Desucon Frostbite 27.-29.1.2017

Huh huh, ompa taas tullut pitkä tauko blogauksessa. Lontoon matkan jälkeen oikein mitään sen suurempaa ei tapahtunut, mitä nyt kävin parissa conissa, joista en sitten kirjoitelut. Traconista piti kyllä tehdä ihan blogipostaus, mutta sitten se jotenkin unohtui.

Mutta niin, tosiaan, vuoden ensimmäinen coni eli Desucon Frostbite.

Coni oli tuttuun tapaan Lahdessa, ja lähdin kotoa siinä kahden aikoihin. Nykyään Kotkasta pääsee Lahteen Onnibussilla, joka on nopeampi, mutta myös halvempi tapa matkustaa kuin Matkahuollon bussit. Heräsin kymmeneltä, mutta ihmeelisesti se aika taas loppui kesken. Sain meikit muuten ihan nätisti, mutta kulmakarvat eivät oikein onnistuneet, ja kun lähdin piti kuitenkin etsiä muutamia tavaroita, vaikka luulin että olin ottanut kaiken valmiiksi. Onnistuin myös upeasti unohtamaan pistää kulmakarvan alle valkoista luomiväriä, ja unohdin ottaa koko luomivärin mukaan. Jouduin lähtemään loppujenlopuksi niin kiireellä, etten ottanut kaulaliinaa tai hanskoja mukaan, joka ei ollut flunssalle ja kipeälle kurkulle mitenkään erityisen hyväksi. Myöskin torstaina menetin ääneni ihan kokonaan, ja asia ei korjaantunut coniviikonlopuksi - onneksi ihmiset silmti ymmärsivät mitä puhuin vaikka ääneni oli mitä oli.

Myös aikaisempana päivänä kun keräsin tavaroitani kasaan, huomasin, että se paita jonka halusin pistää coniin oli jäänyt äidilleni pesuun. Helkkarin nopea soitto äidille paniikissa, mutta tajusimme puhelun aikana, että paidan voi lähettää bussilla Lahteen. Forssasta ei onneksi kulje kuin kaksi tuntia bussilla. No, äiti sitten pesi paidan ja lähetti sen Lahteen, josta kävin sen hakemassa - jonka onnistuin ensiksi unohtamaan, olin kävellyt kaverin kanssa sellaiset 200m pois bussiasemalta, ennen kuin muistin, että mun paita on siellä. Hups.

No, tässä kohtaa olin ollut syömättä päälle viisi tuntia, ja menimme Trion Subwayhin. Kävin myös hakemassa energiajuomaa, ja kävin vessassa korjaamassa kulmat sekä hakemassa tablettiini uuden laturin, koska tietenkin vanha laturini kuoli pari päivää ennen conia.

Trion vessassa vaihdoin sitten Demonian saappaat ja tylli-pvc -minarin pälle, lähdimme kohti conia. Näin jälkeenpäin en oikein tiedä, miksi vahdoin Demoniat Triossa jalkaan, koska ulkona oli jäätä ja jää ja 13cm platform ei ole oikein hyvä yhdistelmä. Kai sitten ajattelin, että Desu on niin täynnä ettei siellä ole istumapaikkaa vaihtaa kenkiä, tai jotain.

Menimme sitten taksilla Desuconiin, ja olimme paikalla kuudelta. Olin tähdännyt viiteen, mutta ei kai ihan hirveästi oltu myöhässä.

Kävin katsomassa luennon Genderbendaus fanikulttuurin trendinä - miten ilmentää sukupuolta?. Luento oli ihan mukava, tosin se ei juuri vastannut juuri mihinkään kysymyksiin. Luennonpitäjällä tuntui olevan melko vähän materiaalia ja puolet luennosta oli sitä, kun ihmiset puhuivat omista kokemuksistaan luennonpitäjän kanssa. Luennonpitäjä oli kylläkin piirtänyt itse esimerkkikuvat, siitä peukutus. Luento oli kyllä ihan mukava, kertoi jo tietämiäni asioita, kuten esimerkiksi miten mieshahmosta tehdään nainen ja kuinka transheadcanonit toimivat.

 Hengasin sitten kaverieni kanssa ja jossain kohtaa päädyin Lastuun juomaan muutaman lonkeron.

Huomasin myös että luento Animea cosplayaavalle oli mennyt - se olisi alkanut heti kun saavuin, etten sitä olisi päässyt edes katsomaan, mutta se hieman harmitti - olisin mielelläni tutustunut animeihin joissa on hienoja pukuja, en pelkästään cosplayn kannalta, vaan ihan muutenkin.

Loppuperjantai menikin siinä kaverien kanssa ollessa, ja näin useampaakin eri ihmistä, kuten muutamaa turkulaista kaveriani sekä erään, jota en ole nähnyt herra ties kuinka pitkään.

Meikäläinen perjantaina. Kuvassa muuten näkyy harmaa silmämeikkini, jonka tein aivan ihanalla L'orealin luomiväripaletilla, jossa oli kolme sävyä, kaksi hopeaa ja yksi harmaa, sekä yksi musta sävy, eikä se maksanut kuin 15e.
Kuvassa näkyy myös aivan ihanat harmaat piilarini, joista juuri nyt ei ole parempaa kuvaa.

Lauantaina sitten vähän vänähti, olin mennyt kaksi yötä 2-3h unilla ja olin hieman väsynyt. Kaverilla sitten huomasin, että ripsiliimani oli hukkunut matkalla. Menin hieman paniikkiin, mutta muistin, että Kicksissä olisi, ja olin nähnyt Kicksin kun kävelimme Triossa. Soitin sinne, ja minulle sanottiin, että heillä olisi, mutta he eivät olleet varmoja oliko heillä juuri tällä hetkellä juuri sitä liimaa kuin haluan. Sain itseni sitten kuntoon, vaikken lauantain meikeistä hirveästi pitänyt, ja lähdin kohti Kicksiä. Sain liiman ostettua, kävin pistämässä aiempana pivänä käyttämäni ripset silmiin ja menin syömään. Sitten kuitenkaan en halunnut pitää niitä ripsiä silmissäni, ne olivat useampaan kertaan käytetyt ja aikasuoraansanottuna paskan näköiset, joten kävin vaihtamassa ripset käyttämättömiin mukanani olleisiin ripsiin ja heitin vanhat pois. Vasta nyt pääsimme Desuun, vähän myöhään joo, ja pahoittelin myöhästymistämme kaverilleni.

