Walking with Dinosaurs, Hartwall Arena 20.10.2018

Tulipa käytyä tälläinen show katsomassa.

Walking with Dinosaurs oli Suomessa viimeksi vuonna 2012, ja silloin minun piti mennä show katsomaan, mutta jostain syystä en päässyt.

Nyt kun show kuuden vuoden jälkeen tuli takaisin, halusin käydä katsomassa.

Esitys oli aika pitkälle sitä mitä olin ajatellutkin - hienoja dinosaurusrobotteja, hienoa musiikkia sekä paleontologi selittämässä asioita.

Vaikka show oli lapsille suunnattu, tykkäsin että esitykseen oli lisätty petodinosaurusten metsästystä.

Ihan alussa juuri munasta kuoriutunut pikkudino syödään, sekä näytetään Utahraptoreita haaskalla.

Esityksessä oli myös eri kokoisia dinosauruksia, mistä tykkäsin tosi paljon.

Suuria ja näyttäviä dinoja oli toki eniten, mutta myös lentolisko näytettiin, ja pienempiä dinosauruksia, joilla oli ihmiset esittäjänään.

Esityksessä oli myös todella pieniä mutta aivan äärettömän söpöjä Plateosauruksen poikasia, jotka kirmailivat ympäri areenaa.

Koot heittivät esityksessä vähän häränpyllyä, Allosaurus että Utahraptorit olivat paljon isompia kuin niiden pitäisi olla, ja Brachiosaurus oli taas pienempi (toki saattoi olla, että aidon kokoisen Brachiosauruksen rakentaminen olisi sula mahdottomuus).

Ornithocheirusin olisi taas pitänyt olla höyhenpeitteinen, mutta kyseisen dinosauruksen lento oli ihan mielettömän nätisti toteutettu.
Myöskin luonto oli toteutettu kauniisti - esityksessä oli suuria ja hienosti valuistuja kasveja, jotka vaihtoivat muotoaan eri osissa esitystä.

Suuret dinosaurukset olivat toteutettu nätisti, ja näyttivät varsin realistiselta.

Ne liikkuivat hieman hitaasti, mutta uskon sen olevan vain tekniikasta kiinni.

Silti taistelut dinosaurusten välillä, kuten nuoren Brachiosauruksen ja Allosauruksen sekä kahden Torosauruksen välillä, olivat vaikuttavia.

Tykkäsin myös pienistä yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, että dinosaurusten silmät liikkuivat, ja ne räpäyttivät silmiä.

Alussa oli todella nätit Allosaurus ja Stegosaurus, josta en valitettavasti saanut kuvaa.
Kuitenkin, tässä muutama kuva esityksestä.

Kaksi Brachiosaurusta.

Ankylosaurus.

Torosaurus.

Kaksi Utahraptoria.

Tyrannosaurus Rexin poikanen.

Pakollinen Tyrannosaurus sekä puolikas Ankylosaurus.

Meikäläisen look esityksessä~
Tuli muuten syy käyttää tätä T. Rex -kallokorua, joka on ollut minulla jo jonkin aikaa muttei ole tullut käytettyä.

Video vuoden 2012 esityksestä Helsingissä.
 Esitys on sama, mitä joidenkin robottien ulkonäkö on muuttunut.

Tracon 8.-9.9.2018

Tänä vuonna ei ole tullut paljoa blogiin kirjoteltua. Coneissa olen käynyt, ja Tracon olikin kuudes conini tänä vuonna, mutta vain Desucon Frostbitestä tuli kirjoitettua.

Yleensä alan kirjoittamaan parin päivän sisällä kotiin saavuttani blogausta conista, mutta Traconin jälkeen iski astetta kovempi flunssa ja kuume, joten kirjoituksen aloittamisesta meni se reilu kolme viikkoa.

Traconin lauantai meni ihan hyvin.

Saavuin coniin siinä yhden aikaan, ja huomasin lipunvaihtopisteen paikan muuttuneen.

 Lipunvaihtopiste yleensä on ihan Tampere-talon vieressä, kun nyt se oli siirretty todella kauas Sorsapuistoon ihan epäloogiseen paikkaan, ja siksi minulla kesti hetki löytää paikka, jolla saisin rannekkeen vaihdettua.

Kävin myös nostamassa rahaa kirpputoria varten, tosin turhaan koska tällä kertaa en löytänyt kirpparilta mitään. 

