Turusen joulukonsertti, 21.12, Kotka

Joo. Eli pääsin vihdoin ja viimein Turusen näkemään livenä.

Eipä mennyt kuin 10 vuotta.

Keikka tapahtui siis Kotkan kirkolla. Saavuin ajoissa paikalle ja pääsin melko eteen jonossa, ja sitten tulikin se 40 minuuttia seisottua hyisessä ilmassa. Olin aika iloinen, kun en ollut pistänytkään hametta ja legginssejä. Keikka alkoi noin vartin myöhässä, ja istua joutui sisällä melko pitkään ennen kuin keikka alkoi. Kännykästä oli akku mennyt, joten aikaa ei oikein voinut katsoa.

Tuntu jotenkin äärettömän hienolta päästä vihdoin Turusen näkemään livenä.

Muistan, kuinka mua kiusattiin alakoulussa, ja tosi nuoresta asti, vissiin ykkösluokkalaisesta, kuuntelin Nightwishiä. heh, samaan aikaan kun muut kuunteli jotain Smurffeja. Metallisti pennusta asti

Meikää kiusattiin eri syiden takia, mutta uskomattoman paljon se Vanha ja Oikea Nightwish auttoi. Jotenkin se biisien agressiivisuus, mutta kauneus, ja Tarjan ääni... se oli ihan uskomatonta.

Kymmenen vuotta olen Nightwishiä kuunnellut ja en tule lopettamaan.

Niin, se itse konsertti. Ovet aukaseivat vartin myöhässä, olin ulkona lähemmäs tunnin ja ai saatana oli muuten kylmä.

Pääsin melko eteen, mutta en kuitenkaan parhaille paikoille. En nähnyt soittajia oikeastaan ollenkaan, mutta Tarjan näin koko ajan ja se olikin tärkeintä. Tarja lauloi ihan uskomattoman kauniisti, ihan pieniä virheitä saatoin kuulla, kun olen itsekin sopraanoksi kouluttautunut, mutta muuten todella hyvin.

Välisoittoja oli yllättävät kolme kappaletta, ja ne olivat kaikki aika pitkiä. Välisoittoina kuultiin jotain ihan ihme nykymusiikkia, jota en oikein tajunnut miten se kuului joulukonserttiin, sekä Bachin Toccata & Fugue. Kyseinen biisi ei ole mitenkään erityisen jouluinen, mutta soitettiin Kotkan kirkon uruista ja voi jessus se on hieno biisi. Ja vaikea, oli meinaan pakko myöntää, että soittaja osasi soittaa sen.

Lopussa pääsin sitten nopeasti tapaamaan Tarjaa ja voi vittu kun meinasin purskahtaa itkuun kun näin hänet.
Kerroin hänelle, kuinka minua kiusattiin koulussa ja kuinka kuuntelin Nightwishia, kerroin kuinka minulta kesti 10 vuotta nähdä hänet livenä (hän halasi minua kun sanoin tämän), kerroin, että olen itsekin sopraano ja haluaisin laulaa metallibändissä. Lopuksi otin hänen kanssaan vielä kuvankin.
Oli ihan mieletön kokemus.



Video Games Live, Helsinki, 6.11

Vau. Ei voi muuta sanoo ku vau.

Ihan mieletön esitys. Mieletön. 

Oliin kuuluut Video Games Livestä jo vuosia sitten ja päättäny, että jos se ikinä Suomeen rantautuu, minun on mentävä sinne.

Varasin liput, ja menin sinne, eikä voi sanoa että yhtään harmittaisi.

Esitys oli Helsingin jäähallissa, olin rivillä 4 joten olin ihan koko orkesterin edessä, ja on ihan äärettömän vaikeaa kuvailla, kuinka se kaunis mutta agressiivinen, mahtipontinen pelimusiikki minuun vaikuttaa. 
Kun kuulin että tapahtuma oli tulossa Suomeen, oli miun pakko saada liput sinne.
Valitettavasti eräs kaverini jonka olisin sinne erittäin paljon halunnut ei päässyt tulemaan, koska hänellä oli silloin kantava ollut kissa (joka muuten synnytti, onnea Elli <3) ja hänen piti vahtia sitä.
Koska en luottanut kykyyni kulkea Kampista Jäähallille, vaikka matkaa olikin vain muutama kilsa, halusin jonkun opastamaan. Sain sitten eräältä naisnörttipalstalta henkilön, joka ohjasi minut paikanpäälle ja istui vieressäni.
Satuimme paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan mutta ehdimme paikoillemme kunnolla, ja ehdimme nähdä ne pari videotakin jotka esitettiin ennen esitystä.
Miun piti kuvata One Winged Angel, Liberi Fatali ja Sonic-potpuri, mutta miulla oli jotain 6 prosenttia akkua jäljellä kun esitys alkoi, joten ei voinut.
Oli muuten ihan mahtavaa, kun kuoro Sonic-potpurin alussa "lauloi" oopperaäänellä SEEEGAA
..puolet ylesöstä repesi. 

