Phantom of the Opera, Finnish National Opera, 27.11.2018 & 29.12.2018

Woah, posting this took forever. I actually finished this text in January, but it took over two months to get the courage to change this blog's language to English.
Anyway, here are my thoughts of the Finnish version of Phantom of the Opera, hope you enjoy. :)

I have been a fan of Phantom of the Opera for over ten years - I first heard about it when I was about 8 years old.

I loved the movie despite it's really bad singing, listened many recordings and absolutely loved Sarah Brightman and Sierra Boggess.

I have dreamed for a very long time to see this musical live and it finally happened.

The musical had probably the biggest budget I have ever seen in Finland - Finnish musicals are usually done with small budgets and small theathers, which don't have a lot of backstage, so the sets cannot be very big.

Phantom of the Opera was made in the Finnish National Opera House, so bigger and more impressive set was possible.

I really liked the costumes, they were a lot simpler than the ones used in the States, but still very beautiful.

Christine's white dress during Think of Me was very beautiful, and I absolutely loved Carlotta's silver corselet during  Don Juan Triumphant.

I loved the set during the song Phantom of the Opera, the set gives an eye tricking illusion that the Phantom and Christine move to the other side of the set within few seconds.

Also the design of Phantom's cave was really nice, it had many good details.

Christine was played by amazing Finnish soprano Iida Antola.

Her Christine was incredible, and she became easily my favourite Christine.

She had very operatic voice compared to other Christine's, and she demanded attention from the viewer.

When the song Phantom of the Opera came, her voice gave me chills and I completely forgot about Phantom's presence.

I have always wanted the hear the song sung by a very operatic voice, and now I got it.

Phantom was played by Ilkka Hämäläinen.

He is an opera singer, and had a good voice, but I felt he did not fit the part.

Phantom in the production was done in a little bit strange way, usually he's portrayed as a handsome man, now he looked like a homeless person if I'm being completely honest.

He did not give me the feel what I expected from the character, and he did not command the stage like I expected.

Carlotta, my favourite character in the musical, was portrayed by Kaisa Ranta.

She had a good voice, and her rendition of Hannibal was amazing - I could literally feel her voice.

Not may be the best Carlotta but she was still very good - I liked her voice and her acting.

My biggest problem with her is how she disappeared behind the other actors, especially if Christine was on stage.

This version of Christine commanded so much attention that when she was on stage, I literally watched and listened only her.

This kind of annoyed me, Carlotta should command the attention when she's on stage, she's an opera diva after all.
What bothered me was that during Prima Donna Carlotta did not change clothes, and in the next scene she was in new clothes.

The chorus was amazing, and I could hear the opera singers in it.

I was surprised by how good the supporting character's voices were, especially Madame Giry's (Emilia Vesalainen-Pellas) voice was very good and very operatic.

During Don Juan Triumphant, they had a large metal female torso on stage.

I do not know if other productions had something similar, but that was really weird for me.

Overall, I did enjoy the musical, and I sat on third row, so I saw it really well.

My look during the show~

The second time I saw the show was 29.12.18.
This time I sat at the balcony, and it was nice to see the show from completely different view - last time I sat so close to the stage I could not see the entirety.
Christine was still played by Iida Antola, who was still as good as she was the first time.

Phantom was played by Kevin Greenlaw, an American opera singer.
I had heard he is an amazing singer, and he did not disappointed me - I really liked his Phantom.
He had the the power and control of his character, he sung with awesome power.
I still did not like Phantom's look in this production, but Greenlaw's singing made me forgot about it.

This time Carlotta was performed by Hanna-Leena Haapamäki. 
I really liked her Carlotta, she sung amazingly well and she did not disappear behind the other actors.
I also really liked her acting, she played the diva Carlotta is perfectly.

Raoul in both shows was played by Olli Tuovinen.
 I have never been the biggest fan of Raoul, in every production of Phantom he annoys me, the way he acts because he's just so good (and the movie version of that character was the worst portrayal of Raoul I have ever seen).
I was really surprised that I liked this production's version of Raoul.
Tuovinen's Raoul felt soft and caring towards Christine, and they really had chemistry.
I also really liked his voice, he could sing both soft notes and powerful ones.

My look when I saw the show second time.

Since I was sitting in the balcony, I could see the whole stage differently, and I could really see the decor and all the details they put on it.
The decor was really big, bigger than I could see from the third row, and very detailed.
I have already mentioned some sets of the show, but the layer of Phantom, the graveyard and the roof of the Opera house were really nicely done.
I watched the 25th Anniversary same day I watched the Finnish production, and even though the American version is done with a lot bigger budget, I liked that some things were done better in the Finnish production. Finnish production had better sets, and I have to say that Kevin Greenlaw and Iida Antola both have better voices than in the filmed version (even though Sierra Boggess will always be one of my favourite Christine.)
Also the chorus in the Finnish version was better, I always felt odd when in the American version the chorus sung badly even though they could sing (this was in the Broadway soundtrack too).
If you like this musical I highly recommend watching the 25th Anniversary, it is really good. :)

Changing the Title and Language

I have had this blog for almost seven years now, and I have been thinking of changing the language to English and changing the title of the blog. 

I started this blog when I was 15 years old back in 2012, thinking I would write it for a year and then delete it. Turns out I did not delete it and I became quite fond of this blog.

I have been thinking of changing the language and title for years and for years I've hated the name I chose for the blog in 2012. Somehow changing the language seemed too difficult, and I could not figure out a new name for this blog.

As you can see, the new name for this blog is Beautiful Torture.

It was basically the only name I thought would work, and somehow it felt like it described me - my life has literally being beautiful yet torturous. 

I have literally gone to Hell and back and survived.

But that's enough about my expriences in life, I might wrote more about it when I feel like it.