Se oli vähän yllätys, menin sinne katsastelemaan figuureita, joita oli viime vuonna paljon enemmän.

Liekö sitten etteivät myyneet, kun tarjontaa oli tänä vuonna puolet vähemmän.

Tämän jälkeen tuli hengattua ihmisten kanssa, kunnes päätin mennä katsomaan luennon Kuroshitsuji ja historia - Mitä oikeasti tapahtuikaan?.

Kuroshitsuji on yksi harvoja animeita mitä olen jaksanut katsoa useamman kauden ja mangaakin tuli luettua yli kymmenen pokkaria.

Oli siis todella mukavaa nähdä tutusta sarjasta hyvä luento.

Luennolla kerrottiin tositapahtumista ja Kuroshitsujissa esitetyistä versioista.

Luennolla käytiin läpi Viiltäjä-Jack ja kuningatar Viktoria, sekä laiva Campania, joka on Kuroshitsujin versio Titanicista.

Luento oli todella hyvä ja toi minulle uutta tietoa, kuten esimerkiksi se että Viiltäjä-Jackin henkilöllisyys on onnistuttu todistamaan.

Olen katsonut Kuroshitsujia viimeksi vuonna 2014, ja minulla oli käsitys että olin katsonut sarjan loppuun.

Nyt Wikipediaa vilkaistessani huomasin, että uusia jaksoja on tullut, ja Book of Murder ja Book of Atlantic ovat katsomatta.

Tämän jälkeen päätin käydä syömässä, ja sitten vain hengailin, kun muuta ohjelmaa ei päivällä ollut.

Myyntisalissakin kävin, mutta kävin siellä 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa, joten en hirveästi ehtinyt katsella, ja samat tuotteet siellä on vuodesta toiseen.

Salissa myytiin Wedding Sonicoa, jota olen katsellut, mutta hintaa oli lätkäisty 300 euroa joka on minulle vähän liikaa. En ole vielä päättänyt ostanko kyseistä figuuria, Sonicon häämekko ei ole ihan täysin makuuni, mutta ehkä sitten joskus kun hinta laskee.

Lauantain look.

Illalla lauantaina tuli sitten käytyä myös iltabileissä,  jossa oli erittäin mukavaa. Juttu luisti ja vaikka en alkoholia sen kalliuden takia ihan hirveästi juonutkaan, oli erittäin jees tunnelma.

Lähdin aika aikaisin pois, koska halusin herätä aikaisin Traconin sunnuntaihin ja muutenkin hotellissa oli kello 12 huoneen luovutus.

Olin pakannut erään henkilön kanssa matkalaukkuni, mutta hän oli pistänyt lääkkeeni matkalaukun piilotaskuun.
En tiedä oliko alkoholilla vai kovalla väsymyksellä tähän asiaa, mutta en löytänyt hotellissa lääkkeitäni, ja luulin että ne on varastettu.
Ajatukseni oli ihan ymmärrettävä, viime vuonna joku onnistui varastamaan Traconissa meikkini.
Hieman harmitti, olin saanut tuurilla paremman huoneen kun normihuoneeni lukosta oli mennyt virta. Huone oli hyvä, mutta en sitten nukkunut silmäystäkään, ja sunnuntaina olin varsin kuollut.
Perjantai-lauantai yönä olin nukkunut 2-3 tuntia ja lauantai-sunnuntai yönä en nukkunut ollenkaan, joten Traconin toinen päivä meni aika sumussa.

Hotellihuone oli ihan jees.

Sunnuntaina näin vain muutaman ihmisen, ja aikaisempien tapahtumien jälkeen en olisi varmaan edes jaksanut olla kovin sosiaalinen.

Kävin kuitenkin pistättämässä korsetin päälleni, ja kävin katsomassa luennon Welcome to Silent Hill.
Olen Silent Hillin fani, mutta suurin osa pelien läpipeluiden katsomisesta on jäänyt sinne to do -listalle.

Leffat olen nähnyt, Silent Hill kakkosesta olen katsonut läpipeluun ja Silent Hill kolmosen läpipeluussa pääsin vissiin puoleen asti.
Luennolla käytiin erittäin kattavasti läpi sarjan jumalamytologiaa, pelin maailman ja oikean maailman jumalia.

Luento oli selkeä, ja siihen oli pakattu todella paljon informaatiota 45 minuutin sisään.

