Kappas, onpa mennyt pitkä aika viimeisestä julkaisusta. Tässä välissä oli Umicon ja Popcult Day, joista en ajatellut kirjoittaa, sekä muutto Espooseen, josta tulee postaus sitten kun tulee.
Olimme jo pidempään suunnitelleet vanhempien kanssa matkaa Saksaan, isäni kun on siellä usein käynyt, ja saimme houkuteltua äidinkin mukaan, joka ei ole ennen Saksassa käynyt. Olen käynyt Saksassa aiemminkin, josta kirjoitin silloin.
Lento lähti aamulla kelo 7:50, ja meidän piti olla kuudelta lentokentällä. Tämähän tarkoitti sitä, että jos minä ottaisin unilääkkeeni, en pääsisi ylös, joten päätin valvoa koko yön.
Piilolinseissani on 12 tunnin käyttöaika putkeen, ja ilman laseja en nää mitään. Päätin sitten mennä laseilla lentokentälle - tarkoittaen sitä, että menisin ilman ripsiäni, kun ne eivät lasien taa mahdu. Näytän mielestäni kamalalta ilman tekoripsiä, mutta selvisin. Ensi kerralla kun menen ulkomaille, aion hankkia aurinkolasit joissa on voimakkuudet, mutta nyt en kesken muuton sellaista vain ehtinyt.
Itse lento oli helppo, Saksaan on vain reilun kahden tunnin lento. Olimme kymmeneltä Berliinissä, ja menimme heti hotelliin. Hotellissa minä vaihdoin vaatteeni, olin suunnitelllut että isäni kuvaisi minua. Päälläni oli minihame, korsetti, Demonian Charade 100 -kengät ja stay upit. Isäni kyllä kuvasi minua ja selfieitäkin otin, mutta en valitettavasti saanut kuvaa jonka haluaisin pistää nettiin, joten kuva-aineistoa te ette saa.
Sama asia mitä tapahtui kuin viime kerralla tapahtui myös nyt - ihmiset halusivat kuvaan kanssani. :D Ihmiset tulivat kuvaan niin nopeasti etten ehtinyt laskea heidän määräänsä, mutta noin kymmenen halusi kuvaan kanssani. Sain myös useamman kommentin miehiltä pituudestani, ja heidän mielestään oli hauskaa ottaa kuvia vieressäni.
Lauantai meni aikalailla kävellessä ympäriinsä, olin valvotun yön jälkeen niin väsynyt etten jaksanut hirveitä matkoja kävellä. Olen kuitenkin aikaisemmin käynyt suurimmassa osassa Berliinin nähtävyyksiä, ja tulihan nytkin nähtyä asioita. Kävimme myös uudestaan Brandenburgin torilla, joka on edelleen todella upea.
Seuravana päivänä kävimme veneajelulla, jossa näimme Berliinin nähtävyyksiä. Sama asia mitä tapahtui viimeksi tapahtui myös nyt - veneajelulla oli enemmän saksalaisia kuin turisteja, ja kaikki ympärillämme olevat puhuivat saksaa. Veneajalulla oli kuulutukset saksaksi että englanniksi, mutta istuimme veneen keskellä ja kaijuttimet olivat edessä ja takana, joten emme hirveästi kuulleet mitään. Paljon nähtävyyksiä silti näimme, paljon enemmän kuin bussiajelulla viimeksi.
Veneajelun jälkeen kävimme kävelemässä kaupoilla, mutta ainoat kaupat mitä keskustassa on oli erikoisliikkeiden kalliit kaupat. Toisin kuin Suomessa, keskustassa ei ole ollenkaan ostoskeskuksia, emmekä sitten jaksaneet lähteä bussilla kauemmaksi, kun isänikään ei täysin tiennyt missä näitä ostoskeskuksia olisi.
Berliinin Tuomiokirkko on kyllä näyttävä.
Kolmantena päivänä oli sitten lähtö kohti Kölniä, ja olimme puoli kymmenen junassa. Junamatka oli suhteellisen mielenkiintoinen, koska juna oli jostain käsittämättömästä syystä puolitoista tuntia myöhässä. Matka kesti siis viisi ja puoli tuntia neljän tunnin sijaan, hip hurraa. Olimme illalla Kölnissä, ja ehdin olla hotellissa hetken, kunnes olisikin aika mennä katsomaan Vampyyrien tanssia eli Tanz der Vampirea, musikaalia joka oli Saksaan tulooni syy.
Tutustuin Vampyyrien tanssiin vuonna 2011 kun Seinäjoella oli oma produktio. Tutustuminen musikaaliin oli hauska: Äitini luki jostain lehdestä arvostelua, olisikohan ollut Hesari, ja arvostelussa oli sana "goottimusikaali". Koska tämä sana kolahti Trixena 14v:hen todella lujaa, sanoin äidilleni että haluan mennä katsomaan näytöksen. Sattuman kaupalla saatiin sitten ihan ensimmäiseltä riviltä paikat, ja kokemus oli upea, ja muistan edelleen kuinka Finalessa tanssijat olivat ihan täysin edessäni ja yksi naisvampyyri kutsui minut lavalle.
Ensimmäisessä Kölnin näytöksessä istuin kolmosrivillä, näyttämön sivussa. Ihan hyvät paikat siis, näin ja kuulin oikein hyvin. Tällöin näyttelijöinä oli Pamina Lenn Sarah'na, David Arnsperger von Krolockina, Tom van der Ven Alfredina, Victor Petersen professori Abronsiuksena, Sara Jane Checchi Magdana, sekä Christian Funk Herbertinä. Seuraavana päivänä oli sama castaus, mutta tällä kertaa Sarah'na oli Maureen Mac Gillavry.