I also considered the name of Without the Blessing of Fate, as a reference to this song, as I felt the title described me and that is actually my favourite soundtrack of all video game soundtracks, but that felt little bit awkward since Soul Calibur's Ivy is my favourite character and I'm planning of write things about her and link this song.

Unfortunately the address for Beautiful Torture was already taken, so I decided to stay with the old address. I know, it's little bit silly since it is the nickname I'm most known for in the Internet, but I knew I wanted to call this blog Beautiful Torture and could not figure out any other name.

I apologize that this post is quite short, I just wanted to clear out why I'm doing these changes.

Walking with Dinosaurs, Hartwall Arena 20.10.2018

Tulipa käytyä tälläinen show katsomassa.

Walking with Dinosaurs oli Suomessa viimeksi vuonna 2012, ja silloin minun piti mennä show katsomaan, mutta jostain syystä en päässyt.

Nyt kun show kuuden vuoden jälkeen tuli takaisin, halusin käydä katsomassa.

Esitys oli aika pitkälle sitä mitä olin ajatellutkin - hienoja dinosaurusrobotteja, hienoa musiikkia sekä paleontologi selittämässä asioita.

Vaikka show oli lapsille suunnattu, tykkäsin että esitykseen oli lisätty petodinosaurusten metsästystä.

Ihan alussa juuri munasta kuoriutunut pikkudino syödään, sekä näytetään Utahraptoreita haaskalla.

Esityksessä oli myös eri kokoisia dinosauruksia, mistä tykkäsin tosi paljon.

Suuria ja näyttäviä dinoja oli toki eniten, mutta myös lentolisko näytettiin, ja pienempiä dinosauruksia, joilla oli ihmiset esittäjänään.

Esityksessä oli myös todella pieniä mutta aivan äärettömän söpöjä Plateosauruksen poikasia, jotka kirmailivat ympäri areenaa.

Koot heittivät esityksessä vähän häränpyllyä, Allosaurus että Utahraptorit olivat paljon isompia kuin niiden pitäisi olla, ja Brachiosaurus oli taas pienempi (toki saattoi olla, että aidon kokoisen Brachiosauruksen rakentaminen olisi sula mahdottomuus).

Ornithocheirusin olisi taas pitänyt olla höyhenpeitteinen, mutta kyseisen dinosauruksen lento oli ihan mielettömän nätisti toteutettu.
Myöskin luonto oli toteutettu kauniisti - esityksessä oli suuria ja hienosti valuistuja kasveja, jotka vaihtoivat muotoaan eri osissa esitystä.

Suuret dinosaurukset olivat toteutettu nätisti, ja näyttivät varsin realistiselta.

Ne liikkuivat hieman hitaasti, mutta uskon sen olevan vain tekniikasta kiinni.

Silti taistelut dinosaurusten välillä, kuten nuoren Brachiosauruksen ja Allosauruksen sekä kahden Torosauruksen välillä, olivat vaikuttavia.

Tykkäsin myös pienistä yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, että dinosaurusten silmät liikkuivat, ja ne räpäyttivät silmiä.

Alussa oli todella nätit Allosaurus ja Stegosaurus, josta en valitettavasti saanut kuvaa.
Kuitenkin, tässä muutama kuva esityksestä.

Kaksi Brachiosaurusta.

Ankylosaurus.

Torosaurus.

Kaksi Utahraptoria.

Tyrannosaurus Rexin poikanen.

Pakollinen Tyrannosaurus sekä puolikas Ankylosaurus.

Meikäläisen look esityksessä~
Tuli muuten syy käyttää tätä T. Rex -kallokorua, joka on ollut minulla jo jonkin aikaa muttei ole tullut käytettyä.

Video vuoden 2012 esityksestä Helsingissä.
 Esitys on sama, mitä joidenkin robottien ulkonäkö on muuttunut.

Tracon 8.-9.9.2018

Tänä vuonna ei ole tullut paljoa blogiin kirjoteltua. Coneissa olen käynyt, ja Tracon olikin kuudes conini tänä vuonna, mutta vain Desucon Frostbitestä tuli kirjoitettua.

Yleensä alan kirjoittamaan parin päivän sisällä kotiin saavuttani blogausta conista, mutta Traconin jälkeen iski astetta kovempi flunssa ja kuume, joten kirjoituksen aloittamisesta meni se reilu kolme viikkoa.

Traconin lauantai meni ihan hyvin.

Saavuin coniin siinä yhden aikaan, ja huomasin lipunvaihtopisteen paikan muuttuneen.

 Lipunvaihtopiste yleensä on ihan Tampere-talon vieressä, kun nyt se oli siirretty todella kauas Sorsapuistoon ihan epäloogiseen paikkaan, ja siksi minulla kesti hetki löytää paikka, jolla saisin rannekkeen vaihdettua.

Kävin myös nostamassa rahaa kirpputoria varten, tosin turhaan koska tällä kertaa en löytänyt kirpparilta mitään. 

Se oli vähän yllätys, menin sinne katsastelemaan figuureita, joita oli viime vuonna paljon enemmän.

Liekö sitten etteivät myyneet, kun tarjontaa oli tänä vuonna puolet vähemmän.

Tämän jälkeen tuli hengattua ihmisten kanssa, kunnes päätin mennä katsomaan luennon Kuroshitsuji ja historia - Mitä oikeasti tapahtuikaan?.

Kuroshitsuji on yksi harvoja animeita mitä olen jaksanut katsoa useamman kauden ja mangaakin tuli luettua yli kymmenen pokkaria.

Oli siis todella mukavaa nähdä tutusta sarjasta hyvä luento.

Luennolla kerrottiin tositapahtumista ja Kuroshitsujissa esitetyistä versioista.