Itse pelien jumaliin perustuvista hirviöistä olin jollain tasolla kartalla, mutta opin paljon uutta eri mytalogien jumalista.

Tracon meni ihan hyvin, näytin ihan siedettävältä ja uusi korsettinikin istui paremmin kuin oletin..

Seuraava conini onkin sitten Desucon Frostbite.

Berliini ja Köln, Saksa, 29.4.-3.5.2018

Kappas, onpa mennyt pitkä aika viimeisestä julkaisusta. Tässä välissä oli Umicon ja Popcult Day, joista en ajatellut kirjoittaa, sekä muutto Espooseen, josta tulee postaus sitten kun tulee.

Olimme jo pidempään suunnitelleet vanhempien kanssa matkaa Saksaan, isäni kun on siellä usein käynyt, ja saimme houkuteltua äidinkin mukaan, joka ei ole ennen Saksassa käynyt. Olen käynyt Saksassa aiemminkin, josta kirjoitin silloin.

Lento lähti aamulla kelo 7:50, ja meidän piti olla kuudelta lentokentällä. Tämähän tarkoitti sitä, että jos minä ottaisin unilääkkeeni, en pääsisi ylös, joten päätin valvoa koko yön.

Piilolinseissani on 12 tunnin käyttöaika putkeen, ja ilman laseja en nää mitään. Päätin sitten mennä laseilla lentokentälle - tarkoittaen sitä, että menisin ilman ripsiäni, kun ne eivät lasien taa mahdu. Näytän mielestäni kamalalta ilman tekoripsiä, mutta selvisin. Ensi kerralla kun menen ulkomaille, aion hankkia aurinkolasit joissa on voimakkuudet, mutta nyt en kesken muuton sellaista vain ehtinyt.

Itse lento oli helppo, Saksaan on vain reilun kahden tunnin lento. Olimme kymmeneltä Berliinissä, ja menimme heti hotelliin. Hotellissa minä vaihdoin vaatteeni, olin suunnitelllut että isäni kuvaisi minua. Päälläni oli minihame, korsetti, Demonian Charade 100 -kengät ja stay upit. Isäni kyllä kuvasi minua ja selfieitäkin otin, mutta en valitettavasti saanut kuvaa jonka haluaisin pistää nettiin, joten kuva-aineistoa te ette saa.

Sama asia mitä tapahtui kuin viime kerralla tapahtui myös nyt - ihmiset halusivat kuvaan kanssani. :D Ihmiset tulivat kuvaan niin nopeasti etten ehtinyt laskea heidän määräänsä, mutta noin kymmenen halusi kuvaan kanssani. Sain myös useamman kommentin miehiltä pituudestani, ja heidän mielestään oli hauskaa ottaa kuvia vieressäni.

Lauantai meni aikalailla kävellessä ympäriinsä, olin valvotun yön jälkeen niin väsynyt etten jaksanut hirveitä matkoja kävellä. Olen kuitenkin aikaisemmin käynyt suurimmassa osassa Berliinin nähtävyyksiä, ja tulihan nytkin nähtyä asioita. Kävimme myös uudestaan Brandenburgin torilla, joka on edelleen todella upea.

On se hieno.

Seuravana päivänä kävimme veneajelulla, jossa näimme Berliinin nähtävyyksiä. Sama asia mitä tapahtui viimeksi tapahtui myös nyt - veneajelulla oli enemmän saksalaisia kuin turisteja, ja kaikki ympärillämme olevat puhuivat saksaa. Veneajalulla oli kuulutukset saksaksi että englanniksi, mutta istuimme veneen keskellä ja kaijuttimet olivat edessä ja takana, joten emme hirveästi kuulleet mitään. Paljon nähtävyyksiä silti näimme, paljon enemmän kuin bussiajelulla viimeksi.

Veneajelun jälkeen kävimme kävelemässä kaupoilla, mutta ainoat kaupat mitä keskustassa on oli erikoisliikkeiden kalliit kaupat. Toisin kuin Suomessa, keskustassa ei ole ollenkaan ostoskeskuksia, emmekä sitten jaksaneet lähteä bussilla kauemmaksi, kun isänikään ei täysin tiennyt missä näitä ostoskeskuksia olisi.

Jonkun kuvan Tuomiokirkon edustalla otin.