Tiedän kyllä jonkin verran pelimusiikkia, mutta suurin osa kappaleista oli tuntemattomia. Mutta etenkin ne mahtipontiset kappaleet iskivät.
Mass Effect, WOW, Skyrim, Halo, Metal Gear... Aikalailla noiden pelien kappaleita en tuntenut, mutta musiikki oli kyllä mieletöntä.
Castlevania -potpuri oli muuten ihan mieletön, yksi parhaimmista esityksistä.
 Ja oli hienoa mielestäni että he näyttivät screeniltä kohtauksia pelistä, myös itse pelaamisesta, eikä koko ajan vain cutscenejä. Tuli samalla "tutustuttua" peleihin, vaikka nuo pelit kyllä pääpiirteiltään tiesinkin.
Ja mukavaa oli, ettei kaikki biisit olleet agressiivista orkesteripauhaamista vaan muutama hassu ja vähän kevyempikin pelibiisi tuli välissä. Tommy Tallarico, joka oli yli kymmenen vuotta sitten koko tapahtuman järjestänyt, juonsi ja soitti kitaraam, oli ihana.
Oli mukavaa kuunnella hänen juttujaan koska hän todella tiesi mitä teki, kun oli pelisäveltäjä, mutta jossain vaiheessa tuntui että hän puhui turhankin paljon. Mutta juu, ihana mies.
Ensimmäinen esitys päätti sitten Liberi Fataliin ja voi luoja, se biisi on uskomaton.
Orkesteri joka soitti ei ollut kovin iso ja kuorokin oli vain 16 -henkinen, enkä olisi kyennyt uskomaan, että niin pienellä porukalla voi kyseisen biisin edes esittää!
Ihan mieletöntä. Kyseinen biisi on yksi lempipelisoundtrackeistani, eikä ihme, se on niin kaunis ja mahtipontinen.
Tallarico vielä sanoi etteivät usein esitä tätä biisiä kun se on niin vaikea. :D

Tämän sain kuulla livenä. Kadehtikaa.


Kakkosesityksen viimeinen biisi oli, kuten arvata saattaa, One Winged Angel.
Ei ihme että yksi FF:n tunnetuituimmmusta kappaleista.
Se oli kanssa... uskomaton kokemus, näin suoraan sanottuna. Se kuoro, se mahtipontisuus ja agressio mitä soittajista lähti.
Ja tämän jo tiesin tuubasta videoita katsellessani mutta One Winged Angelin mukana screenillä näytettiin FF -cossaajia. Se oli mukavaa katsoa, ja varsinkin kun biisin mahtipontiseimmissa kohdissa ruudulle pistettiin jotain hauskaa. :D
Taputusten jälkeen tuli vielä yksi biisi, jonka jälkeen tuli yhteyslaulu Still Alive.
Tuntui että olin ainoa joka lauloi ainakin lähietäisyydeltä, mutta se ei haitannut.
Mieletön kokemus, eikä yhtään haittaa että odotin vuosia.

 Pose.

Tässä jonkinlainen kooste. Tässä ei tosin ole Liberi Fatalia eikä Castlevaniaa kokonaaan, mutta ei haittaa.

Kuinka minut pakotettiin elämään paskojen ihmisten kanssa ja muutto Kotkaan

Elin yhden elämäni paskimmista kuudesta kuukaudesta Nurmijärvellä sijoitettuna. Syyt tähän olivat koulunkäymättömyys ja tappelut äidin kanssa.

Luojn kiitos että mulla oli siellä tietokone ja netissä kavereita, ilman niitä en olisi selvinnyt.

Nurmijärvellä ollut paikka ei ollut niin huono kuin aiemmat sijoituspaikkani - ohjaajat olivat fiksumpia ja minulla oli tietokone.

Vaan ne nuoret mitä siellä oli, voi luoja. Mä muistan kun elin muutaman kuukauden Tammelan yläkoulussa, mä muistan ne idiootit joiden kanssa jouduin olemaan samassa koulussa. Kuinka kaikki käyttäytyivät niin saatanan lapsellisesti ja idioottimaisesti, ja kuinka mä vihasin heitä.

Nyt mä jouduin samanlaiseen tilanteeseen, mutta pahemmin. Mä jouduin vittu kuusi vitun kuukautta elämään samassa talossa noiden ihmisten kanssa. Mä en päässy milloinkaan muulloin kuin kotiin lähtiessä eroon heistä, ja voi vittu ku kun kotiinmeno tuntuikin niin ihanalta.

Mä yritin olla kaikille ystävällinen aluksi, vaikka muiden nuorten lapsellisuus ja naivius tuli heti vastaan.

Ei menny varmaan kuukauttakaan kun jo vihasin sieltä muutamaa henkilöä. Sara, Tuukka ja Siru oli ne pahimmat. Mä en ees tiedä milloin mä ajauduin näiden kanssa riitoihin mut sain kuulla kaikilta näiltä kolmelta ihan helvetisti paskaa itestäni, ja he puhuivat paskaa ihan huoneeni oven toisella puolella tietäen ihan hyvin, että vaikka soitinkin kuulokkeistani  Disarmonia Mundia, kuulin puheensa.

Mä aina kuvittelin, että mua täytyy ärsyttää ainakin vuosi, etä alkaisin unelmoimaan kenenkään tappamisesta. Kuinkaa huonosti tunnenkaan itseni! Koska about kuukauden jälkeen sinne muuttamisesta, mä istuin huoneessani, kuuntelin metallia ja unelmoin, kuinka repisin Saran kurkun auki paljain käsin.

Niin paljon se huora minua haukkui.

Tuukkaakin vihasin ja samalla nauroin hänelle, kun about 150 kiloinen poika sanoo minua läskiksi. Ja kyllä, mä olen läski, mutta olin kyseistä Tuukkaa puolet pienempi ja olin vielä pidempi kuin hän, joten en osannut edes loukkaantua kun hän haukkui minua. Se sai vain ivan ja vihan minun sisälläni syttymään. Ja kyllähän minä kavereillenikin kerroin että tuon kokoinen poika sanoo minua läskiksi. Luojaan kiitos että mulla on kavereita, varmaan olisin tappanut puolet ton paikan nuorista jos mulla ei olisi kavereita ollut.

Tuukka kuten nuo muut haukkuivat minua, mutta kuten varmaan tiedätte, mä pistän takaisin. Tosin vain verbaalisesti. Ja voitte kuvitella, mä unelmoin ihan fyysisestäkin tappelusta.