Luennolla käytiin läpi Viiltäjä-Jack ja kuningatar Viktoria, sekä laiva Campania, joka on Kuroshitsujin versio Titanicista.

Luento oli todella hyvä ja toi minulle uutta tietoa, kuten esimerkiksi se että Viiltäjä-Jackin henkilöllisyys on onnistuttu todistamaan.

Olen katsonut Kuroshitsujia viimeksi vuonna 2014, ja minulla oli käsitys että olin katsonut sarjan loppuun.

Nyt Wikipediaa vilkaistessani huomasin, että uusia jaksoja on tullut, ja Book of Murder ja Book of Atlantic ovat katsomatta.

Tämän jälkeen päätin käydä syömässä, ja sitten vain hengailin, kun muuta ohjelmaa ei päivällä ollut.

Myyntisalissakin kävin, mutta kävin siellä 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa, joten en hirveästi ehtinyt katsella, ja samat tuotteet siellä on vuodesta toiseen.

Salissa myytiin Wedding Sonicoa, jota olen katsellut, mutta hintaa oli lätkäisty 300 euroa joka on minulle vähän liikaa. En ole vielä päättänyt ostanko kyseistä figuuria, Sonicon häämekko ei ole ihan täysin makuuni, mutta ehkä sitten joskus kun hinta laskee.

Lauantain look.

Illalla lauantaina tuli sitten käytyä myös iltabileissä,  jossa oli erittäin mukavaa. Juttu luisti ja vaikka en alkoholia sen kalliuden takia ihan hirveästi juonutkaan, oli erittäin jees tunnelma.

Lähdin aika aikaisin pois, koska halusin herätä aikaisin Traconin sunnuntaihin ja muutenkin hotellissa oli kello 12 huoneen luovutus.

Olin pakannut erään henkilön kanssa matkalaukkuni, mutta hän oli pistänyt lääkkeeni matkalaukun piilotaskuun.
En tiedä oliko alkoholilla vai kovalla väsymyksellä tähän asiaa, mutta en löytänyt hotellissa lääkkeitäni, ja luulin että ne on varastettu.
Ajatukseni oli ihan ymmärrettävä, viime vuonna joku onnistui varastamaan Traconissa meikkini.
Hieman harmitti, olin saanut tuurilla paremman huoneen kun normihuoneeni lukosta oli mennyt virta. Huone oli hyvä, mutta en sitten nukkunut silmäystäkään, ja sunnuntaina olin varsin kuollut.
Perjantai-lauantai yönä olin nukkunut 2-3 tuntia ja lauantai-sunnuntai yönä en nukkunut ollenkaan, joten Traconin toinen päivä meni aika sumussa.

Hotellihuone oli ihan jees.

Sunnuntaina näin vain muutaman ihmisen, ja aikaisempien tapahtumien jälkeen en olisi varmaan edes jaksanut olla kovin sosiaalinen.

Kävin kuitenkin pistättämässä korsetin päälleni, ja kävin katsomassa luennon Welcome to Silent Hill.
Olen Silent Hillin fani, mutta suurin osa pelien läpipeluiden katsomisesta on jäänyt sinne to do -listalle.

Leffat olen nähnyt, Silent Hill kakkosesta olen katsonut läpipeluun ja Silent Hill kolmosen läpipeluussa pääsin vissiin puoleen asti.
Luennolla käytiin erittäin kattavasti läpi sarjan jumalamytologiaa, pelin maailman ja oikean maailman jumalia.

Luento oli selkeä, ja siihen oli pakattu todella paljon informaatiota 45 minuutin sisään.

Itse pelien jumaliin perustuvista hirviöistä olin jollain tasolla kartalla, mutta opin paljon uutta eri mytalogien jumalista.

Tracon meni ihan hyvin, näytin ihan siedettävältä ja uusi korsettinikin istui paremmin kuin oletin..

Seuraava conini onkin sitten Desucon Frostbite.

Berliini ja Köln, Saksa, 29.4.-3.5.2018

Kappas, onpa mennyt pitkä aika viimeisestä julkaisusta. Tässä välissä oli Umicon ja Popcult Day, joista en ajatellut kirjoittaa, sekä muutto Espooseen, josta tulee postaus sitten kun tulee.

Olimme jo pidempään suunnitelleet vanhempien kanssa matkaa Saksaan, isäni kun on siellä usein käynyt, ja saimme houkuteltua äidinkin mukaan, joka ei ole ennen Saksassa käynyt. Olen käynyt Saksassa aiemminkin, josta kirjoitin silloin.

Lento lähti aamulla kelo 7:50, ja meidän piti olla kuudelta lentokentällä. Tämähän tarkoitti sitä, että jos minä ottaisin unilääkkeeni, en pääsisi ylös, joten päätin valvoa koko yön.

Piilolinseissani on 12 tunnin käyttöaika putkeen, ja ilman laseja en nää mitään. Päätin sitten mennä laseilla lentokentälle - tarkoittaen sitä, että menisin ilman ripsiäni, kun ne eivät lasien taa mahdu. Näytän mielestäni kamalalta ilman tekoripsiä, mutta selvisin. Ensi kerralla kun menen ulkomaille, aion hankkia aurinkolasit joissa on voimakkuudet, mutta nyt en kesken muuton sellaista vain ehtinyt.

Itse lento oli helppo, Saksaan on vain reilun kahden tunnin lento. Olimme kymmeneltä Berliinissä, ja menimme heti hotelliin. Hotellissa minä vaihdoin vaatteeni, olin suunnitelllut että isäni kuvaisi minua. Päälläni oli minihame, korsetti, Demonian Charade 100 -kengät ja stay upit. Isäni kyllä kuvasi minua ja selfieitäkin otin, mutta en valitettavasti saanut kuvaa jonka haluaisin pistää nettiin, joten kuva-aineistoa te ette saa.