Kävin sitten laittamassa taas Demoniat jalkaan ja menin katsomaan myyntipöytiä. Minulla on ollut nyt reilun vuoden halu ostaa näistä isommista coneista jotain muistoja, mutten tälläkään kertaa löytänyt mitään erikoista. Näin sitten Purple Octopus Jewelryn pöydän, jolta olen ostanut että tilaustyönä teettänyt koruja, ja hän on varmasti lempikoruntekijäni Suomesta. Hänellä sitten oli isohko riipus jossa oli mustaa ja hopeaa, ja kuviona Scarab, ja näin muinaisen Egyptin ystävänä tämä koru oli pakko ostaa, ekä hintakaan ollut kuin 18 euroa. Tämä on muuten jo toinen muinainen Egypti teemainen koru, mitä häneltä olen ostanut. 
Illemmalla menin sitten katsomaan luennon Cosplay ja fanitus - tukena nuorten kehityksessä aiuisuuteen. Luento oli ihan mukava, vaikkei se hirveästi vastannut kysymyksiin. Luento meni lähinnä kahden luennonpitäjän puhuessa toisilleen, ja välillä eksyttiin aiheesta ihan reippaasti. Silti oikein mukava luento.
Ennen luentoa olin tavannut pari kaveria ulkona, tullut vaihdettua muutama sana ja naurettua typerille jutuille. Luennon jälkeen kävimme sivistyneesti Lastussa, jossa tuli juotua pari lonkeroa. Kesädesussa menen Lastussa tapaamani henkilön kanssa samaan hotelliin, joten yhdessä mietittiin että voisi siinä lauantaina mennä ihan baariin, kun Lastu on niin kallis. Tai sitten mennään iltabileisiin, mutta se on sitten yhtä kallis kuin Lastu.

Sunnuntaina heräsin suht ajoissa, mutta jotenkin meni taas pitkään. Olin vetnyt neljä yötä muutaman tunnin unilla, ja sunnuntaina aamulla oln niin väsynyt etteivät aivot enää toimineet. Sunnuntaina meikit tuottivat myös ongelmia - minulla on todella kuiva iho, eli en mitenkään hirveästi kärsi finneistä tai muista näppylöistä, mutta hienosti otsaani oli tullut pieni näppylä, millilleen siihen kohtaan mistä piirrän oikean kulmakarvan. Joten piirsin niitä kulmakarvoja pitkään. Piirsin oikean kulmakarvan valehtelematta 50-60 kertaa, ja aina epätasainen pohja sai kulmakarvaan jonkun millin vekin, joka kusi kulmat oikein kivasti. Mä oikeasti yritin kaikkeni, koitin jopa piirtää näppylän yltä ja alta. No, loppujenlopuksi sain oikean kulmakarvan piirrettyä niin, että piirsin sen näppylän päältä pienin ja kevyin vedoin, toistaen useaan kertaan. Meni kauan, mutta kannatti. Sunnuntaina muuten kyllä meikkini onnistuivat ihan hyvin. Tykkään ihan älyttömästi tästä Sugarpillin punaisesta luomiväristä, jos en olisi laiska pistäisin sitä varmaan joka päivä. :D
Sununtaina olin sitten siinä kahden aikoihin conissa, eli itse coneilua jäi sellaiset kolme tuntia.
Kävin ihan ensiksi myyntipöydät vielä kerran läpi, mutten löytänyt mitään.
Sunnuntai meni aikalailla hengailuna, ja sen kolmenkin tunnin aikana tuli nähtyä paljon kavereita. Myös meikkini sai parit kehut, joka oli ihan kivaa.
Olin tilannut itselleni Onnibussin lipun joka lähti 17:45, joten siinä conin loppumisen jälkeen lähdin taxilla bussiasemalle.
Seuraavaksi sitten Yukicon.

 

 Sunnuntain look.


Ostokset:

Kuten sanoin, en löytänyt conista juuri mitään. Kuitenkin tuli ostettua Purple Octopus Jewelryn aivan ihana Scarab -kaulakoru. Hintakaan ei ollut paha, 18 euroa.

Se on oikein nätti.

 

Lontoo, Englanti, 9.8-13.8.2016 osa 2

 Pahoittelen että tämä tulee näin hiivatisti myöhässä. Aiempaan postaukseen Lontoon -matkasta käytin abouttirallaa kaiken inspiraation kirjoittamiselle, ja myöskään kuvien lisäily ei meinannut onnistua koska en voi lisätä niitä tabletilla, vaan kuvien lisäämiseen pitää avata tietokone. Mutta tässä tämä postaus on, ja saan vihdoinkin tämän taakan pois.

Potter-näytelmän jälkeen kävimme Lontoon keskustassa, Natural History Museumissa ja muutammissa nörttikaupoissa.
Nörttiliikkeet olivat oikein jees, ja onnistuimme käymään kolmessa yhden päivän aikana. Forbidden Planet oli varsin iso nörttiliike, jossa oli yläkerta figuureille ja muille aiheeseen sopiville tavaroille ja kokonainen alakerta sajakuville. Vaikka tavaraa oli paljon, en löytänyt sieltä juuri mitään. Pääpaino tuntui olevan sarjakuvilla, ja esimerkiksi Marvelia oli paljon, mutta kun en tunne Marvelilta kuin leffauniversumin niin siitä ei ollut allekirjoittaneelle niin paljoa hyötyä. Paikassa oli useita fandomeja mistä pidän, mutta tuotteet eivät ollet sellaisia mistä olisin pahemmin pitänyt. Alakerassa vain kävin, kun sarjakuvien osto ei niin paljoa kiinnosta. Olin myös jatellut että olisin ostanut jonkun figuurin, mutta yhtäkään figuuria josta olis  pahemmin pitänyt ei ollut. Jos muuten DC:tä fanitatte, heidän figuurejaan paikassa oli ja paljon. Tuli sitten ostettua korttipidike missä oli Luihuisen symboli (joo, en tee sillä mitään mutta ihan kiva omistaa) ja sitten Shingeki no Kyojin -julisteen, jossa olivat lempihmoni Female Titan ja Mikasa kyseisestä sarjasta.