Olisin voinut hakata Tuukan ja sanoa että se oli itsepuollustusta. Tulipa muuten tällänen kohtaus mieleen - Tuukka huoritteli minua ja minä pistin takaisin. Ohjaaja tuli väliin, ja Tuukka huusi minulle jotakin ja minä hain piikkikaulapannan huoneestani ja kysyin Tuukalta, haluaako että puhkaisen hänen silmänsä piikkikaulapannalla. Ja se arka paskiainen lähti ulos, pakoon. Nauroin sitä silloin jo ihan vitun lujaa, ja nauran edelleen.

Tuukka luojan kiitos ,lähti sitten muutaman kuukauden jälkeen pois mutta jäin sitten kahden pikkuhoron Saran ja Sirun kanssa samaan taloon ja meno meeni vain entistä villimmäksi.

Sain kuulla kummaltakin, suurimmaksi osaksi Saralta, kuinka ällöttävä olen, kuinka ruma olen ja niin edespäin. Tietenkin vastasin hänelle takaisin, koska minä en koskaan hirveästi pelännyt puolta pienenpää ja heikompaa Saraa, eikä mulla tuottanut isompia ongelmia haukkua häntä saastaiseksi pikku lutkaksi.

No, tää kaksikkohan teki vähän kaikkea mulle, kirjoittivat esimerkiksi kaupan pöytään puhelinnumeroni tekstin "Pinja Laaksonen kutsui minua huoraksi" tekstin kanssa ja Siru varasti yhdet kenkäni (jotka joutui korvaamaan, hah! oikein sillekkin pikkuhorolle).

Olin kyllä alusta asti tietoinen että Siru teki näitä asioita  vain Saran manipuloinnin takia, kyseessä oli sen verran arka narttu, ettei hän sitä olisi yksin tuollaisia asioita lähtenyt tekemään.

Hauskaa oli myös Saran lapsellisuus, vaikka tyttö ei ollut kuin vuoden nuorempi.
Kyseinen tyttö puhui kaikkea idioottimaista, mutta eniten jäi mieleen kuinka kovaan ääneen hän joskus kertoi, kuinka se, että hänellä olisi kaksi samaa sukupuolta olevaa adoptiovanhempaa tai se, että joutuisi menemään kouluun taksilla olisi maailman nolointa. Sara oli muutenkin niin uskomattoman lapsellinen, itse edes 11 -vuotiaana ajatellut noita asioita noloina.
Kaikista ärsyttävintä oli Saran tapa huutaa ihan kaikkea. Kaikki piti huutaa tyyliin  "Vähänks ällöö!!" "Vähänks noloo, hyi helvetti!!" juuri sillä nenä-äänellä, samalla tapaa kuin stereotyyppinen pissis. (ihan samaa muuten tekivät ne 13 -vuotiaat pissikset Tammelan yläkoulussaa)

 No joo. En mäkään mikään täydellinen ollut. Saatoin puhua paskaa heistä tunteja putkeen kavereilleni, meinasin ihan tosissani kirjoittaa puupinnasta lähtemättömällä maalilla Saran oveen isolla HUORA ja olisin jo miljonääri, jos olisin saanut euron siitä kun toivoin että voisin vaan mennä ja hakata Saran.

Koska 160 senttisellä, keholtaan 12 -vuotiasta vastaavalla huoralla ei olisi ollut mua vastaan kauheasti panemista. Mä olisin hakannut sen nartun minuutissa, ja se tiesi sen itsekkin.

Puol vuotta mä elin tuolla. Puoli vitun vuotta mä elin noiden ihmisten kanssa. Säälikää mua.

Kunnes sitten tuli mun onnenpäivä, ja mä muutin Kotkaan. 

Kotka.
En ole koskaan elänyt kauheen isoissa paikoissa ja Nurmijärvikin oli niin äärettömän pieni. Ja voi luoja kuinka iloinen olinkaan muutosta Kotkaan! Pääsin isompaan kaupunkiin ja pois noiden ihmisten luota.
Mulla kävi muutenkin ihan uskomaton tuuri. Asun yksiössä, joka on vitoskerroksessa, neliöitä on yli 40, ja mulla on oma sauna ja parveke. Ihan uskomaton tuuri.
Kotka on vaikuttanut muutenkin ihanalta, rakastan isoja kaupunkeja ja kaikki oli lähellä. Euromarket ja kuntosali vaan muutaman sadan metrin päässä, sekä kaksi leffateatteria ihan vieresssä. Ja muutenkin, kaikkialle on todella lyhyt kävelymatka, asun kuitenkin keskustassa.

 Nukuin tälläisellä ekat pari viikkoa...

..mutta nykyään huoneeni näyttää tältä. Ja onhan miulla dobermanni ja Dalek vahtimassa! :D

Rakastin mutsiani kuin hän suostui ostamaan mulle 40 tuumasen telkkarin. Toi on ihan  vitun hyvälaatunen ja iso <3 Verraatkaa pelikonsoleihin pöydän alla :D

 Julisteeni jonka isäni osti miulle kun Saksassa kävin, jonka unohdin esitellä Saksapostauksessa. Varmaan lempijulisteeni tällähetkellä. Mulla on myös kolme muuta julistetta asunnossa tän lisäksi. :3


Joo. Tuli taas tällänen pikku purkaus kirjotettua, mutta mitä voit kun joudut asumaan vihaamiesi ihmisten kanssa samassa talossa :D Ja se syy miksi tämä postaus tulee mitä, lähes kaksi kuukautta myöhässä on se, että en ole jaksanut kirjoittaa, olen tutustunut Kotkaan, joutunut heräämään puoli kahdeksalta koska työtoiminta, kuvaamisissa meni ihan liian pitkään ja en vain ole jaksanut ajatella noita Nurmijärven ihmisiä.
Joo, löytyhän sieltä muutama mukava tyyppi, mutta he jäivät vähän varjoon kun joka päivä piti henkisesti varautua Siruun ja Saraan.