Sama asia mitä tapahtui kuin viime kerralla tapahtui myös nyt - ihmiset halusivat kuvaan kanssani. :D Ihmiset tulivat kuvaan niin nopeasti etten ehtinyt laskea heidän määräänsä, mutta noin kymmenen halusi kuvaan kanssani. Sain myös useamman kommentin miehiltä pituudestani, ja heidän mielestään oli hauskaa ottaa kuvia vieressäni.

Lauantai meni aikalailla kävellessä ympäriinsä, olin valvotun yön jälkeen niin väsynyt etten jaksanut hirveitä matkoja kävellä. Olen kuitenkin aikaisemmin käynyt suurimmassa osassa Berliinin nähtävyyksiä, ja tulihan nytkin nähtyä asioita. Kävimme myös uudestaan Brandenburgin torilla, joka on edelleen todella upea.

On se hieno.

Seuravana päivänä kävimme veneajelulla, jossa näimme Berliinin nähtävyyksiä. Sama asia mitä tapahtui viimeksi tapahtui myös nyt - veneajelulla oli enemmän saksalaisia kuin turisteja, ja kaikki ympärillämme olevat puhuivat saksaa. Veneajalulla oli kuulutukset saksaksi että englanniksi, mutta istuimme veneen keskellä ja kaijuttimet olivat edessä ja takana, joten emme hirveästi kuulleet mitään. Paljon nähtävyyksiä silti näimme, paljon enemmän kuin bussiajelulla viimeksi.

Veneajelun jälkeen kävimme kävelemässä kaupoilla, mutta ainoat kaupat mitä keskustassa on oli erikoisliikkeiden kalliit kaupat. Toisin kuin Suomessa, keskustassa ei ole ollenkaan ostoskeskuksia, emmekä sitten jaksaneet lähteä bussilla kauemmaksi, kun isänikään ei täysin tiennyt missä näitä ostoskeskuksia olisi.

Jonkun kuvan Tuomiokirkon edustalla otin.

Berliinin Tuomiokirkko on kyllä näyttävä.

Kolmantena päivänä oli sitten lähtö kohti Kölniä, ja olimme puoli kymmenen junassa. Junamatka oli suhteellisen mielenkiintoinen, koska juna oli jostain käsittämättömästä syystä puolitoista tuntia myöhässä. Matka kesti siis viisi ja puoli tuntia neljän tunnin sijaan, hip hurraa. Olimme illalla Kölnissä, ja ehdin olla hotellissa hetken, kunnes olisikin aika mennä katsomaan Vampyyrien tanssia eli Tanz der Vampirea, musikaalia joka oli Saksaan tulooni syy.
Tutustuin Vampyyrien tanssiin vuonna 2011 kun Seinäjoella oli oma produktio. Tutustuminen musikaaliin oli hauska: Äitini luki jostain lehdestä arvostelua, olisikohan ollut Hesari, ja arvostelussa oli sana "goottimusikaali". Koska tämä sana kolahti Trixena 14v:hen todella lujaa, sanoin äidilleni että haluan mennä katsomaan näytöksen. Sattuman kaupalla saatiin sitten ihan ensimmäiseltä riviltä paikat, ja kokemus oli upea, ja muistan edelleen kuinka Finalessa tanssijat olivat ihan täysin edessäni ja yksi naisvampyyri kutsui minut lavalle.
Ensimmäisessä Kölnin näytöksessä istuin kolmosrivillä, näyttämön sivussa. Ihan hyvät paikat siis, näin ja kuulin oikein hyvin. Tällöin näyttelijöinä oli Pamina Lenn Sarah'na, David Arnsperger von Krolockina, Tom van der Ven Alfredina, Victor Petersen professori Abronsiuksena, Sara Jane Checchi Magdana, sekä Christian Funk Herbertinä. Seuraavana päivänä oli sama castaus, mutta tällä kertaa Sarah'na oli Maureen Mac Gillavry.
Musikaali itsessään oli upea, eikä yhtään harmittanut että matka Kölniin oli ollut pitkä. Orkesteri soitti mahtavasti, musikaali oli visuaalisesti kaunis ja näyttävä, upea kuoro, upeat näyttelijät. Kaikki näyttelijät vetivät roolinsa nappiin ja pidin kaikista. Joitain asioita tuli huomattua, kumpikin Sarah'sta pidättelivät ääntään alussa, ja alkoivat laulamaan kunnolla vasta Draussen ist Freiheitissä. En sitten tiedä oliko heitä käsketty tekemään näin, kummallakin sitä ääntä oli. Kumpikin näkemistäni Sarah'sta osasi laulaa, mitä nyt Mac Gillavry lauloi huomattavasti paremmin. 
Ainoa asia, johon olin musikaalissa suoranaisesti pettynyt, oli Alfred. Alfred on yksi musikaalin keskeisimmistä hahmoista, ja yleensä hänellä on todella hyvä laulaja esittäjänään. Tom van der Ven ei ollut kovin hyvä laulaja eikä sillä tasolla millä Saksan Alfred yleensä on. Silti pidin hänestä, hän oli sopivan nuoren näköinen ja esitti roolin hyvin.
Lempparikseni - yllätys yllätys - nousi David Arnspergerin von Krolock. En tuntenut häntä esiintyjänä enkä tiennyt miltä hän kuullostaa, mutta kuullessani hänen laulavan nousi iho ihan kananlihalle. Hänen versionsa Unstillbare Gieristä ja Totale Finsternisistä olivat aivan mahtavia.
Tykkäsin kammastakin Sarah'sta, mutta Maureen Mac Gillervy oli mielestäni kahdesta esiintyjästä parempi. Hän lauloi todella hyvin ja kauniisti.
Yllätykseksi nousi Sara Jane Checchin Magda, joka olikin sopraano. En ole kuullut ikinä Magdaaa sopraanona, ja kuullosti todella hienolta. Tämän takia hän lauloi Tot zu sein ist Komischin korkeammalta kuin se yleensä esitetään, mutta se ei minua haitannut. Hän lauloi paremmin kuin kumpikaan Sarah'n esittäjä, joka oli minusta vähän hassua, Magda on kuitenkin paljon pienempi rooli.
Pidin myös Christian Funkin Herbertistä, ja ehkä siksi, että hänen Herbertinsä oli hieman erilainen mitä Saksassa usein nähdään. Saksan Herbert on usein hyvin sliipattu ja omaan makuuni vähän liian kiltti vampyyriksi. Funkin Herbert tuntui jopa hieman pelottavalta, josta tykkäsin. Hänen Herbertinsä oli dominoivampi mitä olen nähnyt, ja hän omisti aivan upean äänen (menkää kuuntelemaan Christian Funkin cover Unstillbare Gieristä, ette pety).