Berliinin Tuomiokirkko on kyllä näyttävä.

Kolmantena päivänä oli sitten lähtö kohti Kölniä, ja olimme puoli kymmenen junassa. Junamatka oli suhteellisen mielenkiintoinen, koska juna oli jostain käsittämättömästä syystä puolitoista tuntia myöhässä. Matka kesti siis viisi ja puoli tuntia neljän tunnin sijaan, hip hurraa. Olimme illalla Kölnissä, ja ehdin olla hotellissa hetken, kunnes olisikin aika mennä katsomaan Vampyyrien tanssia eli Tanz der Vampirea, musikaalia joka oli Saksaan tulooni syy.
Tutustuin Vampyyrien tanssiin vuonna 2011 kun Seinäjoella oli oma produktio. Tutustuminen musikaaliin oli hauska: Äitini luki jostain lehdestä arvostelua, olisikohan ollut Hesari, ja arvostelussa oli sana "goottimusikaali". Koska tämä sana kolahti Trixena 14v:hen todella lujaa, sanoin äidilleni että haluan mennä katsomaan näytöksen. Sattuman kaupalla saatiin sitten ihan ensimmäiseltä riviltä paikat, ja kokemus oli upea, ja muistan edelleen kuinka Finalessa tanssijat olivat ihan täysin edessäni ja yksi naisvampyyri kutsui minut lavalle.
Ensimmäisessä Kölnin näytöksessä istuin kolmosrivillä, näyttämön sivussa. Ihan hyvät paikat siis, näin ja kuulin oikein hyvin. Tällöin näyttelijöinä oli Pamina Lenn Sarah'na, David Arnsperger von Krolockina, Tom van der Ven Alfredina, Victor Petersen professori Abronsiuksena, Sara Jane Checchi Magdana, sekä Christian Funk Herbertinä. Seuraavana päivänä oli sama castaus, mutta tällä kertaa Sarah'na oli Maureen Mac Gillavry.
Musikaali itsessään oli upea, eikä yhtään harmittanut että matka Kölniin oli ollut pitkä. Orkesteri soitti mahtavasti, musikaali oli visuaalisesti kaunis ja näyttävä, upea kuoro, upeat näyttelijät. Kaikki näyttelijät vetivät roolinsa nappiin ja pidin kaikista. Joitain asioita tuli huomattua, kumpikin Sarah'sta pidättelivät ääntään alussa, ja alkoivat laulamaan kunnolla vasta Draussen ist Freiheitissä. En sitten tiedä oliko heitä käsketty tekemään näin, kummallakin sitä ääntä oli. Kumpikin näkemistäni Sarah'sta osasi laulaa, mitä nyt Mac Gillavry lauloi huomattavasti paremmin. 
Ainoa asia, johon olin musikaalissa suoranaisesti pettynyt, oli Alfred. Alfred on yksi musikaalin keskeisimmistä hahmoista, ja yleensä hänellä on todella hyvä laulaja esittäjänään. Tom van der Ven ei ollut kovin hyvä laulaja eikä sillä tasolla millä Saksan Alfred yleensä on. Silti pidin hänestä, hän oli sopivan nuoren näköinen ja esitti roolin hyvin.
Lempparikseni - yllätys yllätys - nousi David Arnspergerin von Krolock. En tuntenut häntä esiintyjänä enkä tiennyt miltä hän kuullostaa, mutta kuullessani hänen laulavan nousi iho ihan kananlihalle. Hänen versionsa Unstillbare Gieristä ja Totale Finsternisistä olivat aivan mahtavia.
Tykkäsin kammastakin Sarah'sta, mutta Maureen Mac Gillervy oli mielestäni kahdesta esiintyjästä parempi. Hän lauloi todella hyvin ja kauniisti.
Yllätykseksi nousi Sara Jane Checchin Magda, joka olikin sopraano. En ole kuullut ikinä Magdaaa sopraanona, ja kuullosti todella hienolta. Tämän takia hän lauloi Tot zu sein ist Komischin korkeammalta kuin se yleensä esitetään, mutta se ei minua haitannut. Hän lauloi paremmin kuin kumpikaan Sarah'n esittäjä, joka oli minusta vähän hassua, Magda on kuitenkin paljon pienempi rooli.
Pidin myös Christian Funkin Herbertistä, ja ehkä siksi, että hänen Herbertinsä oli hieman erilainen mitä Saksassa usein nähdään. Saksan Herbert on usein hyvin sliipattu ja omaan makuuni vähän liian kiltti vampyyriksi. Funkin Herbert tuntui jopa hieman pelottavalta, josta tykkäsin. Hänen Herbertinsä oli dominoivampi mitä olen nähnyt, ja hän omisti aivan upean äänen (menkää kuuntelemaan Christian Funkin cover Unstillbare Gieristä, ette pety).