 Ehkä paras biisi kun kirjoittaa blogipostausta tunnekuohun vallassa.
Tähän biisiin liittyy muutenkin yksi Nurmijärveen liittyvä tarina, joten tätä oli hauska kuunnella kun kirjoitti tätä. Ihmeellisesti tuo iso orkesteri ja mahtipontisuus jotenkin synkronoi mun agressiota.
Zimmer ei petä. 

Tracon 9 ja kuinka nukkuminen on yliarvostettua

Joo. Traconista on nyt palauduttu ja täytyy sanoa että voi luoja kuinka hyvä con oli. Aivan mahtava.

Ja olin vitun väsynyt. Kaksi yötä ennen Traconia nukuin kaksi tuntia päivällä kun en yöllä saanut untaa, seuraavana yönä kaksi tuntia, Traconissa en nukkunut lainkaan. Stressi ja imsomnia, en vain saanut unta vaikka unilääkkeet otin (tosin en Traconissa), 87 tuntia tuli valvottua, ja en enää ikinä elämässäni tule telemään samaa.

Saavuin Tampere-Talolle yhdeksän aikoihin jonotin sitten sen tunnin, ja menin avajaisiin. Oli ihan jees avajaiset ja ensimmäiset jotka olin Traconissa nähnyt. Lauantaina olisi pari ohjelmaa ollut mutta missasin ne kun hengailin ja WCS kisankin missasin kun unohdin paikkaliput. Onneksi kuvat näkee.

Päivällä metsästettiin saakutin pitkää ruokaa ja muutenkin hengasin koko päivän eri ihmisten kanssa.

Ihmisiäkin tapasin ihan saakustisti! Uuasia tuttavuuksia tuli enemmän kuin pitkään aikaan. Tosin vain harvalta sain FBn ylös mutta ääh.

Yö meni sitten vähän eri merkeissä - pitkä valvominen otti voimia ja kun menin ruokaa metästämään aivan ihanan Hunter cossaajan kanssa meinasin mm pyörtyä ja oksentaa. Kiitos oikeasti tälle cossaajalle <3 Toivottavasti tapaamme jatkossa.
Yön istuin käytännössä infossa kun baaritiskillä konsanaan - ja puhuin paskaa infossa olleiden ihmisten ja muiden infossa istuneiden kanssa. Infossa oli aivan mahtava tunnelma, koko ajan jotain aivan mhatavaa juttua. Ja yöradio! Vartijat soittivat radiopuhelmista kaikkea internetin irtaimistoa, siis ihan kaikkea mahdollista, ja oli vielä paikalla radiokin josta soitettiin ties mitä, Tohtori Sykeröä, Disneytä ja aargh kaikkea.
Iltabileissäkin piipahdin, olin siellä ehkä tunnin, mutten sitten oikein jaksanut.
Pärjäsin muuten koko conin vain yhdellä ohjelmalehtisellä! Ennätys. Joka ikisenä conina hukkaan niitä miljardi ja joudun aina hakemaan uuden :D
 Sunnuntaina en käynyt katsomassa kuin yhden luennon, Mitä anime ja manga jättävät kertomatta Japanista, ja cosplaykilpailut ja päättäjäiset. En nyt oikein muista mitään enää, kun koko coni meni aika hengailuna ja ihmisten kanssa kulkemisena.
Himassa sitten menin kirjoittelemaan FBn Traconpäivityksen ja nukkumaan. Olin onnistunut hukkaamaan piikkikaulapannastani piikin conissa, joka sitten löytyikin korsettini sisältä XD Osaan minäkin. Ja illalla, 87h valvomisen jälkeen olin niin väsynyt, että unohdin ottaa piilarit pois ja nukuin niillä sitten koko yön. Onneksi ei nyt vähään aikaan tarvitse piilareita käyttää.

Ostokset:

Oi kyllä, oli taas niin isot ostokset tässäkin conissa!
Ihana TARDIS -kaulakoru sekä 5 pockyrasiaa. Pockyja ei koskaan voi olla liikaa ja vain kymppi viidestä rasiasta. Oli sen arvoista :3

 Kyllä niitä oli viisi! Vain yksi oli syöty kuvanottohetkellä

Tämän näköisenä sitten pyörin Traconissa. :3 Ensi vuonna sitten uudestaan~~

Tuska Open Air 27.-29.6.14

Ihan mieletöntä menoa oli, täytyy näin alkuun sanoa.

Olin siis kolme päivää Tuskassa, ja vuosien yritysten jälkeen sinne pääsin.

Philip H. Anselmo & the Illegals, Turmion Kätilöt, Children of Bodom sekä Anthrax

 olivat helvetin hyviä, kaikilla hyvää soitantaa ja loistava keikka.

Kätilöthän se pääsyy oli miksi Tuskaan menin, mutta olihan siellä muitakin hyviä.

Kätilöt oli muutenkin ainoa jota menin ihan edestä katsomaan, ja oli todella hieno fiilis kun sai seisoa todella lähellä lavaa. Ostimpa muuten juuri heitä varten korvatulpat, mutta musiikki ei ollutkaan niin kovalla että olisin niitä tarvinnut. :D Maksoivat kuitenkin vain vitosen, olivat hyvälaatuiset ja kuulemma kestävät viisi vuotta, niin eivät ne rahat todellakaan hukkaan menneet.