Itse musikaali oli aikalailla prikulleen sama mitä DVD:ssä. Vampyyrien tanssi uudistettiin silloin vuonna 2000, ja siitä lähtien se on pysynyt samana, mitä nyt huomasin että osalla taustavampyyreistä oli puvut muuttuneet. Outoa oli se, että livenä asiat tapahtuivat ihan käsittämättömän nopeasti, ja jos en osaisi musikaalia ulkoa, en olisi pysynyt perässä.
Lisäksi kummassakin näytöksessä tuli kohtia, joissa tuntui että musiikki ei kuulunut lavalle asti ja esiintyjät lauloivat "arvaten". Tälläisiä kohtia tuli useita kummassakin esityksessä, joka oli hieman hämmentävää.
Vaikka olen katsonut DVD:n ja salaa kuvattuja videoita todella monta kertaa, kuunnellut kaikki neljä omistamaani saksankielistä soundtrackia puhki, oli musikaali kuitenkin todella erilainen kokemus livenä. Musikaali saapuu Berliiniin varmaan taas parin vuoden kulttua, ja täytyy silloin päästä näkemään uudelleen, koska olihan tämä aivan upea kokemus.
Lopuksi täytyy vielä kertoa mitä tapahtui Draussen ist Freiheit Reprisen aikana - istuin käytäväpaikalla, ja kappaleen jälkeen Sarah ja Alfred juokseva käytävää pitkin pois. Alfredin takki osui minua kasvoihin :DDD Se oli kyllä kokemus. Että kiitos tästä Tom <3

Juliste oli niin kiva, että oli pakko ottaa kuva.

Omistamani ohjelmalehtiset. Ylhäällä Seinäjoen version ohjelmalehtinen, vasemmalla Kölnin version lehti ja oikealla Helsingin version lehti.

Omistamani CD:t. Ensimmäiset neljä ovat Itävallan nauhoituksia, sitten on Venäjän ja Belgian nauhoitukset. Rupesin sitten keräilemään näitä, vielä puuttuu ainakin Unkarin, Puolan ja Japanin levytykset. :D

Kölnissä teatterilla myytiin Tanz der Vampire -mukeja, mutta ei sellaista minkä minä olisin halunnut. Tästä musikaalista on googlen mukaan kolmea eri mukia olemassa, ja kotiin päästyäni fiiliksissä sitten ostin tämän. :D 

Huh huh, menipä tämänkin kirjoituksen kanssa pitkään. Sain tekstiosuudet valmiiksi jo pari viikkoa sitten, mutta kuvien lisäämisen kanssa oli ongelmaa. Tekisi kyllä mieli kirjoittaa ihan oma postaus Tanz der Vampiresta, tässä raapaistiin lähinnä pintaa siitä mitä mietin tästä musikaalista. :D

Desucon Frostbite 26.-28.1.2018

Desucon Frostbitessä tuli käytyä, ja vuoden ensimmäinen coni tuli nyt koettua.

Con oli positiivinen kokemus, ja olin siitä vähän yllättynytkin, enemmän ja vähemmän huonosti menneen Desuconin jälkeen.
Matka coniin ei mennyt ihan suunnitellusti, koska jouduin hakemaan ompelijalla teetetyt stay -upit, koska ompelija ei ehtinyt saada niitä valmiiksi ennen lähtöpäivää. Ei siinä mitään, sukkien haku kävi helposti. Olin myös aikaisempana päivänä onnistunut katkaisemaan yhden kynteni, ja olin mielestäni sopinut ajan kynsihuoltoon. Hirveässä kiireessä menin huoltopaikkaan vain huomatakseni, ettei kynsiteknikko ollutkaan paikalla. Soitin hänelle, ja hän vastasi ettei aikaa ollut varattu :D Olin ihan varma, että aika oli varattu, mutta conia stressatessani olin ymmärtänyt väärin.
Tämän takia jouduin odottamaan junaa lähemmäs tunnin juna-asemalla.

Saavuin coniin siinä kuuden aikoihin, ja ennen sisälle menoa jäin reiluksi puoleksi tunniksi juttelemaan parin kaverin kanssa.

Perjantaina minulla ei ollut suunnitelmia, ei luentoja tai muutakaan missä olisi nyt pakko olla, joten coniin päästyäni vaihdoin Demoniat jalkaan ja kuljin ympäri conia lähinnä puhumassa ihmisille.
Desucon ja Frostbite ovat siitä mukavia coneja, että ne alkavat perjantaina myöhään ja ennen conia ehtii jopa tekemään jotakin. Olin pistänyt perjantaiksi minarini päälle, Burleskan korsetin ja Demonia Charade 100 -kengät. Korsetti oli päällä myös Traconissa, jolloin se oli osittain hajonnut. Olin hienosti onnistunut unohtamaan tämän, ja korsetti palveli nätisti perjantain, mutta hajosi täysin lauantaina. Charadet ovat yhdet parhaimmista kengistä mitä olen ostanut, älyttömän nätit ja helpot kävellä, mielestäni mukavammat jalassa kuin Demonian platformit mitä omistan.