 

 Ehdimme käydä vain nopeasti Forbidden Planetissa, koska liike oli sulkeutumassa. En ehtinyt kuvata sisällä, mutta otin pari kuvaa näyteikkunasta.

Olin kuullut eräältä Lontoon mailla aikoinaan asuneelta ihmiseltä, että Camden ei ollut Lontoon parasta aluetta. Mutta täytyi kyllä sanoa että järkytyin, kun saavuimme paikkaan missä Who Shop oli. Doctor Who on Briteissä melkosen iso asia, ja silti Who Shop kauppoineen ja Doctor Who museoineen oli keskellä todella huonoa aluetta, joka tuntui lähes slummilta. Rakennukset tuntuivat olevan kaatumispisteessä ja kaikkialla oli maahanmuuttajien pikkuputiikkeja. Saavuimme sitten Who Shopille 5min ennen sulkemisaikaa ja lol, meitä ei päästetty sisään. Ovi oli lukossa vaikka asiakkaita oli vielä sisällä, ja meitä tultiin vain katsomaan ikkunan läpi ja sitten käveltiin pois. Kauppa oli sen verta pieni että olisin sen läpi mennyt siinä viidessä minuutissa. Lisäksi ovessa oli ohjeita, että museoon ei päässyt jos haisi tupakalle tai hajuvedelle, joka aiheutti minussa ja kaverissani pieniä mitäs vittua -tunteita. Kauppa tuli nähtyä ulkoapäin, en mene enää sinne.

Liike ulkopuolelta. Ilmeisesti kaupassa myydään myös Star Wars -kamaa.


Koska tämän Who Shop -sekoilun takia meilä olikin aikaa, tein random päätöksen mennä takaisin Lontoon keskustaan ja kohti Harry Potter -liikettä.  Minun ei ollut tarkoitus mennä sinne, mutta päätin ehtiä. Liike oli varmaan helpoin löytää, saavuimme metrolla Kings Cross St. Pancraisille, ja Kings Crossin juna-asema oli vieressä, noin sadan metrin kävelyn päässä.
Liike oli ihan jees, mutta tuntui että se oli hieman ahdas. Tuotteita löytyi paljon ja jopa replikoita elokuvista, tosin näillä oli sitten jo pikkuisen hintaakin.
Kaikkia tupia edustettiin, mutta huomasin että Rohkelikon tuotteita oli enemmän kuin muita. Sen kyllä ymmärsi, leffoissa ja kirjoissa näimme asiat nimenomaan Rohkelikon oppilaiden kautta.
Itse ostin paikata Luihuisen kravatin, kun oli niin paljon halvempi kuin nettikaupassa, sekä Deathly Hallows -avaimenperän, josta taiteilen itselleni kaulakorun. Olin ostanut Luihuisen kaulahuivin jo ennen matkaa koska oli tarkoitus pistää se kaulaan kun meinn näytelmää katsomaan, mutten sitten laittanutkaan. Hieman harmitti kun paikasta kyseisiä kaulahuiveja olisi saanut paljon halvemmmalla.

Luihuisen edustuspöytä.

Professori Kuhnusarvion tiimalasi. Pirun hienon näköinen, ja tätä tuli kuolattua.

Myös tälläisiä tuotteita sai. Harmittavasti en saanut kuvattua enenpää, pieni liike oli aivan täynnä ihmisiä ja about kaikki hieno oli lasivitriinien takana, jota oli vaikea kuvata kännykkäkameralla.


Seuraavana päivänä lähdimme kohti Natural History Museumia. Museo oli suht helposti löydettävissä, jo ihan metrosta löytyi nuoli johon suuntaan kävellä.
Rakennus oli todella iso, ja todella kaunis. Tykkään hirveästi vanhoista rakennuksista ja niiden koristeluista.
Saavuimme museoon puoli tuntia ennen sen sulkemista, ja kävimme katsomass dinosaurusten luut. Ne olivatkin aikalailla ainoat mitä halusin museolta nähdä, täytettyjä eläimiä näkee muuallakin ja olenhan tuossa paikass halunnut käydä ihan lapsuudesta asti. Olen fanittanut dinosauruksia ihan pienestä ja tosiaan ehkä sen takia mahdollisesti kuvasin kaikki dinot mitä pystyin. :D Eli niitä kuvia on melko paljon, ja pistän tähän ne jotka onnistuivat. Pahoittelen myös että dinokuvissa näkyy niin suuri ero laadussa. Kunnon kamerassani kuoli akku kesken kaiken ja loput kuvat kuvasin laadukkaalla puhelimella.

 

Itse rakennus oli sillai semisti hieno.

Myös aula oli melko näyttävä.

Kuvasin myös pari upeaa maalausta. 

Tästä kuvasta tykkään ihan pirusti, yksi matkan onnistuneimmista kuvista.

Törmäsin myös tälläisiin tosi seksikkäisiin robottiraptoreihin. Huomatkaa derppi ilme ja kameran paska laatu.

 Semisti huonolaatuinen kuva mutta olihan se pakollinen T-rexin luuranko pakko tunkea mukaan.