 

Perjantaina todellakin lähdin kohti Helsinkiä, ja seurasin muita tuskalaisia keikkapaikalle - oli hauska huomata, että ulkonäöstä pystyi arvioimaan Tuskaan menijät. :D

Philip H. Anselmo & the Illegals soi, ja näin lähes koko keikan, ja se kyllä piristi päivää, niin helvetin hyvin vetivät.

Perjantai meni hyvin ihmisten kanssa hengaillessa ja musiikkia kuunnellessa, mutta onnistuin satuttamaan toisen reiteni, joka sitten varsinkin perjantaina teki kävelystä aikas helvettiä.
Meikäläisen piti kuvata joka päivän asut, mutta joka aamu oli niin kiire bussiin, etten vain ehtinyt.

 

Perjantaiselfie paras selfie.

 

Lauantaina oli sitten Kätilöt, jotka kuten sanoin vetivät aivan loistavasti, ja tulihan sitä sitten kuunneltua myös Metal Church, Bring Me the Horizon ja Anthrax.

Lauantaina oli saakutin kuuma päivä, mutta päivän pelastivat ihanat ihmiset ja sekä ilmainen cokis, mitä sai aivan ihanissa pikkutölkeissä. Piti niistäkin ottaa kuva, muttei sitten muistanut :'D
Lauantaina tuli hengattua varsin paljon tuntemattomien kanssa, joka oli ihan jees, kaikki kuitenkin olivat hevin ystäviä.
LeatherHeavenissa myytiin muuten yhtä aivan ihanaa mustapunaista paitaa, jonka olisin niiin halunnut, mutta kun se maksoi 45e, niin ei voinut. Nyyh.


Sunnuntaina oli aika sama fiilis, mutta toisin kuin perjantaina ja lauantaina, satoi ihan saatanasti ja oli ihan saatanan kylmä. Itse en festarialueella viihtynyt kuin muutaman tunnin, ja menin sitten tuskatuttavani Tonin kanssa kotiinsa, jossa sitten juteltiin ties mitä ja katseltiin Venture Brosia. Jooh, tuli taas kauhea innostus cossia Molotov Cockteasea... :D Vielä kun sen parikymmentä kiloa saisi pois.
Sunnuntaina muutenkin olin helvetin väsynyt, kun kaikkina päivinä olin päässyt vasta kahdelta nukkumaan. Sunnuntaina vielä kävi niin, että Matkahuolto kusi, se näytti että 0:35 lähtisi bussi takaisin, mutta sieltä ei sellaista bussia lähtenyt ollenkaan. :D Pienen panikoinnin jälkeen sain hankittua tutun sitten hakemaan minut Kampista, ja pääsin siinä kolmelta nukkumaan. 
Ihan jees festari, helvetin hyvää musiikkia, vaikka muutama humalainen tuli örveltämään.
Ensi vuonna uudestaan, jos vain rahaa on :3



Minua haastateltiin lehteen cosplaysta ELI SIIS MITÄ

....joo. Lehti on luettavissa netistä, paniikki on siis ohi. Mutta mistä kaikki sai alkunsa?

No, minähän istuin normaalisti koneella, kun puelin soi. Linda, joka on eräs nuoriso-ohjaaja ja aivan mahtava ihminen, soitti, ja kysyi, haluaisinko tehdä haastattelun lehteen cosplaysta, koska hänen mielestään minulla on oudoin harrastus mitä Tammelasta löytyy.

Siinä kohtaa sydän jaa lyömättä ja aivotyö katkeaa. Ja tietenkin, reippaana tyttönä vastaan, että kyllä.

Noh, sitten pienessä paniikissa tuijotan ruutua ja mietin, miten selittäisin cosplayn. Sittemmin minulle soitettiin, ihana Noora Rauhala, ja juteltiin asiasta, ja päätettiin tehdä haastattelu meillä ktona sunnuntaina.

Sunnuntaina sitten aikainen aamu ja cossi päälle, ja valmistautuminen haastatteluun.

Olin valmistautunut jo phumaan cosplaysta ja selittämään täysin mitä e on, mutta yllätyksekseni heillä oli jo paljon nettitietoa, joten selittäminen jäi (onneksi) lähinnä omiin kokemuksiin ja ajatuksiin.

Sitten selitin heille, mitä cosplay mielestäni on ja selitin hahmoista, ja sitten otettiin kuvat.

Neuvostounarini, joka minulla oli päällä, joka muuten nyt on ainoa valmis cossini, on nimenomaan talvicossi joten sisällä hiki virtasi kuumuuden ja jännityksen takia, sotkien hienosti meikkini.

Ulkona meillä oli vähän ongelmia ottaa kuvia, mutta ihan ok otos tuli otettua. Päivänvalo osui pahasti silmiini, ja siksi siristelin kuvassa, mutta oh well. Lähikuvassa näkyy hienosti sotkeutuneet meikkini.

Mutta yllättävän hyvä kuva tuli, vaikka odotetusti derppasinkin.

Netin kautta piti pari asiavirhettä korjata ja pari muutakin juttua, mutta pidän itse juttua ihan onnistuneena.

Olisi hauska tietää, mitä te lukijat ajattelette. :3

 

 

http://www.lehtiluukku.fi/lehti/seutu-sanomat/_read/22.05.2014/49732.html

 

Jutun voi lukea tuosta, sivu 12.

Kypros, Agia Napa, 11.-18.10.13

Pahoittelen ihan ensiksi kestoa. Minulla on ollut ongelmia kuvien kanssa, en saanut oikein mistään kunnon kuvaa, ehdin jo osan poistaa kun latasin tänne ja Blogger oli poistanut lataamani kuvat, ja sittemmin olin hukannut ne koneelleni.
Myöskin se, etten mielestäni saanut kunnolla tekstiä aiheutti ongelmia. Pahoitteluni.