Itse musikaali oli aikalailla prikulleen sama mitä DVD:ssä. Vampyyrien tanssi uudistettiin silloin vuonna 2000, ja siitä lähtien se on pysynyt samana, mitä nyt huomasin että osalla taustavampyyreistä oli puvut muuttuneet. Outoa oli se, että livenä asiat tapahtuivat ihan käsittämättömän nopeasti, ja jos en osaisi musikaalia ulkoa, en olisi pysynyt perässä.
Lisäksi kummassakin näytöksessä tuli kohtia, joissa tuntui että musiikki ei kuulunut lavalle asti ja esiintyjät lauloivat "arvaten". Tälläisiä kohtia tuli useita kummassakin esityksessä, joka oli hieman hämmentävää.
Vaikka olen katsonut DVD:n ja salaa kuvattuja videoita todella monta kertaa, kuunnellut kaikki neljä omistamaani saksankielistä soundtrackia puhki, oli musikaali kuitenkin todella erilainen kokemus livenä. Musikaali saapuu Berliiniin varmaan taas parin vuoden kulttua, ja täytyy silloin päästä näkemään uudelleen, koska olihan tämä aivan upea kokemus.
Lopuksi täytyy vielä kertoa mitä tapahtui Draussen ist Freiheit Reprisen aikana - istuin käytäväpaikalla, ja kappaleen jälkeen Sarah ja Alfred juokseva käytävää pitkin pois. Alfredin takki osui minua kasvoihin :DDD Se oli kyllä kokemus. Että kiitos tästä Tom <3

Juliste oli niin kiva, että oli pakko ottaa kuva.

Omistamani ohjelmalehtiset. Ylhäällä Seinäjoen version ohjelmalehtinen, vasemmalla Kölnin version lehti ja oikealla Helsingin version lehti.

Omistamani CD:t. Ensimmäiset neljä ovat Itävallan nauhoituksia, sitten on Venäjän ja Belgian nauhoitukset. Rupesin sitten keräilemään näitä, vielä puuttuu ainakin Unkarin, Puolan ja Japanin levytykset. :D

Kölnissä teatterilla myytiin Tanz der Vampire -mukeja, mutta ei sellaista minkä minä olisin halunnut. Tästä musikaalista on googlen mukaan kolmea eri mukia olemassa, ja kotiin päästyäni fiiliksissä sitten ostin tämän. :D 

Huh huh, menipä tämänkin kirjoituksen kanssa pitkään. Sain tekstiosuudet valmiiksi jo pari viikkoa sitten, mutta kuvien lisäämisen kanssa oli ongelmaa. Tekisi kyllä mieli kirjoittaa ihan oma postaus Tanz der Vampiresta, tässä raapaistiin lähinnä pintaa siitä mitä mietin tästä musikaalista. :D

Desucon Frostbite 26.-28.1.2018

Desucon Frostbitessä tuli käytyä, ja vuoden ensimmäinen coni tuli nyt koettua.

Con oli positiivinen kokemus, ja olin siitä vähän yllättynytkin, enemmän ja vähemmän huonosti menneen Desuconin jälkeen.
Matka coniin ei mennyt ihan suunnitellusti, koska jouduin hakemaan ompelijalla teetetyt stay -upit, koska ompelija ei ehtinyt saada niitä valmiiksi ennen lähtöpäivää. Ei siinä mitään, sukkien haku kävi helposti. Olin myös aikaisempana päivänä onnistunut katkaisemaan yhden kynteni, ja olin mielestäni sopinut ajan kynsihuoltoon. Hirveässä kiireessä menin huoltopaikkaan vain huomatakseni, ettei kynsiteknikko ollutkaan paikalla. Soitin hänelle, ja hän vastasi ettei aikaa ollut varattu :D Olin ihan varma, että aika oli varattu, mutta conia stressatessani olin ymmärtänyt väärin.
Tämän takia jouduin odottamaan junaa lähemmäs tunnin juna-asemalla.