 Kävin katsomassa kirpputorin, lähinnä figuurien toivossa. En kuitenkaan löytänyt mitään ostettavaa ja tsekkasin lähinnä figuurit, kun muut tuotteet eivät hirveästi kiinnosta. Frostbitelle täytyy antaa kiitosta, että kirpputori toimi paljon paremmin kuin kesä-Desussa. Nyt kirpputorille oli löytynyt järkevä tila, toisin kuin Desuconin pieni aidattu tila Metsähallissa.
Perjantai meni aika normisti, tapasin vanhoja ja uusia kavereita ja joitakin henkilöitä, jotka tunnistivat minut mutta minä en heitä. Muutama kehu asustankin tuli.
Olin ostanut kaveriltani majoituksen Feronomilta, kun tämä ei päässytkään tapahtumaan. En ollut tietoinen Feronomista, mutta pidin huoneesta todella paljon. Hotelli oli lähellä kaikkea, ihan vieressä oli kauppa, Subway oli ihan muutaman minuutin kävelyn päässä.
Mutta outoa oli, ettei varauksen nimeä voinut muuttaa. Kaverini oli ilmoittanut tietoni Feronomille, mutta silti numerokoodi huoneeseen tuli hänelle. Joka kerta kun soitin asiakaspalveluun siellä ihmeteltiin miksi huone on miehen nimellä, ja yritin kahdesti muuttaa huoneen nimen omakseni, mutta se ei onnistunut. Vasta kolmannella kerralla sain tietää ettei huoneen nimeä edes voi muuttaa vaikka kahdesti minulle sanottiin että voi, ja kun tilasin sunnuntaille pidemmän check outin lasku meni kaverilleni, ja joutui sitten välittämään laskun minulle. Jessus. Huone oli kuitenkin paljon parempi kuin Desuconin hotelli joka oli aivan karmea, ja varmaan menen Feromonille seuraavankin kerran. Lauantaina sain myös tietää, että hotelli sijaitsi muutaman minuutin kävelyn päässä iltabileistä, joka oli ihan jees, vaikka en siellä kovin kauaa ollutkaan.

Perjantain look.


Lauantaina olin pistänyt herätyksen kello yhdeksitoista, mutta jotenkin heräsin kello puoli yhdeksän. Olin yllättävän virkeä ottaen huomioon että olin viimeiset kaksi yötä nukkunut vain pari tuntia, ja rupesin pukemaan. Ompelijalla teetetyt PVC-somisteiset stay-upit olivatkin liian isot, mitä epäilinkin kun niitä ehdittiin sovittaa vain kaksi kertaa. Menin sitten aikaisimmilla stay-upeillani, joka oli minulle ihan jees. Ompelija kuitenkin lupasi pienentää stay-upeja minulle.
Puin päälleni ja rupesin tekemään meikkiä. Päätin tehdä samanlaista meikkiä mitä olen tehnyt jo pari kertaa aiemminkin, ja se onnistui hyvin. Johtunee kai siitä, ettei minulla ollut kiire tehdä sitä.
Saavuin coniin, pistin kengät jalkaan ja menin pukkareihin pistämään korsettia päälle. Jalassani olivat Charade 206 -saappaat, joissa on sama korko kuin perjantain kengissä, mutta ovat hyvin eri näköiset ja omistavat pidemmät varret. Koska olin laiska, kengät olivat kotona kuukauden ilman että kykenin sovittamaan niitä, nauhojen takia. Vain pari päivää ennen conia sain aikaiseksi löysentää nauhoja, ja testata kenkiä. Korkokenkiä pitäisi mallata jalkaan parikin kertaa ennen käyttöä, mutta yllättäen kengät muokkaantuivat jalkaan aikalailla ensimmäisen käytön jälkeen. Ensimmäisellä käytöllä kengät olivat hyvin jäykät ja varsi asetti jalkani niin että paino tuli päkijöille. Lauantaina toista kertaa kenkiä käyttäessäni tätä ongelmaa ei enää ollut, paino pysyi kantamaan kohdalla ja kengät tuntuivat hyviltä. Menin sitten pukuhuoneeseen ja kysyin eräältä voisiko korsetin pistää päälle. Korsettia pistettiin päälle jonon aikaa, mutta valitettavasti korsetti meni ja hajosi. No, ei siinä mitään ja uusia korsetteja tilaamaan.
Lauantai meni aika normaalisti, tuli nähtyä ihmisiä ja käytyä myyntipöydillä. Myyntipöydiltä en taaskaan löytänyt yhtään mitään, siellä on samat myyjät vuodesta toiseen ja samat tuotteet.
Tapasin myös yhden henkilön joka kertoi nähneensä minut kommentoimassa erään Facebook -kaverini postauksia. Sama henkilö myös kertoi, että oli tuonut jonkun kaverinsa coniin ensimmäistä kertaa ja tämä kaveri oli tunnistanut minut Tuskasta. Olen siis käynyt Tuskassa kerran, vuonna 2014. :D

Lauantai.