Eli pääsimpä sitten syyslomalla Kyprokselle äidin kanssa. :)

Paikka oli Agia Napa, todella kaunis paikka kauniine rantoineen ja hotelleineen sekä lähellä oleva kaupunki oli mukava.

Käveltiinhän siellä paljon, vaikka 30 astetta päivällä päätä huimasikin. :D

Hotelli oli kaunis, saimme hienon numeron 4912, ja siellä oli ns. "asunto" huoneet, eli yksi iso huone, vessa ja parveke, ja samassa rakennuksessa oli kolme eri huonetta eri ihmisille. Meillä kävi tuuri: Äiti tilasi huoneen josta näkyi uima-allas, mutta siitä näkyi myös meri. :D Jonka siis ei pitänyt näkyä.

Hotelli oli hyvin kaunis ja valkoisesta kivestä tehty, ja omisti todella hyvän uima-altaan.

 

 

 

Ollaan me äidin kanssa aik hyviä, heti onnistuttiin hotellihuone sotkemaan..

 

Loma meni aikalailla auringonotossa (rusketuinkin hieman! hrr..) sekä uimisessa, ja sitten about joka ilta lähdettiin kaupungille.

Kaupunki ei ollut miköään iso, mutta mukavia ostos -ja ruokapaikkoja sieltä löytyi.

Uima-allas ja ranta olivat onneksi ihan vieressä, ei ollut pitkä matka, siitä plussat.

Merivesi oli muten ihanaa! :) Ihanan puhdasta ja suolaista. Se oli hyvin kirkasta, ja näki pitkälle kun sukelsi. :D

 

Lähi"kaupunki", jos sitä kaupungiksi voi kutsua, oli muutaman kilometrin kävelyn päässä.

Aikalailla ruokapainoitteinen, mutta tuli sieltäkin tavaraa ostettua.

Jos olet muuten menossa Kyprokselle ja haluat goottitavaraa, siellä on sellainen kauppa kuin "Twin's Shop". Siellä on suhteellisen paljon goottikamaa, ainakin paljon miesten Spiral paitoja. Valitettavasti en tajunnut ottaa kaupasta kuvaa.

 

 

 

Koska Sonic. Ja Hulk. Ja Sonic.

Kävimme myös eräässä kaupungissa, jonne olisi päässyt halvalla bussilla, mutta emme tienneet sitä, joten otimme sinne taksin, maksettiin vähän turhasta mutta ihan sama.

Paikka oli paljon pienenpi mitä odotin, mutta olihan sielläkin jotain. Kauppoja luvattiin mutta niitä oli turhan vähän.

 

Kävimme myös Larnakassa, joka nyt voidaan ihan tosissaan kutsua kaupungiksi, paljon isompi kuin nuo edelliset.

Larnaka oli hyvin kaunis ja hyvin sekkaloinen, ja emme käyneet varmaan puolessakaan liikkeissä mutta paljon kamaa tuli silti mukaan. <3 Jos Kyproksella liikutte, Larnakassa olisi hyvä käydä, vähän isompi kaupunki. :)


Huutelua en saanut paljoa osakseni, jotain minulle pari kertaa huudettiin mutten pahemmin reagoinut niihin. Larnakassa minua huudettiin Lady Gagaksi, aiheutti kyllä pahemman puoleisen repeämisen. Miten ihmeessä mustapunaisen mekon ja punaiset hiukset voi yhdistää Lady Gagaan?

Pahoittelen tekstiosuuden lyhyyttä, en vain oikein osaa kirjoittaa pitkää listaa siitä mitä tein, koska se oli lähinnä uimista, auringonottoa sekä kävelyä ja maahan tutustumista.
Kuvia sentään on jonkin verran.

 

Ostokset:

Coneista saa kyllä kravaatteja, mutta tämä oli löytö, conikravaattien ollessa meikälle liian lyhyitä. Ja maksoi vain 3e.

 

Kello on kirkkaanpunainen, kuva vääristä...

Tälläinen löytyi myös, erittäin kaunis kello.

Taisi maksaa 12e. Jostain syystä yksi lempiostoksistani.

 

 Ostin myös aivan ihanan lompakon paikallisesta kaupasta. Tämä lompakko on oikeasti tosi nätti, eikä se maksanut kuin 12e.

 

Huono kuva, mutta tälläiset suloisuudet löytyi. Piikkikamaa kun ei ikinä voi olla liikaa. Hintakin oli pieni, 6e.

 

 

 

Pahoittelen paskaa kuvaa, mutta parempaa en saanut. Tämä paita on muuten kokoa M! :) Oli kerrankin mukavaa ostaa pienenpiä vaatteita, jotka mahtuvat. Ja tässä on muuten avonainen selkä :D Tosin pitsiosa tulee päälle.

Ostin samasta kaupasta mustan paidan, ei niin tyköistuvan, jossa oli pieniä hopeisia korisreita olissa. Kuvaa ei ole, kun fiksua kuvaa siitä en saanut. Sekin oli muuten kokoa M :)

Toinenkin paita oli josta en saanut kuvaa: Pitkä musta tunika, jossa oli kaulaosassa mustia wannabejalokuviä. Ihanan näköinen, kuvaa ei vain saanut otettua.

 

En oikeasti ollut noin ruskea! Pimeys vääristi.
Kamera myöskin kusi, paita on oikeasti kirkkaan mustapunainen, ei oranssi.

Tui tälläinen mys ostettua, kun shoppailuhullu pääsi vauhtiin.. :D Taisi maksaa sen parikyt euroa.