Saavuin coniin siinä kuuden aikoihin, ja ennen sisälle menoa jäin reiluksi puoleksi tunniksi juttelemaan parin kaverin kanssa.

Perjantaina minulla ei ollut suunnitelmia, ei luentoja tai muutakaan missä olisi nyt pakko olla, joten coniin päästyäni vaihdoin Demoniat jalkaan ja kuljin ympäri conia lähinnä puhumassa ihmisille.
Desucon ja Frostbite ovat siitä mukavia coneja, että ne alkavat perjantaina myöhään ja ennen conia ehtii jopa tekemään jotakin. Olin pistänyt perjantaiksi minarini päälle, Burleskan korsetin ja Demonia Charade 100 -kengät. Korsetti oli päällä myös Traconissa, jolloin se oli osittain hajonnut. Olin hienosti onnistunut unohtamaan tämän, ja korsetti palveli nätisti perjantain, mutta hajosi täysin lauantaina. Charadet ovat yhdet parhaimmista kengistä mitä olen ostanut, älyttömän nätit ja helpot kävellä, mielestäni mukavammat jalassa kuin Demonian platformit mitä omistan.

 Kävin katsomassa kirpputorin, lähinnä figuurien toivossa. En kuitenkaan löytänyt mitään ostettavaa ja tsekkasin lähinnä figuurit, kun muut tuotteet eivät hirveästi kiinnosta. Frostbitelle täytyy antaa kiitosta, että kirpputori toimi paljon paremmin kuin kesä-Desussa. Nyt kirpputorille oli löytynyt järkevä tila, toisin kuin Desuconin pieni aidattu tila Metsähallissa.
Perjantai meni aika normisti, tapasin vanhoja ja uusia kavereita ja joitakin henkilöitä, jotka tunnistivat minut mutta minä en heitä. Muutama kehu asustankin tuli.
Olin ostanut kaveriltani majoituksen Feronomilta, kun tämä ei päässytkään tapahtumaan. En ollut tietoinen Feronomista, mutta pidin huoneesta todella paljon. Hotelli oli lähellä kaikkea, ihan vieressä oli kauppa, Subway oli ihan muutaman minuutin kävelyn päässä.
Mutta outoa oli, ettei varauksen nimeä voinut muuttaa. Kaverini oli ilmoittanut tietoni Feronomille, mutta silti numerokoodi huoneeseen tuli hänelle. Joka kerta kun soitin asiakaspalveluun siellä ihmeteltiin miksi huone on miehen nimellä, ja yritin kahdesti muuttaa huoneen nimen omakseni, mutta se ei onnistunut. Vasta kolmannella kerralla sain tietää ettei huoneen nimeä edes voi muuttaa vaikka kahdesti minulle sanottiin että voi, ja kun tilasin sunnuntaille pidemmän check outin lasku meni kaverilleni, ja joutui sitten välittämään laskun minulle. Jessus. Huone oli kuitenkin paljon parempi kuin Desuconin hotelli joka oli aivan karmea, ja varmaan menen Feromonille seuraavankin kerran. Lauantaina sain myös tietää, että hotelli sijaitsi muutaman minuutin kävelyn päässä iltabileistä, joka oli ihan jees, vaikka en siellä kovin kauaa ollutkaan.

Perjantain look.