Musikaali itsessään oli upea, eikä yhtään harmittanut että matka Kölniin oli ollut pitkä. Orkesteri soitti mahtavasti, musikaali oli visuaalisesti kaunis ja näyttävä, upea kuoro, upeat näyttelijät. Kaikki näyttelijät vetivät roolinsa nappiin ja pidin kaikista. Joitain asioita tuli huomattua, kumpikin Sarah'sta pidättelivät ääntään alussa, ja alkoivat laulamaan kunnolla vasta Draussen ist Freiheitissä. En sitten tiedä oliko heitä käsketty tekemään näin, kummallakin sitä ääntä oli. Kumpikin näkemistäni Sarah'sta osasi laulaa, mitä nyt Mac Gillavry lauloi huomattavasti paremmin.
Ainoa asia, johon olin musikaalissa suoranaisesti pettynyt, oli Alfred. Alfred on yksi musikaalin keskeisimmistä hahmoista, ja yleensä hänellä on todella hyvä laulaja esittäjänään. Tom van der Ven ei ollut kovin hyvä laulaja eikä sillä tasolla millä Saksan Alfred yleensä on. Silti pidin hänestä, hän oli sopivan nuoren näköinen ja esitti roolin hyvin.
Lempparikseni - yllätys yllätys - nousi David Arnspergerin von Krolock. En tuntenut häntä esiintyjänä enkä tiennyt miltä hän kuullostaa, mutta kuullessani hänen laulavan nousi iho ihan kananlihalle. Hänen versionsa Unstillbare Gieristä ja Totale Finsternisistä olivat aivan mahtavia.
Tykkäsin kammastakin Sarah'sta, mutta Maureen Mac Gillervy oli mielestäni kahdesta esiintyjästä parempi. Hän lauloi todella hyvin ja kauniisti.
Yllätykseksi nousi Sara Jane Checchin Magda, joka olikin sopraano. En ole kuullut ikinä Magdaaa sopraanona, ja kuullosti todella hienolta. Tämän takia hän lauloi Tot zu sein ist Komischin korkeammalta kuin se yleensä esitetään, mutta se ei minua haitannut. Hän lauloi paremmin kuin kumpikaan Sarah'n esittäjä, joka oli minusta vähän hassua, Magda on kuitenkin paljon pienempi rooli.
Pidin myös Christian Funkin Herbertistä, ja ehkä siksi, että hänen Herbertinsä oli hieman erilainen mitä Saksassa usein nähdään. Saksan Herbert on usein hyvin sliipattu ja omaan makuuni vähän liian kiltti vampyyriksi. Funkin Herbert tuntui jopa hieman pelottavalta, josta tykkäsin. Hänen Herbertinsä oli dominoivampi mitä olen nähnyt, ja hän omisti aivan upean äänen (menkää kuuntelemaan Christian Funkin cover Unstillbare Gieristä, ette pety).
Itse musikaali oli aikalailla prikulleen sama mitä DVD:ssä. Vampyyrien tanssi uudistettiin silloin vuonna 2000, ja siitä lähtien se on pysynyt samana, mitä nyt huomasin että osalla taustavampyyreistä oli puvut muuttuneet. Outoa oli se, että livenä asiat tapahtuivat ihan käsittämättömän nopeasti, ja jos en osaisi musikaalia ulkoa, en olisi pysynyt perässä.
Lisäksi kummassakin näytöksessä tuli kohtia, joissa tuntui että musiikki ei kuulunut lavalle asti ja esiintyjät lauloivat "arvaten". Tälläisiä kohtia tuli useita kummassakin esityksessä, joka oli hieman hämmentävää.
Vaikka olen katsonut DVD:n ja salaa kuvattuja videoita todella monta kertaa, kuunnellut kaikki neljä omistamaani saksankielistä soundtrackia puhki, oli musikaali kuitenkin todella erilainen kokemus livenä. Musikaali saapuu Berliiniin varmaan taas parin vuoden kulttua, ja täytyy silloin päästä näkemään uudelleen, koska olihan tämä aivan upea kokemus.
Lopuksi täytyy vielä kertoa mitä tapahtui Draussen ist Freiheit Reprisen aikana - istuin käytäväpaikalla, ja kappaleen jälkeen Sarah ja Alfred juokseva käytävää pitkin pois. Alfredin takki osui minua kasvoihin :DDD Se oli kyllä kokemus. Että kiitos tästä Tom <3
Juliste oli niin kiva, että oli pakko ottaa kuva.
Omistamani ohjelmalehtiset. Ylhäällä Seinäjoen version ohjelmalehtinen, vasemmalla Kölnin version lehti ja oikealla Helsingin version lehti.
Omistamani CD:t. Ensimmäiset neljä ovat Itävallan nauhoituksia, sitten on Venäjän ja Belgian nauhoitukset. Rupesin sitten keräilemään näitä, vielä puuttuu ainakin Unkarin, Puolan ja Japanin levytykset. :D
Kölnissä teatterilla myytiin Tanz der Vampire -mukeja, mutta ei sellaista minkä minä olisin halunnut. Tästä musikaalista on googlen mukaan kolmea eri mukia olemassa, ja kotiin päästyäni fiiliksissä sitten ostin tämän. :D
Huh huh, menipä tämänkin kirjoituksen kanssa pitkään. Sain tekstiosuudet valmiiksi jo pari viikkoa sitten, mutta kuvien lisäämisen kanssa oli ongelmaa. Tekisi kyllä mieli kirjoittaa ihan oma postaus Tanz der Vampiresta, tässä raapaistiin lähinnä pintaa siitä mitä mietin tästä musikaalista. :D