 Poseerasin myös tälläisen seksikkään dinorobon kanssa. Tää onkin ainoa kuva itsestäni koko matkalta mihin olen tyytyväinen :D

Se pakollinen Big Ben. Kävimme keskustassa vain pyörähtämässä, koska halusin nähdä tämän livenä. Ja hienohan se oli.

Seuraava päivä olikin sitten lähtö pois Briteistä, jolloin emme oikein ehtineet tehdä muuta kuin käydä syömässä ja lähteä. Olin muuten hienosti aikaisempana iltana tipauttanut lompakkoni ja joku aivan ihana brittinainen löysi sen! En ehtinyt edes kiittää lompakkoni palautuksesta, koska nainen käveli pois niin nopeaan. 

Pääsimme lennolle ja olimme täällä kertaa aikaisessa. Kentällä Suomessa tuli valvottua koko yö ja ihana Pipsa päätti olla kanssani yön <3 Ole tästä ikuisesti kiitollinen, koska olin Suomessa niin väsynyt, ettei lähtemisestä Kamppiin olis tullut mitään.

Ostokset:

Kuvassa tosiaan kravatti, Luihuinen-kortinpidike ja Deathly Hallows -avaimenperä, joka ehkä joskus muuntautuu kaulakoruksi. Jos ihmettelette mitä nuo kaksi muuta ovat, niin niissä oli toffeeta :D Halusin ehdottomasti englantilaista toffeeta, ja sitä ei löytynyt mistään muualta kuin lentokentältä. Tuosta talosta tulee joku romukoppa, mutta Union Jack -"käsilaukusta" tuli ihan siisti pöytäkoriste.

Sitten se Shingeki no Kyojin -juliste.
Valo makuuhuoneessani on ihan semisti huono kuten tuosta näkee, mutta toivon että kuva on suht selvä. Female Titan on ehdottomasti lempiasiani SnK:ssa ja oli ihanaa saada hänet seinälle.


 Sellainen reissu. Toivottavasti näen Cursed Childin uudelleen, mutta täytyy metsästää lippuja, niitä kun ei kovin helposti enää saa.

Lontoo, Englanti, 9.8.-13.8.2016 osa 1

Varoitus: Kirjoitus sisältää spoilereita näytelmän Harry Potter and the Cursed Child juonesta.

Tuli sitten täytettyä pitkäaikainen unelmani ja käytyä Lontoossa, ja voin sanoa, etten pettynyt. Maanantai-iltana lähdin kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, ja vietin asemalla kaverini Pipsan kanssa yön. Olin paikalla klo 12, mutta olisin voinut toki mennä myöhemminin kun lento lähti 7:40, mutta Kotkasta ei lähde mitään liikennettä öisin.

Vietettiin sitten lentoketällä yö, ja söin ensimmäisen kerran ties kuinka moneen vuoteen hotdogin, kun se oli ainoa lämmin ruoka mitä sain. En ole koskaan pitänyt hotdogeista ja en pitänyt tästäkään.

Käppäiltiin ympäri lentokenttää ja käytiin vähän latailemassa puhelinta, kunnes päästiin lennolle. Lento meni hyvin, kuunneltiin musiikkia koko matka, eikä edes ahtaassa tilassa istuminen haitannut niin paljoa. Pääsimme sitten lopulta Heathrown lentokentälle, joka oli ainakin allekirjoittaannelle pieni pettymys. Kenttä oli jotenkin huonommin organisoitu kuin Suomen Helsinki-Vantaa, ja muutenkin melko sekava. Meiltä kesti hetken älytä, missä metro oli. Kävimme sitten Pipsan kanssa hakemassa Oyster Cardit, ja itse latasin 30 puntaa koneeseen joka riitti oikein hyvin. Camdeniin pääsimme melko helposti, kun vaihtoja metrossa oli muistaaksen vain yksi.
Olimme kahdentoista aikaan Camdenissa, ja meilä ei ollut nettiä, joten emme tienneet minne mennä. Päätimme sitten käydä syömässä Subwayssa, joka oli metron vieressä. Brittiläinen Subway oli hämmentävä: Kaikki leivät olivat erilaisia kun Suomessa, Flatbread taisi olla ainoa sama mitä Suomesta saa, ja lisukkeina oli porkkanaa ja maissia. Mitä. Tilasin kananrintaa, joka oli melko erilaista kuin Suomessa - kananpalat olivat samanlailla paloina kuin Teriyakissa, ja kananpaloja tuli PALJON. Brittien Subway oli halvempaa kuin Suomessa, mutta itse syötävää oli enemmän. Muuten jos brittien Subwayhin menette, niin Italian -niminen leipä on oikein hyvää.
Tosiaan kävelimme pitkälle väärään suutaan ja hotellille meno oli melkoista haahuilua. Lontoossa useammassa paikassa oli Wi-Fi, mutta ne eivät toimineet. Hotelli oli aikalailla ainoa paikka, missä pääsi nettiin. Löysimme kuitenkin hotellin, ja pääsimme sisälle. Hotellihuone oli pieni, vain 11 neliöinen ja omisti parisängyn. Kuitenkin tilaa minun matkalaukulleni oli oikein paljon.

Pari kuvaa tuli otettua. Hotellihuone oli tosiaan ahdas, mutta mahduttii ihan suht hyvin. Vessa oli vain aika mielenkiintoinen, suihku oli mielettömän pieni eikä vessan ovi auennut kunnolla kun sänky oli tiellä.