Mä en edes tarvitse tätä mihinkään, mutta tuli mieli ostaa kun oli niin hieno!

Tässä taas esimerkkki "miksi tälläisenkin ostin". Tuli kuitenkin ostettua, sen verran hienon näköinen oli, vaikka käyttöä ei oikeastaan ole. Hintaa en enää muista, yli 10e kuitenkin.

Tälläiset ihanuudet tuli ostettua. Kun näin kumiset, kiiltävät ja pikkupiikit omistavat sandaalit, olin heti, että mien on saatava nuo! Ja eivät maksaneet kuin 3e.

 

 

 

 

 

 Tuli ostettua kahdet kengät. Nuo ensimmäiset ovat matalat kiilarit, jotka on lähinnä sannalla kävelyyn tarkoitettu, mukavat mutta kuitenkin hieman lisää pituutta antavat. Maksoivat 20e.

Alemmat ovat oikeat löydöt, 13cm korkkarit hintaan 12e! Rakastuin näihin oikein kunnolla.

 

 

 

Ellakin oli iloinen meidän tullessa kotiin.


Cos Cos Cosvision

 Cosvision oli, Cosvision meni. Mun pitöis lopettaa tuon toistelu kun teen coniraportteja. 10.-11.5 Turun Logomossa, ihan hyvä con näin ensikertalaiseksi. Mnun piti cossia paranneltua versiota Grellistä, mutta kun en saanutkaan valmiiksi, puku tulee tulemaan Desuconiin ja Hypeconiin.

Pistin Neuvostoliittoni sitten päälle, se kun ainoa valmis cossini tällä hetkellä on.

 

Menin jo perjantaina isälle, kävin kaupassa ja kävin mm hakemassa piilarit Cyberistä pukuuni. Ihan järjetön hinta, 23e ja piilarit olivat vielä alennuksella, muttei voi mitään. Hyvän väriset piilarit kuitenkin olivat. Hukkasin jonnekkin peruukkisukkani ja kävin sitten Punanaamiossa ostamassa uudet. Samalla tulivat mukaan yberpitkät tekoripset, joita saisi paljon halvemmalla netistä mutta ihan sama, nyt tuli ostettua.

Lauantaiaamulla tuli vähän ongelmia, mm nappi lähti takista kaksi vai kolme kertaa, sekä oli ongelmia saada peruukkisukka päähän, josta johtui se, että myöhästyin. Olin yrittänyt tulla coniin klo 12 mennessä, mutta se venyikin puoli yhteen. Lauantaina ei sinäänsä ollut mitään ihmeellistä, cosplaykilpailun kävin katsomassa ja täytyy sanoa, että oli ihan mielettömiä pukuja.

Tapasin myös aivan ihania uusia ihmisiä, ja lauantain loppu meni naurun merkeissä. Niin hauskaa oli.

Sunnuntaina oli paljon eri ohjelmia, ja oli pitkään harkinnassa, menen katsomaan coplaykisoja vai menenkö ohjelmiin. Ohjelmat sitten voittivat, ja menin katsomaan ohjelmat Mitä järkeä on cossata jos hahmo ei ole kaunis?, jossa NaruDossu veti ihan kympillä, Cosplay ja itsetunto, miten oma vartalo vaikuttaa hahmovalintaan, ja Oikeat cosplaymammat puhuvat: lapseni on cosplayharrastaja. Con, jonka kaikki luennot liittyvät cosplayhin oli todella piristävää, ja toivon Cosvisionin palaamista ensi vuonnakin.

 

Kuvattuakin tuli, älkää välittäkö vammaavasta vyöstä. Se meni tuollaiseksi kun liikuin, eikä sitä jaksanut koko ajan korjata.

 

 



Pituusero. Minulla muuten ei ollut lainkaan korkoja noissa kengissä. 

 

 

Nähdään joskus~ 

 

 

Ostokset:

 

Käväisin ostamassa kolme Pockyrasiaa ja yhden Ramunen, sekä mukin. Mukeja olen ostanut jo miljardi ja olen luvannut etten niitä enää osta, mutta ei voi mitään! Muki oli mustapunainen, missä ja Darth Vader rokkikitaran kanssa. Kuinka olisin voinut vastustaa?

 

Kännylaatu.

 

Joulu eli lievästi myöhäinen päivitys

Tähän täytyy sanoa että anteeksi! Teksti on ollut valmiina ties kuinka monta kuukautta ja olen unohtanut julkaista sen. Äh, uskomatonta.

Joo. Joulupävitystäkään en ole saanut aikaiseksi ajoissa, johtuen aikalailla siitä, ettei ole ollut aikaa, ja bloginpäivitysinto on ollu aika lähellä nollaa.

Kirjoitan aika lyhyesti tämän vuoden joulusta. Konekin meni paskaksi, sekin vähän myöhästytti kirjoitustani.

Eli meni ihan hyvin, paremmin kuin oletin, ja mielestäni paremmin kuin useampina muina vuosina.

Vietin joulua kotonani, äitini ja isoisäni kanssa.

Lahjasaldo:

- Aitonahkakorsetti

- Demonian Swing 815 -kengät

- GTAV

- Amor Amor -hajuvesi


- Hobitti eli sinne ja takaisin -kirja


- Suklaata

 

 



Korsetin koristukset ovat siis hopeisia, kuvassa näyttävät hieman kultaisilta..

14.3 eli Trixena 17v

Joo. Synttärit oli, synttärit meni. Ja tämäkin päivitys tulee myöhässä,

syy on se, etten ole jaksanut kirjoittaa ja siksi, koska tietsikka päätti hajota.

 

En kutsunut kavereitani tai pitänyt miittiä kuten en ole tehnyt enää aikoihin, vaan sukulaiset tulivat kahvittelemaan meille.