Lauantaina olin pistänyt herätyksen kello yhdeksitoista, mutta jotenkin heräsin kello puoli yhdeksän. Olin yllättävän virkeä ottaen huomioon että olin viimeiset kaksi yötä nukkunut vain pari tuntia, ja rupesin pukemaan. Ompelijalla teetetyt PVC-somisteiset stay-upit olivatkin liian isot, mitä epäilinkin kun niitä ehdittiin sovittaa vain kaksi kertaa. Menin sitten aikaisimmilla stay-upeillani, joka oli minulle ihan jees. Ompelija kuitenkin lupasi pienentää stay-upeja minulle.
Puin päälleni ja rupesin tekemään meikkiä. Päätin tehdä samanlaista meikkiä mitä olen tehnyt jo pari kertaa aiemminkin, ja se onnistui hyvin. Johtunee kai siitä, ettei minulla ollut kiire tehdä sitä.
Saavuin coniin, pistin kengät jalkaan ja menin pukkareihin pistämään korsettia päälle. Jalassani olivat Charade 206 -saappaat, joissa on sama korko kuin perjantain kengissä, mutta ovat hyvin eri näköiset ja omistavat pidemmät varret. Koska olin laiska, kengät olivat kotona kuukauden ilman että kykenin sovittamaan niitä, nauhojen takia. Vain pari päivää ennen conia sain aikaiseksi löysentää nauhoja, ja testata kenkiä. Korkokenkiä pitäisi mallata jalkaan parikin kertaa ennen käyttöä, mutta yllättäen kengät muokkaantuivat jalkaan aikalailla ensimmäisen käytön jälkeen. Ensimmäisellä käytöllä kengät olivat hyvin jäykät ja varsi asetti jalkani niin että paino tuli päkijöille. Lauantaina toista kertaa kenkiä käyttäessäni tätä ongelmaa ei enää ollut, paino pysyi kantamaan kohdalla ja kengät tuntuivat hyviltä. Menin sitten pukuhuoneeseen ja kysyin eräältä voisiko korsetin pistää päälle. Korsettia pistettiin päälle jonon aikaa, mutta valitettavasti korsetti meni ja hajosi. No, ei siinä mitään ja uusia korsetteja tilaamaan.
Lauantai meni aika normaalisti, tuli nähtyä ihmisiä ja käytyä myyntipöydillä. Myyntipöydiltä en taaskaan löytänyt yhtään mitään, siellä on samat myyjät vuodesta toiseen ja samat tuotteet.
Tapasin myös yhden henkilön joka kertoi nähneensä minut kommentoimassa erään Facebook -kaverini postauksia. Sama henkilö myös kertoi, että oli tuonut jonkun kaverinsa coniin ensimmäistä kertaa ja tämä kaveri oli tunnistanut minut Tuskasta. Olen siis käynyt Tuskassa kerran, vuonna 2014. :D

Lauantai.

Lauantaina illalla istuttiin kaverien kanssa pöydillä ja sain kuulla että majoitukseni oli vain muutaman minuutin kävelyn päässä iltabileistä. Lähdin sitten hotellilleni, kävin syömässä ja menin iltabileisiin. Iltabileet eivät minusta olleet mitenkään erityisen hyvät. Musiikki ei ollut minun tyylistäni, aika perus teknojumputusta, kaikille baareille oli monen metrin jonot. Olin yksin hetken, kuunnellen musiikkia kunnes löysin yhden tuntemani henkilön.
Juteltiin siinä sitten miten coni meni, kunnes päätin lähteä takaisin hotellille.

Sunnuntaina sitten olin herännyt sen verta myöhään, että ehtisin olla conissa vain sen pari tuntia. Saavun coniin vähän päälle yhden, joten ehtisin olla conissa vain sen neljä tuntia. Tämän takia en oikein jaksanut panostaa, pistin päälle nahkahousut minarin sijaan enkä edes meikannut mitenkään erityisen hyvin.
Koska halusin käydä ainakin yhdellä luennolla, kävin sunnuntaina luennolla Muoti historiaa, historiallista muotia, joka kertoi Japanin historiasta. Luento oli hyvä, kuvia havainnollistamaan oli paljon ja vähän animestakin puhuttiin koska animetapahtuma. Tiedän jonkin verran Japanin muodista, mutta lähinnä kimonoista, koska olen lukenut geishakulttuurista. Suurin osa naisten muodista oli tuttua, mutta esimerkiksi samuraitten muoti oli jotain mistä en ollut tietoinen. Pidin myös, kuinka luennoija käytti japanilaisia termejä suomenkielisten sijaan.
No, loppupäivä menikin hengailuna, olin luennon jälkeen sen pari tuntia conissa niin mitään kovin erikoista ei päässyt tapahtumaan. Olin tilannut liput junalle kymmenen yli viisi, mutta jotenkin aika vain kului ja olin tilaamassa taksia tasalta. No, taksi tuli ja se oli paikalla juna-asemalla juuri kymmenen yli. Menetin reilun kympin, mutta sille ei voinut mitään. Onneksi busseja vielä meni ja odottelin pari tuntia, ja olin kotona puoli yhdeltätoista.
No, sellainen oli Desucon Frostbite. Seuraavana sitten Umicon.
Ostoksia ette saa, koska en ostanut mitään. En yhtään mitään. :D