Jätettyäni matkalaukn hotellihuoneeseen, lähdimme etsmään goottiliikkeitä. Näiden liikkeiden takia olin varannut hotellin Camdeniin, ja liikkeitä oli neljä, joista etsin kolmea. Kävelimme valehtelematta 7-8 tuntia, kunnes löysimme yhden liikkeen. Meillä oli aina välillä käytössä Wi-Fi, ja seurasime Google Mapsia. Kuitenkin Maps vei meitä ristiin rastin, aina kun saavuimme paikalle missä liike muka oli, oli se jossain muualla. Lopulta löysimme yhden liikkeen, ja kävimme sen nopeasti läpi. Liikkeessä oli paljon vaatetta ja New Tockin kenkiä, mutta vaatteet olvat minulle liian pieniä ja New Rockit eivät ole minun makuuni. Alakerrassa olisi ollut isompia vaatteita, mutta alakerran vaattet eivät olleet oiken goottivaatteita. Siellä oli jotain pinupmekkoja ja muuta vaatetta, joista en niin välittänyt. Lähellä oli New Rockin liike jota koristi todella iso saapas liikkeen yläpuolella (en valitettavasti jaksanut kuvata) mutten mennyt sinne, koska en heidän kengistään niin paljoa pidä. Samalla kadulla olisi ollut joku goottikorsettilike, mutten jaksanut mennä sinnekään, kun jalkani alkoivat lähemmäs kymmenen tunnin kävelyn jälkeen sanoa itsensä irti. Hotellille meno oli todella raskasta, koska jalkoihini sattui aivan mielettämästi, ja jouduin istumaan pienenkin matkan jälkeen. Luojan kiitos pääsimme lopulta hotellille, jossa pääsin nukkumaan.

Selfiekin tuli otettua ennen näytelmään menoa. Tykkään miten huonosti ikkunasta tullut auringonvalo muuttaa huulipunani sävyä paljon vaaleammaksi, mutta oh well.

Seuraavana päivänä olikin jotain, mitä olin odottanut hartaasti ja periaatteessa koko syy miksi tulla Lontooseen. Nimittäin Harry Potter and the Cursed Child. Heräsin siinä vähän ennen klo 12, jolloin meillä oli kaksi tuntia aikaa. Kuitenki puhtaasti oman hölmöilyni takia sen takia, ettei West Endin asema ollutkaan nimeltään West End, onnistuimme myöhästymään ensimmäiset 30 minuuttia näytelmästä. Meidät onneksi istutettiin 10 minuutiksi television eteen, jossa katselimme hetken ennen kuin pääsimme sisälle. Käytännössä emme menettäneet muuta kuin Albusin lajittelun Luihuiseen. Olisi ollut mielenkiintoista tietää muiden hahmojen reaktiot tähän, mutta ensi kerralla sitten.
Näytelmä oli upeasti toteutettu ja varsinkin Hermionen näyttelijä hoiti homman kotiin loistavasti, vaihtaen välillä hahmoaan lennosta, joka ei ihan kaikilta onnistu. Scorpius oli hahmona aivan loistava, hänestä tuli heti yksi lempi-Potter -hahmoistani, ja näytelmän erikoistehosteet olivat yksiä parhaimpia, mitä olen missään näytelmässä tai musikaalissa nähnyt. Mutta kaikki ei ollut aivan vaalenpunaista vaahtokarkkia. Näytelmää kritisoitin siitä että se tuntui fanfictionilta, ja siltä se välillä tuntui. Harry oli aivan ihmeellinen koko ajan ja suorastaan out of character, huutaessaan turhasta Albusille ja uhkaillessaan Tylypahkan opettajia. Ja vaikka näytelmä oli isolla rahalla tehty, loppupuolella tuntui, että tekijöiltä loppui raha. Albusin ja Sporpiusin ollessa Kolmiverhoturnajaisten viimeisessä koetuksessa, aitoina toimiavat pensaat olivat samoja, mitä Tylypahkassa ja muualla näytlmässä käytettiin kiviseininä. Myöskin lopussa Harry ja Albus olivat hautausmaalla, ja kaikki hautakivet paria lukunottamatta olivat matkalaukkuja. En tällöin edes tajunnut hahmojen olevan hautausmaalla, ennen kuin se sanottiin.
Lempikohtauksni näytelmästä oli alle kymmenen minuutin pätkä heti kakkosnäytelmän alussa, jossa Scorpius joutuu vaihtoehtoiseen aikaan jossa Voldemort voitti. Oli aivan hervottoman hauskaa katsella miten normaalissa todellisuudessa kiltti ja hölmö Scorpius oli muiden oppilaiden pelkäämä ja ihannoima kuolonsyöjä jonka idea oli, että jästejä kidutettiin tyrmissä. Scorpiusilla ja muilla kuolonsyöjillä oli muuten aivan ihanat vaatteet tässä kohtausessa, mutstat kaavut ja koristeltu vihreä rinnusta. Harmi etten löytänyt asuista kuvaa, niin nättejä ne olivat. Hauskasti muuten Pimento oli Tylypahkan rehtori. Olin hieman pettynyt Pimennon asuun, kun kaikilla muilla hahmoilla oli hienot vatteet, Pimennon kanssa olisi voinut vetää paljon over the top -tyylisen pinkin asun, mutta ei sitten.
Roolitus oli upea ja vain muutamna hahmo tunti väärin castatulta. Pidin paljon pääkolmikon näyttelijöistä, vaikka välillä tuntuikin, että he olivat hieman vanhoja näyttelemään nelikymppisiä.
Kalkaros, Voldemort ja Dumbledore olivat ainoat, keiden castauksesta en pitänyt. Elokuvaversioiden takia kuvitelen Kalkaroksen puhuvan tietyllä tavalla, ja matalalla äänellä. Vaikka Kalkaroksen asu oli hieno, jopa hienompi kuin elokuvissa, en pitänyt näyttelijästä. Hahmo ei untunu ollenkaan Kalkarokselta, hahmon puhetapa oli outo ja uah, en vain pitänyt. Dumbledoren kanssa oli hieman samaa ongelmaa. Hahmo ei tuntunut Dumbledorelta, sitä tietyä viisautta ei ollut ja jossain kohtaa Dumbledore  laukoi vitsiä, saaden häne tuntumaan comic relief -hahmolta. Voldemort oli suurin pettymys. Meikki oli hieno, vaikka samaa vaikutelmaa ei voi tehdä kuin CGI:lla, mutta hahmon tapa puhua tai pikemminkin huutaa oli lähestulkoon nauretava. Tämän esityksen Voldemortissa ei ollut mitään uhkaavaa, ja voin sanoa että olin hieman pettynyt.
Juoni noh, juoni tuntui fanfictiniolta, ainakin jossain kohtaa. Ensimmäisen näytöksen juonen ymmärrän sillä, että Albus ja Scorpius olivat 16 -vuotiaita. Myöhästyin tosiaan ensimmäiset 20 minuuttia, joten en ihan täysin ymmärtänyt alkua, mutta Amos Diggory oli surrut poikansa kuolemaa ja Albus ja Scorpius yhdessä päättivät estää Cedricin kuoleman Kolmivelhoturnajaisissa. Tuntui oudolta että kaksi teiniä uhkaisi niin paljon aikaa pelastaakseen jonkun, joka oli kuollut ennen heidän syntymäänsä. Ja miksi juuri Cedric? Luulisi, että Albus pelastaisi mieluummin Siriuksen, olihan tuo isänsä ystävä ja tämän kummisetä. Kuitenkin, hyväksyin tämän lähinnä koska hahmojen teiniys.