Lauantaina illalla istuttiin kaverien kanssa pöydillä ja sain kuulla että majoitukseni oli vain muutaman minuutin kävelyn päässä iltabileistä. Lähdin sitten hotellilleni, kävin syömässä ja menin iltabileisiin. Iltabileet eivät minusta olleet mitenkään erityisen hyvät. Musiikki ei ollut minun tyylistäni, aika perus teknojumputusta, kaikille baareille oli monen metrin jonot. Olin yksin hetken, kuunnellen musiikkia kunnes löysin yhden tuntemani henkilön.
Juteltiin siinä sitten miten coni meni, kunnes päätin lähteä takaisin hotellille.

Sunnuntaina sitten olin herännyt sen verta myöhään, että ehtisin olla conissa vain sen pari tuntia. Saavun coniin vähän päälle yhden, joten ehtisin olla conissa vain sen neljä tuntia. Tämän takia en oikein jaksanut panostaa, pistin päälle nahkahousut minarin sijaan enkä edes meikannut mitenkään erityisen hyvin.
Koska halusin käydä ainakin yhdellä luennolla, kävin sunnuntaina luennolla Muoti historiaa, historiallista muotia, joka kertoi Japanin historiasta. Luento oli hyvä, kuvia havainnollistamaan oli paljon ja vähän animestakin puhuttiin koska animetapahtuma. Tiedän jonkin verran Japanin muodista, mutta lähinnä kimonoista, koska olen lukenut geishakulttuurista. Suurin osa naisten muodista oli tuttua, mutta esimerkiksi samuraitten muoti oli jotain mistä en ollut tietoinen. Pidin myös, kuinka luennoija käytti japanilaisia termejä suomenkielisten sijaan.
No, loppupäivä menikin hengailuna, olin luennon jälkeen sen pari tuntia conissa niin mitään kovin erikoista ei päässyt tapahtumaan. Olin tilannut liput junalle kymmenen yli viisi, mutta jotenkin aika vain kului ja olin tilaamassa taksia tasalta. No, taksi tuli ja se oli paikalla juna-asemalla juuri kymmenen yli. Menetin reilun kympin, mutta sille ei voinut mitään. Onneksi busseja vielä meni ja odottelin pari tuntia, ja olin kotona puoli yhdeltätoista.
No, sellainen oli Desucon Frostbite. Seuraavana sitten Umicon.
Ostoksia ette saa, koska en ostanut mitään. En yhtään mitään. :D

Cats -musikaali, Hartwall Arena, 21.-22.10.2017

Cats on nyt koettu ja voin sanoa että oli kokemus. Kaksitoista vuotta meni, että näin musikaalin livenä ja musikaali oli juuri sitä ja vielä enemmän mitä halusin ja odotin.

Liput tulivat myyntiin puoli vuotta sitten ja en ollut kuullutkaan, että Cats Tour tulee Suomeen, ennen kuin näin kadulla mainoksen asiasta. Piti heti ensimmäisenä päivänä tilata liput, jotka otin lauantaille ja sunnuntaille. Sunnuntaina sain vielä todella hyvät paikat alhaalta, ihan lavan edestä.

Lauantaina kävin katsomassa musikaalin yksin, ja sain paikat ylhäältä sivusta.

 Paikka oli sinäänsä ihan ok, koska sieltä näki ryhmätanssit todella hyvin ja kummallakin puolella lavaa oli videokuva esityksestä, eli kun piti nähdä esiintyjien kasvot pystyi katsomaan videokuvaa.

Alkumusiikin ja Jellicle Songs for Jellicle Catsin aikana tunsin ihan mielettömän euforiaryöpyn. Orkesteri oli iso ja se soitti kovaa ja mahtipontisesti, kuoro lauloi ihan käsittämättöman kauniisti ja ryhmätanssista näki että näyttelijät todellakin osasivat tanssia.

 Olen katsonut DVD:n niin monta kertaa että osaan koreografiat ja sen mikä kissa laulaa minkäkin vuorosanan ulkoa, ja oli ihan hauska nähdä että musikaali on tässä parissa kymmenessä vuodessa muuttunut. Koreografia oli suunnilleen sama, mutta osan tanssiliikkeistä teki eri kissat ja alussa yksinlaulajat olivat osittain eri kissoja.

 

Oikeastaan ainoa asia, mitä en musikaalissa pitänyt, että Old Gumbie Catin musiikki steppauskohdassa oli muutettu aivan uudeksi. Yritin etsiä videota aiheesta, että onko kyseessä joku vanha asia mistä en ollut tietoinen, mutta en löytänyt mitään. Musiikki ei ollut sama kuin DVD:ssä tai kaikissa soundtrackeissa mitä omistan, ja olin hieman hämmentynyt asiasta.

 

Rum Tum Tuggerista täytyy sanoa erikoismaininta, että tällä kertaa Tuggeria esitti näyttelijä joka oikeasti osasi asiansa, ja veti nimikkokappaleensa oikealla tavalla yli ja kieli poskessa. Tugger oli myös saanut takaisin vanhan ja alkuperäisen ulkomuotonsa, kun viime vuonna Catsista tehtiin traileri jossa Tugger oli saanut aivan käsittämättömän ruman ulkomuodon, hyrr.

Hassusti kumpanakin päivänä juuri Rum Tum Tuggerin laulun aikana tuli parin sekunnin mikkikatkos, ja oli myös mielenkiintoista todeta, että siirtyminen Rum Tum Tuggerista Grizabella the Glamour Catiin toimii livenä ihan yhtä huonosti kuin äänitettynäkin.

 

Yksi lempikohtauksistani musikaalissa on varaskissakaksosten laulu Mungojerrie and Rumpleteazer, jossa on todella hauska melodia ja hienoja tanssiliikkeitä. Kaksi näyttelijää osuivat ihan nappiin rooliensa kanssa, näyttäen hahmojensa oveluuden ja keppostelevaisuuden, ja tehden samalla useita nättejä tanssiliikkeitä, joista paras on kaksoiskärrynpyörä, johon en tule ikinä kyllästymään.