Tämä tiesi monta korttia ja rahaa, ei sinäänsä fyysisiä lahjoja, mitä en oikestaan koskaan saa.

Periaatte on, että "annan rahaa, osta sitten mitä haluat". Eikä se minua haittaa, mutta edes fyysinen yksi lahja, vaikka sitten kaulakoru, olisi mukava saada.

Nyt kävi sen verta onnekkaasti, että sain fyysisiä lahjoja oikein kaksi.

Isä kävi Espanjassa, ja toi minulle hopeisen kaulakorun ja aivan ihanan nahkaisen käsilaukun.

Minulla on nykyään kahdet snake bitet hopeisena alahuulessa. :D En ollut kertonut sukulaisilleni tätä, ja reaktiot olivat aika huvittavia.





Tämä on muuten yksi niistä kuvista, josta joudun toteamaan että olen aika helvetin pitkä..

Lahjat:

 

- 420e

 

- Gabarra -käsilaukku

 

- Kaulakoru

 

- Kortteja

 

Isän tuoma kaulakoru.

 

Isäni tuoma laukku.
 

Ja sitten asioita mihin olen aikomassa nuo 420e käyttää.

 

 

 PVC -korsetti, Antoxica -sivustolta. Korsetin hinta on 117e. Tätä korsettia on kuolattu ties kuinka monta vuotta, ja tänä vuonna aion ostaa sen.

 

Niebuhrit. Eli kaksi palloa silmien väliin. Lävistys on otettu, kuvaa tulee joskus, maksoi 40e.

Cyberloxit, joiden hankkimista olen venyttänyt varmaankin 3 vuotta. Nyt on aika saada nämä.
Mustapunaiset cyberoxit, jotka tulevat joko vyörätölle tai "torsolle" - kauppa ei kuvaile enempää tuosta keskipitkästä mallista. Ostan todennäkisesti tuon vyötärömallin, joka maksaa reilun satasen, kuljetusmaksuista en ole varma.
Ja jos loxit eivät ole tarpeeksi pitkät, voi Ebaysta ostaa materiaalia halvalla ja paksuntaa.

 

 

 

Yuki, Yuki, Yuki, Yuki!

Eli Yukicon, jonne puolituurilla pääsin.

Kiva pieni coni Espoossa, jonne onnistuin missaamaan lipunmyynnin muutamalla minuutilla mutta kaverini suostui lipun myymään.

Olin oikeasti hämmentynyt kun en koko conin aikana kuullut tätä missään.
 

 

Yuki oli varsin positiivinen yllätys, järjestys oli ekaksi coniksi ihan hieno.

Paikka oli kaunis eikä mitään hirveää "sillit purkissa" -fiilistä edes tullut, vaikka jonot olivat tietysti isot.

 

 

Koko conin ajaksi pistin niskaan neukkuVenäjäni, vanhan cossin jonka olin tehnyt viime Frostiin.

Vaikka puvussa ollut nauha jonka piti leikkiä vyötä kusi silmään melkein koko ajan jaksanut koko ajan korjata sitä, puku tuntui muuten ihan hyvältä päällä, ja muutama kehukin tuli.

 

Kuvat by Yumi. En toki näyttänyt väsyneeltä.


Kävin katsomassa LaeppaVian haastattelun, ja oli mukava nähdä nämä kolme henkilö kyseiseltä ryhmältä.
En Fisuun tai Zappikseen pahemmin ole tutustunut, mutta Rauskin nkeminen ilahdutti.

Tämän jälkeen tuli hetken hengailtua, ja menin FFFfaittiin.
Se oli ihan ilahduttava, ja tuli naurettua usean kerran.
FFFightit ovat olleet suosiossani jo kauan, ne ovat aina niin hauskoja.

Tämän jälkeen menin katsoman cosplayn yksilökilpailua, jossa oli taas kauniita pukuja.
Hitto kun conista on jonkin verran aikaa, en enää tuppaa muistamaan mitään. Mutta asut olivat kyllä erittäin hienoja.

Tämän jälkeen menin hengaamaan, ja oli yllättävän mukavaa vain olla ja hassutella hetalistien kanssa, tuli ihan vanhat ajat mieleen. Johtui kai siitä, että suurin osa oli vanhempia, ettei kovin lapsellista huumoria ollut niin paljon.
Minun iti mennä katsomaan Ecchi -luento, mutta porukka oli niin mukavaa, etten jaksanutkaan.

Yöksi sitten Ellille, anteeksi hirveä rumba! Ja anteeksi Elli, olin aika, noh, väsynyt kun teillä olin. Mutta mukavaa oli silti :3



Piti vielä kertoa aivan ihanasta aidonkokoisesta Silent Hill Nurse patsaasta joka oli conissa, ilmeisesti myynnissä. Voi luoja, se oli niin upea! Ihan mieletön. Jos olisi ollut mahdollisuus, olisin ostanut sen.

 Kuva by Yumi.

Se oli niin täydellinen..

Seuraava päivä meni aika hengailuna, piti mennä katsomaan Cosplay teet sen väärin -luento mutta se oli täynnä, ja Läeppavian livepelisessioon tarvitsi liput, mistä en edes tiennyt.
Joten hengailuna meni.
Päättäjäiset menin katsomaan, ja sitten himaan. Kiitos kaikille seurassani  pörränneille kivasta conista :)

 

EDIT: Suuret ostokseet unohtuivat.

Eli ostin ihan mielettömän upean Lord of the Rings -mukin, joka oli 12e.

Tykkään tästä ihan pirusti.

 

 Pahoittelen huonoja kuvia, en saanut parempia.. mutta rakastan tätä mukia yli kaiken <3

 

 

Söpöilyä.