Pääjuoni oli sitten niinsanotusti perseestä. Pääjuonena oli sitten Voldemortin ja Bellatrixin tytär. Kyllä, luitte oikein, Voldemortin ja Bellatrixin tytär.
Joo-o. En osannut näytelmän aikana oikein päättää, pidinkö Delphistä vai en. Hahmossa ei sinäänsä ollut vikaa, mutta en esimerksi tajunut Deplphin olevan huomattavasti Scorpiusia ja Albusia vanhempi, ennen kuin se sanottiin. Hahmo näytti korkeinkaan pari vuotta 16 -vuotiaita poikia vanhemmalta, ja käyttäytyi kuin mikäkin teini. Toki käytös oli näyteltyä, Delphi oli perinyt isänsä valehtelijantaidot, mutta kun lopussa suuri paljastus tuli, teki mieli vain facepalmata. En tiedä mitä vihollista Cursed Childiinn odotin, mutten halunnut mennä takaisin vanhaan, ja Voldemortin tytär tuntuu ideana niin idioottimaiselta etten tiedä miten Rowling edes hyväksyi sen. Deplhi oli kasvanut jästien luona, ja siksi omisti blondisininisen tukan tumman sijaan, mutta hahmo ei vastannut vanhempiaan oikeasaan mitenkään. Nuori Tom Riddle että Bellatrix Lestrange ovat kuvailtu varsin tarkasti kirjoissa ja en nähnyt Dephissä oikeastaan mitään perimää vanhemmistaan. Tosin jos oltaisiin haettu näyttelijää joka muistuttaa jossain määrin Bellatrixiä, olisi varmaan ollut liian helppo arvata hahmojen sukulaisuus.
Näytöksessä nähtin muuten ankeuttajia, joistya tykkäsin todella paljon. Erikoistehosteet olivat hyvät, mutta ilmassa leijailevat ankeuttajat olivat piste i:n päälle. Näytelmässä olevat ankeuttajat olivat todella toden tuntuisia, ne liikkuivat ilmassa älytömän nätisti ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaijerit jotka pitävät näyttelijää ylhäällä eivät näkyneet. Minulla on aina ollut ongelma että ne näkyvät, nyt ei näkynyt kuin korkeintaan ihan hetken, ja myös velhoilla jotka tekivät pidennettyjä hyppyjä vaijerien avulla, ne eivät näkyneet. Näytelmässä näytettiin myös ankeuttajien suudelma, joka oli todella hyvin toteutettu.
Overall, näytelmä oli lähes täydellinen, suurimapana heikkoutunena oli juoni. Mutta muuten todella hyvä, ja toivon että näen vielä joskus uudelleen.

Sitten kuvia. Valitettavasti kuvia on vain teatterilta kun liikkeessä jossa kävimme ei saanut kuvata, mutta oh well.

Teatterilta napattu kuva.

Daily Telegraphkin ole kirjoittanut näytelmästä jutun. Hienosti spoilerit olivat peitetty.

Kakkosnäytelmän alusta Voldemortin merkki. Ihan hieno.

Vielä hienot viisi puntaa maksanut ohjelmalehtinen ja liput näytelmään.

Cosvision eli kuinka hinta ei aina vastaa kunnon tapahtumaa

Cosvision oli tällä kertaa 23.-24.4. päivä Verkatehtaalla, Hämeenlinnassa. Paikka oli suhteellisen lähellä Tammelaa, noin 45min ajomatkan päässä. Äiti päätti olla ihana ja kuskata minut kumpanakin päivänä paikalle, vaikka busillakin olisi päässyt ja bussiasema oli Verkatehtaan vieressä.

Olin perjantaiaunatai yön valvonut ja nousin suht aikaiseen valmistautumaan coniin lähtöön, joten olin lauantaina melko aikaisin paikalla. Kävin katsomassa luennon Cosplay meikin ja erikoistehosteiden alkeet, jossa esiteltiin useita tapoja tehdä cosplaymeikki, mutta aiheeseen ei juuri perehdetty. Itseäni olisi kiinnostanut miten esimerkiksi vampyyrinhampaat tehtiin niin hyvin, kuin esittelijä oli tehnyt.

Kävin myös katsomassa ensimmäiset parikymmentä minuuttia luentoa miten muokata peruukki, mutta luento ei jaksanut kiinnostaa, joten lähdin kesken kaiken pois. Harkitsin että olisin mennyt kuuntelemaan luentoa miten cosplay näkyy mediassa, mutta oletettavasti se oli lähes tulkoon sama luento minkä kuulin aikaisemmassa conissa.
Menin sitten katsomaan luentoa, missä cosplaysta oli tehty gradu, mutta kun saavuin paikalle, salissa ei ollut ketään. Kysyin asiasta, ja luento oli peruttu ilman että siitä kuulutettiin tai ilman että olisin voinut mitenkään tietää. Harmitti hieman, koska tuo luento oli yksi niistä joita olisin conissa halunnut kuulla.

