Kuinka minut pakotettiin elämään paskojen ihmisten kanssa ja muutto Kotkaan

Elin yhden elämäni paskimmista kuudesta kuukaudesta Nurmijärvellä sijoitettuna. Syyt tähän olivat koulunkäymättömyys ja tappelut äidin kanssa.

Luojn kiitos että mulla oli siellä tietokone ja netissä kavereita, ilman niitä en olisi selvinnyt.

Nurmijärvellä ollut paikka ei ollut niin huono kuin aiemmat sijoituspaikkani - ohjaajat olivat fiksumpia ja minulla oli tietokone.

Vaan ne nuoret mitä siellä oli, voi luoja. Mä muistan kun elin muutaman kuukauden Tammelan yläkoulussa, mä muistan ne idiootit joiden kanssa jouduin olemaan samassa koulussa. Kuinka kaikki käyttäytyivät niin saatanan lapsellisesti ja idioottimaisesti, ja kuinka mä vihasin heitä.

Nyt mä jouduin samanlaiseen tilanteeseen, mutta pahemmin. Mä jouduin vittu kuusi vitun kuukautta elämään samassa talossa noiden ihmisten kanssa. Mä en päässy milloinkaan muulloin kuin kotiin lähtiessä eroon heistä, ja voi vittu ku kun kotiinmeno tuntuikin niin ihanalta.

Mä yritin olla kaikille ystävällinen aluksi, vaikka muiden nuorten lapsellisuus ja naivius tuli heti vastaan.

Ei menny varmaan kuukauttakaan kun jo vihasin sieltä muutamaa henkilöä. Sara, Tuukka ja Siru oli ne pahimmat. Mä en ees tiedä milloin mä ajauduin näiden kanssa riitoihin mut sain kuulla kaikilta näiltä kolmelta ihan helvetisti paskaa itestäni, ja he puhuivat paskaa ihan huoneeni oven toisella puolella tietäen ihan hyvin, että vaikka soitinkin kuulokkeistani  Disarmonia Mundia, kuulin puheensa.

Mä aina kuvittelin, että mua täytyy ärsyttää ainakin vuosi, etä alkaisin unelmoimaan kenenkään tappamisesta. Kuinkaa huonosti tunnenkaan itseni! Koska about kuukauden jälkeen sinne muuttamisesta, mä istuin huoneessani, kuuntelin metallia ja unelmoin, kuinka repisin Saran kurkun auki paljain käsin.

Niin paljon se huora minua haukkui.

Tuukkaakin vihasin ja samalla nauroin hänelle, kun about 150 kiloinen poika sanoo minua läskiksi. Ja kyllä, mä olen läski, mutta olin kyseistä Tuukkaa puolet pienempi ja olin vielä pidempi kuin hän, joten en osannut edes loukkaantua kun hän haukkui minua. Se sai vain ivan ja vihan minun sisälläni syttymään. Ja kyllähän minä kavereillenikin kerroin että tuon kokoinen poika sanoo minua läskiksi. Luojaan kiitos että mulla on kavereita, varmaan olisin tappanut puolet ton paikan nuorista jos mulla ei olisi kavereita ollut.

Tuukka kuten nuo muut haukkuivat minua, mutta kuten varmaan tiedätte, mä pistän takaisin. Tosin vain verbaalisesti. Ja voitte kuvitella, mä unelmoin ihan fyysisestäkin tappelusta.

Olisin voinut hakata Tuukan ja sanoa että se oli itsepuollustusta. Tulipa muuten tällänen kohtaus mieleen - Tuukka huoritteli minua ja minä pistin takaisin. Ohjaaja tuli väliin, ja Tuukka huusi minulle jotakin ja minä hain piikkikaulapannan huoneestani ja kysyin Tuukalta, haluaako että puhkaisen hänen silmänsä piikkikaulapannalla. Ja se arka paskiainen lähti ulos, pakoon. Nauroin sitä silloin jo ihan vitun lujaa, ja nauran edelleen.

Tuukka luojan kiitos ,lähti sitten muutaman kuukauden jälkeen pois mutta jäin sitten kahden pikkuhoron Saran ja Sirun kanssa samaan taloon ja meno meeni vain entistä villimmäksi.

Sain kuulla kummaltakin, suurimmaksi osaksi Saralta, kuinka ällöttävä olen, kuinka ruma olen ja niin edespäin. Tietenkin vastasin hänelle takaisin, koska minä en koskaan hirveästi pelännyt puolta pienenpää ja heikompaa Saraa, eikä mulla tuottanut isompia ongelmia haukkua häntä saastaiseksi pikku lutkaksi.

No, tää kaksikkohan teki vähän kaikkea mulle, kirjoittivat esimerkiksi kaupan pöytään puhelinnumeroni tekstin "Pinja Laaksonen kutsui minua huoraksi" tekstin kanssa ja Siru varasti yhdet kenkäni (jotka joutui korvaamaan, hah! oikein sillekkin pikkuhorolle).