 

Lavasteet olivat kanssa todella upeat. Pahoittelen huonolaatuisesta kuvasta, kännykkäni ei oikein pelaa huonossa valossa.

 

Old Deuteronomy ei ole koskaan ollut yksiä lempikohtauksiani musikaalissa, mutta livenä nähtyä pidin siitä. Melodia laulussa on todella, todella kaunis ja kissakuoro kuulosti livenä enkelimäiseltä.

Musikaalissa oli tehty myös joitain muita muutoksia, jotkut laulut olivat hieman lyhyempiä ja Gus the Theatre Cat -kohtausta oli pidennetty. Gus myös lauloi Munkustrapin osuuden The Awful Battle of Pekes and Polliclesissa, josta en oikein osannut päättää pidinkö, lähinnä koska Gus ei mielestäni ole mikään erityisen muistettava hahmo ja Munkustrap oli taas yksi suosikkini.

 

Macavity ja Mistoffelees, jotka ovat kummatkin yksiä lempikohtauksiani, oli toteutettu todella hyvin. Mistoffelees oli castattu todella, todella hyvin, ja teki laulunsa aikana yli 30 a la secondea putkeen, jotka katsoin kummallakin katsomiskerralla suu auki. ja itse kehtaan unelmoida että joskus tekisin edes kymmenen fouettea mikä ei tule ikinä tapahtumaan

Macavity on varmaan lempikohtaukseni musikaalissa, ja täysin rakastuin tämän version Bombalurinaan, joka tanssi seksikkäät liikkeensä täydellisesti ja oli muutenkin aivan ihana. Samaa en voinut sanoa Demeteristä. Demeter on yksi suosikeistani, ja tämän version Demeter oli.. no, ei kovin hyvä. Lähinnä siksi, että hänen esittäjänsä ei kaikessa yksinkertaisuudessaan osannut laulaa. Lauluääni oli käheä, heikko eikä yhtään sitä mitä musikaalissa, varsinkaan sen luokan musikaalissa mitä Cats on, pitäisi olla. Tanssiminen onnistui, mutta en päässyt yli siitä etten pitänyt tämän version Demeteristä.

Memory on musikaalin tunnetuin kappale, ja Joanna Ampil esitti sen niin hyvin. Nainen lauloi biisin niin kauniisti ja niin tunteella, että tuli ihan kylmät väreet. Vaikka rakastin tätä versiota Grizabellasta, en päässyt yli, että Ampil oli hieman liian nuoren näköinen ja oloinen, mutta ehkä se on vain minä.

 

Munkustrapia ei esittänyt roolia normaalisti esittävä Matt Krzan, vaan understudy Robin Lake. Vaikka en hirveästi understudyista perustakkaan, Lake veti roolin todella hyvin. Munkustrap on kissalauman suojelija ja toisiksi korkein hierarkiassa, ja yleensä hahmon esittäjissä on tiettyä aukrotiteettia, mutta tämä Munkustrap oli hyvin rento ja pehmeä, mutta samalla komensi kissoja ihan mukavasti. Olen ihan lapsesta asti pitänyt tästä hahmosta ja pidän että eri versioissa tehdään eri tulkintoja.

 

Hävettää myöntää, mutta kun lopussa Journey to the Heaviside Layer tuli, lauloin mukana. Musikaali oli niin mukaansa tempaava ja osaan sen ulkoa, että oli vain pakko.

 

Katsoin sunnuntaina Catsin äitini kanssa, ja jäimme musikaalin loputtua kuuntelemaan orkesterimusiikkia. He soittivat tietenkin Memoryn instrumentaalina. Teki mieli laulaa, mutta en saanut sanoja päähäni, ja ihan äitinikin sanoi, että minun pitäisi opetella laulu, koska se sopisi äänelleni niin hyvin. :D

 

 

Jonkun kuvan lauantaina otin.

 

Kun lähdin Kotkasta äidilleni, minun oli tarkoitus tehdä kumpanakin päivänä Sugarpillin punaisella luomivärillä meikit. Hienosti unohdin luomivärit kotiin, mutta olin ottanut matkalle Smashbox Covershot Bold -paletin. Ajattelin repäistä ja pistin ensimmäistä kertaa itselleni lauantaina violettia luomiväriä. Sisäkulmassa ja alaluomessa oli myös punaista väriä kyseisestä paletista, mutta se ei valitettavasti näy kuvassa. Meikkiin olisi sopinut todella hyvin violettisävyinen huulipuna, mutta koska minulla ei sellaista ollut, nyt mentiin sitten semiluonnollisella nudepunalla.

Ostokset:


Hartwalilla myytiin paljon tavaraa musikaaliin liittyen, esimerkiksi ohjelmalehtinen, vuoden 2005 nauhoitus, Cats -sateenvarjo sekä runokirja, johon koko musikaali perustuu.

 Itse ostin vain ohjelmalehtisen, josta on tullut tapa oikeastaan aina kun jossain musikaalissa tai konsertissa käyn. Ohjelmalehti maksoi 15 euroa, ja oli mielestäni astetta laadukkaampi mitä ohjelmalehdet yleensä ovat. Lehti sisälsi paljon kauniita kuvia, kuvauksen musikaalin tapahtumista, sekä Andrew Llyod Webberin haastattelun.

Olin harkinnut ostavani runokirjan, mutta en saanut aikaiseksi. Se olikin ihan hyvä juttu - pari päivää musikaalin näkemisen jälkeen muistin, että äitini oli ostanut sen minulle joskus kymmenen vuotta sitten :D Kun käyn äidilläni, täytyy muistaa hakea kirja kaappien syvyydestä, kun en ole sitä ihan taas vähään aikaan lukenut.