Coni oli ihan jees, mutta olisin voinut himassakin olla. Onneksi tuli tavattua uusia ihmisiä, ja hengattua pihalla kaverien kanssa. Ilmakin oli ihan hyvä ja Verkatehdas oli suhteellisen lähellä kaikkea, Subwaykin löytyi ilman suurempia kärsimyksiä. Loppu lauantai meni sitten vähän hengailuna, kun unohdin mennä katsomaan cosplaykisat.


Sunnuntaina ei ollut sitten ihan suurinta intoa mennä takaisin, ja pääsin coniin vasta puolenpäivän aikoihin. Minun piti mennä kuunteemaan luento Polttavat piilarikysymykset, mutta sekin sitten jäi.
Sunnuntaina satuin törmäämään Asikaisen sisaruksiin, joiden cospaytaitoja olen ihaillut jo vuosia. Käytiin syömässä ja oli ihan jees kysellä kysymyksiä cosplayhin ja kädentaitoihin liittyen ihmisiltä, jotka tiesivät asiasta.

Muuten, myyntipöydillä myytiin taskukelloja, joista ihailin yhtä. Hintaa taisi olla se 25e, ja vähän mietinkin että en siitä niin paljoa maksa. Menin sitten Ebayn ihmemaahan, ja löysin kellon hintaan kolme euroa posteineen. Että kannattaa aina katsoa netistä ennen ostosta.

Oikein nätit ja hinta ei päätää huimannut.

Jepulis, sellainen coni. Pahoittelen ettei itse tapahtumasta ole kuvia. Nyt sitten kohti Desuconia.

Popcult Helsinki, eli kuinka insomnia on ihanaa

Joo, meikäläisen ensimmäinen Popcult, jos Popcult Dayta ei lasketa. Tapahtuma järjestettiin Helsingin Kulttuuritalossa, joka oli varsin hyvä paikka - matkalla Helsinkiin Kotkasta bussi pysähtyi Kulttuuritalolla, ja pääsin siitä pois. Paikassa oli PALJON portaita ja suht sivussa oleva paikka, jossa useimmat luennot pidettiin oli niin ihmeellisessä paikassa etten heti löytänyt sinne. Taas näkee, kuinka hyvä olen lukemaan karttoja. Miun piti mennä Disney - Parasta mitä Star Warsille saattoi tapahtua? luentoon, mutta sitten kun viimein löysin salin, niin se oli täynnä. Minulla oli Demoniat mukana mutten sitten viitsinyt pistää niitä, koka portaita oli niin paljon. Siinä tuli sittten hengailtua jonkin aikaa, kunnes meni katsomaan Prätkähiiri -luennon. Prätkiksiä en ole katsonut yli kymmeneen vuoteen mutta luento oli ihan hauska, lähinnä esitellen Prätkähiirien hahmot ja näyttäen kohtauksia sarjasta.

Polygon Blackia ja Another Castlen yhteisesitystä piti mennä katsomaan, mutta jotenkin olin unohtanut ajan, milloin se esitettiin. Miun olisi heti tuin Prätkähiiri -luennon jälkeen pitänyt mennä katsomaan sitä, mutten tajunnut, joten hienosti missasin sen.

Illalla sitten menin hotellille, ja harkitsin iltabileisiin menoa. Olin ottanut erään ihmisen numeron ylös, kuka oli myös menossa, mutta he lähtivät sen verran myöhään etten viitsinyt mennä. En ollut saanut Popcultia edeltävänä yönä unta enkä saanut myöskään la-su yönä unta, joten hienosti valvoin 50h sunnuntaina. :D Että hurraa.

Tosiaan, lauantai meni aika hengaamisena, mutta kävin hakemassa parit tilaukset tapahtumasta. Hain aivan ihanan kaulakorun jonka olin tilannut Yukista, sekä kaksi aivan loistavaa helmityötä, jotka kiinnitin jääkappiini.

Sunnuntai meni sitten aika nopeasti. Menin tapahtumapaikalle puoli yhdeksitoista katsomaan kunniavierasohjelmaa. Kunniavieraina olivat ääninäyttelijät Ossi Ahalpuro ja Mari Riikonen. Molemmat minulle tuttuja ääninyttelijöitä, lähinnä tunnetuimmista rooleistaan, Frollosta ja Jessiestä. En ole kovin usein käynyt coneissa kunniavieraita katsomassa, mutta ohjelma oli ihan hauska. 

Kunniavierasohjelman jälkeen poistuin  Aalto-salistaja jäin norkoilemaan ovien ulkopuolelle, odottamaan Pokemon -musikaalia. Sain siinä sitten sen puolitoista tuntia seisoa, kunnes ovet avattiin ja pääsin vihdoinkin näkemään ohjelman jonka vuoksi olin tullut. Selkeästi näki, että musikaali oli tehty Hopeanuoli -musikaalia isommalla budjetilla ja se näkyi vaatteista. Kummallisesti osa puvuista oli ommeltu todella kauniisti, kun osa taas ei niin kauniisti. Toisin kuin Hopeanuoli -musikaalissa, yksinlaulu kuullosti hyvältä ja kuorokin toimi. Alussa oli mikkien kanssa ongelmaa ja pauke oli melko kovaa, mutta onneksi noin parissakymmenessä minuutissa mikkiongelma saatiin kuriin. Kesken musikaalin kyllä kuului musikaaliin sopimattomia kohtia, kuten esimerkiksi ihmeellistä ääntä talosta, ja taisi yhdet kuulutuksetkin kuulua musikaalin päälle mutta muuten kaikki oli hyvin.

Näyttelytyö oli todella hyvää ja olin ihan innoissani, kun Gyorados tuotiin lavalle. Tarina ei ollut sinäänsä ennestään tuttu, koska en ole peleihin niin tutustunut, mutta ehkä joskus pitäisi. :D Anyway, ihan hyvä con, ja onneksi pääsin kotiin nukkumaan.