Olin kyllä alusta asti tietoinen että Siru teki näitä asioita  vain Saran manipuloinnin takia, kyseessä oli sen verran arka narttu, ettei hän sitä olisi yksin tuollaisia asioita lähtenyt tekemään.

Hauskaa oli myös Saran lapsellisuus, vaikka tyttö ei ollut kuin vuoden nuorempi.
Kyseinen tyttö puhui kaikkea idioottimaista, mutta eniten jäi mieleen kuinka kovaan ääneen hän joskus kertoi, kuinka se, että hänellä olisi kaksi samaa sukupuolta olevaa adoptiovanhempaa tai se, että joutuisi menemään kouluun taksilla olisi maailman nolointa. Sara oli muutenkin niin uskomattoman lapsellinen, itse edes 11 -vuotiaana ajatellut noita asioita noloina.
Kaikista ärsyttävintä oli Saran tapa huutaa ihan kaikkea. Kaikki piti huutaa tyyliin  "Vähänks ällöö!!" "Vähänks noloo, hyi helvetti!!" juuri sillä nenä-äänellä, samalla tapaa kuin stereotyyppinen pissis. (ihan samaa muuten tekivät ne 13 -vuotiaat pissikset Tammelan yläkoulussaa)

 No joo. En mäkään mikään täydellinen ollut. Saatoin puhua paskaa heistä tunteja putkeen kavereilleni, meinasin ihan tosissani kirjoittaa puupinnasta lähtemättömällä maalilla Saran oveen isolla HUORA ja olisin jo miljonääri, jos olisin saanut euron siitä kun toivoin että voisin vaan mennä ja hakata Saran.

Koska 160 senttisellä, keholtaan 12 -vuotiasta vastaavalla huoralla ei olisi ollut mua vastaan kauheasti panemista. Mä olisin hakannut sen nartun minuutissa, ja se tiesi sen itsekkin.

Puol vuotta mä elin tuolla. Puoli vitun vuotta mä elin noiden ihmisten kanssa. Säälikää mua.

Kunnes sitten tuli mun onnenpäivä, ja mä muutin Kotkaan. 

Kotka.
En ole koskaan elänyt kauheen isoissa paikoissa ja Nurmijärvikin oli niin äärettömän pieni. Ja voi luoja kuinka iloinen olinkaan muutosta Kotkaan! Pääsin isompaan kaupunkiin ja pois noiden ihmisten luota.
Mulla kävi muutenkin ihan uskomaton tuuri. Asun yksiössä, joka on vitoskerroksessa, neliöitä on yli 40, ja mulla on oma sauna ja parveke. Ihan uskomaton tuuri.
Kotka on vaikuttanut muutenkin ihanalta, rakastan isoja kaupunkeja ja kaikki oli lähellä. Euromarket ja kuntosali vaan muutaman sadan metrin päässä, sekä kaksi leffateatteria ihan vieresssä. Ja muutenkin, kaikkialle on todella lyhyt kävelymatka, asun kuitenkin keskustassa.

 Nukuin tälläisellä ekat pari viikkoa...

..mutta nykyään huoneeni näyttää tältä. Ja onhan miulla dobermanni ja Dalek vahtimassa! :D

Rakastin mutsiani kuin hän suostui ostamaan mulle 40 tuumasen telkkarin. Toi on ihan  vitun hyvälaatunen ja iso <3 Verraatkaa pelikonsoleihin pöydän alla :D

 Julisteeni jonka isäni osti miulle kun Saksassa kävin, jonka unohdin esitellä Saksapostauksessa. Varmaan lempijulisteeni tällähetkellä. Mulla on myös kolme muuta julistetta asunnossa tän lisäksi. :3


Joo. Tuli taas tällänen pikku purkaus kirjotettua, mutta mitä voit kun joudut asumaan vihaamiesi ihmisten kanssa samassa talossa :D Ja se syy miksi tämä postaus tulee mitä, lähes kaksi kuukautta myöhässä on se, että en ole jaksanut kirjoittaa, olen tutustunut Kotkaan, joutunut heräämään puoli kahdeksalta koska työtoiminta, kuvaamisissa meni ihan liian pitkään ja en vain ole jaksanut ajatella noita Nurmijärven ihmisiä.
Joo, löytyhän sieltä muutama mukava tyyppi, mutta he jäivät vähän varjoon kun joka päivä piti henkisesti varautua Siruun ja Saraan.

 Ehkä paras biisi kun kirjoittaa blogipostausta tunnekuohun vallassa.
Tähän biisiin liittyy muutenkin yksi Nurmijärveen liittyvä tarina, joten tätä oli hauska kuunnella kun kirjoitti tätä. Ihmeellisesti tuo iso orkesteri ja mahtipontisuus jotenkin synkronoi mun agressiota.
Zimmer ei petä.