Video Games Live, Helsinki, 6.11

Vau. Ei voi muuta sanoo ku vau.

Ihan mieletön esitys. Mieletön. 

Oliin kuuluut Video Games Livestä jo vuosia sitten ja päättäny, että jos se ikinä Suomeen rantautuu, minun on mentävä sinne.

Varasin liput, ja menin sinne, eikä voi sanoa että yhtään harmittaisi.

Esitys oli Helsingin jäähallissa, olin rivillä 4 joten olin ihan koko orkesterin edessä, ja on ihan äärettömän vaikeaa kuvailla, kuinka se kaunis mutta agressiivinen, mahtipontinen pelimusiikki minuun vaikuttaa. 
Kun kuulin että tapahtuma oli tulossa Suomeen, oli miun pakko saada liput sinne.
Valitettavasti eräs kaverini jonka olisin sinne erittäin paljon halunnut ei päässyt tulemaan, koska hänellä oli silloin kantava ollut kissa (joka muuten synnytti, onnea Elli <3) ja hänen piti vahtia sitä.
Koska en luottanut kykyyni kulkea Kampista Jäähallille, vaikka matkaa olikin vain muutama kilsa, halusin jonkun opastamaan. Sain sitten eräältä naisnörttipalstalta henkilön, joka ohjasi minut paikanpäälle ja istui vieressäni.
Satuimme paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan mutta ehdimme paikoillemme kunnolla, ja ehdimme nähdä ne pari videotakin jotka esitettiin ennen esitystä.
Miun piti kuvata One Winged Angel, Liberi Fatali ja Sonic-potpuri, mutta miulla oli jotain 6 prosenttia akkua jäljellä kun esitys alkoi, joten ei voinut.
Oli muuten ihan mahtavaa, kun kuoro Sonic-potpurin alussa "lauloi" oopperaäänellä SEEEGAA
..puolet ylesöstä repesi. 

Tiedän kyllä jonkin verran pelimusiikkia, mutta suurin osa kappaleista oli tuntemattomia. Mutta etenkin ne mahtipontiset kappaleet iskivät.
Mass Effect, WOW, Skyrim, Halo, Metal Gear... Aikalailla noiden pelien kappaleita en tuntenut, mutta musiikki oli kyllä mieletöntä.
Castlevania -potpuri oli muuten ihan mieletön, yksi parhaimmista esityksistä.
 Ja oli hienoa mielestäni että he näyttivät screeniltä kohtauksia pelistä, myös itse pelaamisesta, eikä koko ajan vain cutscenejä. Tuli samalla "tutustuttua" peleihin, vaikka nuo pelit kyllä pääpiirteiltään tiesinkin.
Ja mukavaa oli, ettei kaikki biisit olleet agressiivista orkesteripauhaamista vaan muutama hassu ja vähän kevyempikin pelibiisi tuli välissä. Tommy Tallarico, joka oli yli kymmenen vuotta sitten koko tapahtuman järjestänyt, juonsi ja soitti kitaraam, oli ihana.
Oli mukavaa kuunnella hänen juttujaan koska hän todella tiesi mitä teki, kun oli pelisäveltäjä, mutta jossain vaiheessa tuntui että hän puhui turhankin paljon. Mutta juu, ihana mies.
Ensimmäinen esitys päätti sitten Liberi Fataliin ja voi luoja, se biisi on uskomaton.
Orkesteri joka soitti ei ollut kovin iso ja kuorokin oli vain 16 -henkinen, enkä olisi kyennyt uskomaan, että niin pienellä porukalla voi kyseisen biisin edes esittää!
Ihan mieletöntä. Kyseinen biisi on yksi lempipelisoundtrackeistani, eikä ihme, se on niin kaunis ja mahtipontinen.
Tallarico vielä sanoi etteivät usein esitä tätä biisiä kun se on niin vaikea. :D

Tämän sain kuulla livenä. Kadehtikaa.


Kakkosesityksen viimeinen biisi oli, kuten arvata saattaa, One Winged Angel.
Ei ihme että yksi FF:n tunnetuituimmmusta kappaleista.
Se oli kanssa... uskomaton kokemus, näin suoraan sanottuna. Se kuoro, se mahtipontisuus ja agressio mitä soittajista lähti.
Ja tämän jo tiesin tuubasta videoita katsellessani mutta One Winged Angelin mukana screenillä näytettiin FF -cossaajia. Se oli mukavaa katsoa, ja varsinkin kun biisin mahtipontiseimmissa kohdissa ruudulle pistettiin jotain hauskaa. :D
Taputusten jälkeen tuli vielä yksi biisi, jonka jälkeen tuli yhteyslaulu Still Alive.
Tuntui että olin ainoa joka lauloi ainakin lähietäisyydeltä, mutta se ei haitannut.
Mieletön kokemus, eikä yhtään haittaa että odotin vuosia.

 Pose.

Tässä jonkinlainen kooste. Tässä ei tosin ole Liberi Fatalia eikä Castlevaniaa kokonaaan, mutta ei haittaa.