Yukicon ja pari sanaa Frostista

Siinä meni Yukicon, joka ensinmäistä kertaa järjestettiin Helsingin Messukeskuksella. Oli ihan jees con, mutta vähän meni hengailuksi kun ohjelmia mihin piti mennä oli kaksi, ja hienosti unohdin sitten toisen. Messukeskukseen olisin päässyt todella helposti Kotkasta jos olisin tiennyt asiasta, nimittäin yhdellä vaihdolla junalla suoraan Pasilan asemalle. Minä sain vasta tietää asiasta sunnuntain lopussa, että jee. Nyt tulin hienosti ensiksi Helsinkiin Kamppiin, sieltä juna-asemalle ja sieltä Pasilaan. Vaikka Helsingistä Pasilaan meno junalla olikin helppoa,se ei onneksi kestänyt kuin viisi minuuttia eikä Kampista juna-asemalle kävelykään ole mitenkään erityisen hankalaa, asia vähän ärsytti silti. Tiedän sitten ensi vuonna, jos Yuki samaan paikkaan järjestetään.

En saanut majoitusta joten jouduin ottamaan hotellin, joka ei onneksi harmittanut niin paljoa kun vanhempani suostuivat maksamaan sen minulle. Ja täytyy sanoa, että olin yllättänyt kuinka lähellä hotelli oli - ne olivat samassa rakennuksessa! Coni oli siis osittain hotellin tiloissa. Netissä luki välimatkaksi 100m, mutta oikeasti välimatkaa oli vain muutama hassu kymmenen metriä. Ihan mielellään maksan sata euroa siitä, että hotelli on noin lähellä.

Coniin saavuttuani menin heti naisten pukuhuoneisiin vaihtamaan korsettia päälle, ja pienen tappelun jälkeen se saatiinkin päälle. Kävin myös katsomassa kaverinin Firithin Starshine Legacy -luennon, joka oli aivan mahtava. Video luennosta löytyy Youtubesta, ja sattaa olla että miunkin ääntäni videolla kuullaan. ;) Lauantaina olisi ollut myös luento Cosplay - kun oma keho ei riitä, joka kiinnosti tosi paljon mutta jotenkin muistin hienosti, että luento olisi ollut vasta sunnuntaina. Että jee.

Tapasin myös paljon uusia ihmisiä että vanhoja, ja erityiskiitos Firithille että jaksoit kuunnella höpötystäni ja hengata kanssani. 

Mitään ihmeelistä conissa ei tapahtunut, tapasin tosiaan uusia ja vanhoja ihmisiä ja kävin katsomassa cosplaykisat. Tupakkaakin kului ehkä hieman liikaa, ostin perjantaina maxiaskin ja sunnuntaina kotiin päästyäni röökejä oli jäljellä kaksi. Hupsista... :D

Mitään kovin isoja ostoksia en tenyt , mitä nyt ostin jätti-Pockyja mansikanmakuna, sekä aivan ihanan kaulakorun, jota ihailin jo Traconissa mutten ostanut. Jätti-Pockyt olivat muuten erittäin hyvä sijoitus, 15 e ja sai aivan helvetisti enemmän kuin samalla rahalla pikku-Pockyista! Nam. Kaverilla sain joskus ihan tajuttoman kokoisia suklaa-Pockyja, jos löydän niitä netistä niin otan varmaan kymmenen   rasiaa. Kaulakorukin oli oikein ihana, varsinkin kun tykkään muinaisesta Egyptista niin pajon. :3
 

Omnomnomnom.

Tämä kaulakoru oli erittäin jees, kuolasin sitä jo Traconissa mutten silloin ostanut. Hinta oli 24e Kaulakorun tekijä muuten lupasi tehdä miulle customkaulakorun, ja samaan hintaan, 24e. Jes. :3



Ja sitten Frosti. Frostista en kirjoitanut ollenkaan blogiini, mutta coni ihan hyvin. En nähnyt suurinta osaa ihmisistä mitä halusin nähdä, mutta ne joiden kanssa hengasin olivat äärimmäisen mukavia. Vaatteet olivat samat 
  kuin Yukissa, mustapunainen hame, mustat legginsit, mustapunainen korsetti ja hanskat. Menin ensimmäistä kertaa Idalle yöksi, ja vaikka unta ei ekana yönä tullutkaan niin kaikki meni ihan hyvin. Coni oli tosiaan meikäläisen eka k18 con, ja kyllä huomasi että porukka käyttäytyi aikuismaisemmin ja esim jonojen kanssa ei ollut niin paljoa ongelmaa.
Hienosti muuten bussiasema meni kiinni, ennen kuin bussi ehti tulla. Hienosti sitten pääsin tien toiselle puolelle baariin, ja oli ihan se ihan jees viettää tunti lämpimässä lonkkua juoden ja conia miettien.  
  Viime vuoden Traconistakaan en kirjoittanut mitään, koska coni meni aikalailla hengauksena.
Traconiin olisin saanut liput Yukista, hienosti en tätä tiennyt. :D Onneksi sitten Cosvisionista saa. Mutta syy miksi aloin Traconista höpistä oli se, että ajattelin näyttää ihanat ostokseni sieltä. Mie kun en niitä ostopostauksia saa tehtyä, vaikka kamaa mitä esitellä olisi.

Ihan alkuesittelyksi sanon, että nää korvikset ovat lolitapöydältä. Todennäköisesti ensimmäinen että viimeinen kerta, kun sieltä mitään ostan. Kuitenkin, ihan jees korvikset, eivätkä maksaneet kuin 12e.

Pahoittelen huonoa kuvaa, en nopealla googlauksella löytänyt parempaa. Aivan ihana Banned -merkkine laukku, jossa on koristeeta pienet käsiraudat. <3 Itse en laukusta kunnon kuvaaa saanut, niin otin sitten nettikuvan.