Elikkä Axel cosplay.
Aion päivitellä tähän tekstiin vähän mitä olen tuon cossin kanssa saanut aikaan.
Desuunhan tuon piti tulla, mutta se ei sinne valmistu, joten Animeconiin siirtyy.
Aloittelin hakemalla Forssan Kankaisilta tekonahkaa, jota kävin viime vuonna katsomassa. Kyseessä oli aivan ihana, upealta tuntuva ohut tekonahka, joka oli juuri eikä melkein täydellinen cossiini (ja kyllä tuosta omiakin vaatteita tehdä voisi).
Viime vuonna kangas maksoi 10e per metri, nyt se oli jostain syystä 11.90e per metri mutta mitä pienistä. :D
Kolme ja puoli metriä sitä sitten tuli.
Kaupasta saimme myöskin ilmaiseksi Matrix -kaavat aikuisille, kun näytin kännystäni Axelin kuvan.
Kyllä tuo Kankainen osaa asiansa.
Linda piirsi Axelin takista tälläisen hienon kuvan, josta mie tykkäsin, kun tästä käy niin helposti selvästi kaikki yksityiskohdat takista.
Kännylaatu. Tästä oli yllättävän hyvä apu.
Mie muuten ihan yllätyin kun meille annettiin nuo Matrix -kaavat, ja vielä ilmaiseksi!
Itselle ei tullut mieleenkään että Axelin takkihan muistuttaa hieman Neon takkia, molemmat saman mallisia, pitkiä ja tiukkoja.
Linda piirsi Axelin takista tälläisen hienon kuvan, josta mie tykkäsin, kun tästä käy niin helposti selvästi kaikki yksityiskohdat takista.
Matrix -kaava oli lähes täydellinen, tiukka, miehelle muotoiltu ja pitkä.
Hupun jouduin tekemään itse ja ne miljoonat saumat jotka Organisaation takissa ovat, sekä vetoketju piti siirtää ihan keskelle.
Kaavojen kanssa tein sen virheen, että en tajunnut miehen XL:n olevan olevan naisen 2XL.
Oli se sitten ihanaa piirtää kaikki kaavat uusiksi vanhojen päälle, kokoa pienemmäksi.
Sitten oli kaavojen leikkuu, joka sujui mielestäni ihan hyvin, kun aina pelkään rikkovani heikon kaavapaperin.
Tässä kohtaa kerron mielenkiintoisen stoorin: Mie olin ilmeisesti jättänyt kaava-arkkini Tukikodille, kun sitä ei täältä löytynyt enkä sitä muistanut tuoneeni.
Kaava-arkki oli metrin pitkä ja bout 40cm leveä, eli se ei ollut mikään maailman helpoiten hukattavin asia ja se myöskin oli OLLUT Tukikodilla kun siellä olin useamman cossin kaavat piirtänyt.
No, joku sitten oli mennyt hukkaamaan sen, ja sitä etsittiin koko talosta. Kukaan ei ollut nähnyt sitä tai siirtänyt sitä pois. WTF! :D Monia asioita ne ihmiset siellä ovat multa onnistuneet hukkaamaan mutta tuo oli kyllä jo ennätys.
Äiti kävi sitten ostamassa uuden kaava-arkin, puolet pienemmän mutta sillä on nyt pärjätty.
Vähän vain kaavottelin...
ihmeellisesti paperi oli ihan täynnä, mutta kamerani onnistui hukkaamaan paperissa olleet kuvat.
Sitten alkoi kaavojen leikkaaminen, sekäkankeiden leikkuu.
Tein tätä osittain kotona, osana Lindan avustuksella ja osin koulussa.
Pelkäsin hirveästi kusevani tekonahan leikkausvaiheessa, mutta se menikin hyvin.
Tuo nahka muuten tuntui käteen ihanalta, mutta auta armias kun se tarttui toisiinsa, kiinni, se oli niin tahmeaa ettei sitä meinannut saada irti.
Tämä ihana tahmaisuus rypytti ompeluvaiheessa, joten kaikki kohdat, jotka piti ommella itse nahan päältä, piti teipata. Lindalta tämä onnistui ilman ongelmia, mutten itse saanut teippiä kunnolla nahkaan kiinni.
Myöskin poistaminen oli varsin ihanaa, kun teippi ei meinannut millään lähteä irti, ja minulla ei ole ratkojaa, jolla saisi ne vähän helpommin pois.
Teippi siis lähtee kyllä suurinmassa osin pois, mutta jäljelle jää sellaisia hyvin pieniä palasia, ja ai että, ne vasta sitten ovatkin kiinni.
Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä.
Sitten aloin ompelemaan, ja suurin osa ompelusta tapahtuukin kankaan toisella puolella - toinen puoli on pehmeää, ihanan tuntuista kangasta tai jotain vastaavaa, jolla on helppo ommella.
Minua on peloteltu kauan tekonahkalla, koska aina kun olen ilmaissut haluni ommella minihameen tai housut, kauhea huuto kuinka vaikea kangas on, kuinka ei voi nuppineulottaa ja ah.
Tässä takissa käytetty tekonahka oli sentään sen verran helppoa (hyvälaatuista?) että suurempia ongelmia ei ole ollut, mitä nyt on tosi tahmea ja nahkaosat tarttuvat toisiinsa.
Nuppineuloistakaan ei jäänyt jälkiä(!), vaikka tuosta minulle peloteltiin vaikka kuinka.
Purkujälkiä jäi, valitettavasti, mutta täytyy olla melko lähellä että ne näkee. Eikä niitäkään tullut paljon.
Saa nähdä, menenkö Axelilla kisaamaan.
Osa sisäsaumoista ei ole niin siistejä kun haluaisin, ja lähitarkkailussa purkujäljetkin näkyvät.
Tietenkin olisi ihana aloittaa kisaaminen puvulla jota itse rakastaa, mutta onko sitten Axel kuitenkaan tarpeeksi monimutkainen, vaikka siihen upposikin kolme ja puoli metriä tekonahkaa ja paljon aikaa? Täytyy katsoa.
Ehkä ensi vuonna, kuka tietää.
Koska Axelilla on Chakramit, joudun kiikuttamaan laukun heti narikkaan, enkä näin voi pitää mitään mukana.
Sen takia me Lindan kanssa päätettiin vähän liioitella sisätaskujen koossa, tehden ne bout pienen käsilaukun kokoiseksi.
Ihan vaan sen takia että känny, meikit ja tupakit mahtuu. Hehe.
Nuo sisätaskut on muuten tehty housuista.
Minulla ei ollut yhtään ylimääräistä kangasta kun tuli taskujentekoaika, mutta sitten äiti toi yhdet housut, jotka ovat meillä majailleet jo pari vuotta mutteivat ole minun.
Housut olivat ehkä maailman oudoimman malliset: Vyötärökohta todella pieni, veikkaisin S-M -kokoa, mutta reisiosat todella valtavat, todella paljon liian suuret jopa minulle.
Minulla ei ole mitään hajua mistä nuo housut ovat meille tulleet tai kenen ne ovat, mutta jos tunnistit housusi, olen pahoillani, ne ovat nyt rikki. :D
Minä vahingossa tasku vähän iso, tämä paha?
Anyway, takki on aika hyvässä mallissa.
Takkiosa on periaatteessa tehty kokonaan, mitä nyt toinen käsivarsi puuttuu - toinen on siis olemassa, muttei ole ommeltu kiinni! hehe - toinen tasku, ja huppu.
Ylemmät paksunnetut saumat täytyy ommella uudelleen, koska muodosta tuli turhan pyöreä kulmikkaiseen verrattuna.
Tämän tietysti huomasin vasta sitten, kun olin jo ommellut kaiken ja olin pukemassa ensimmäistä kertaa "koko" asua. Eli purkua ja purkujälkiä.
Onneksi voimme ottaa kangasta sisään tuosta kohtaa tekemällä yläosasta hieman pienemmän, niin että ainakin osa jäljistä jää piiloon.
Takki on myöskin hieman iso - hienosti olen sitä piilotellut kuvissa - ja sitä joudutaan pienentämään melkoisesti, joten se lienee seuraava projekti noiden saumojen jälkeen.
Isoa vetoketjua en vielä saanut, Kiinasta se piti tilata, eikä se ihminen, jolta tilasin, ole vastannut minulle.
Hienosti en tiedä yhtään, paljonko vetoketjun teetättäminen ja tilaaminen maksaa, varmasti ihan mukavasti.
Onhan se hieman noloa, että mie en sitten sinne Desuconiin ehtinytkään ja se harmittaa minua itseänikin.
Miulla oli tässä välissä hienosti vielä Latvian matka, eli 6.6 - 9.6 pyörin Riikassa.
Se on myöskin yksi syy, miksen ehtinyt.
Mutta kuitenkin, koko Animeconviikonlopun pyörin Axelina, saatte tulla halaamaan jos haluatte. :)
Anyways. Tässä vähän esimakua siitä, miltä takki nyt näyttää.
"Vedän tätä takkia eteenpäin että se näyttäisi tiukemmalta, ei kukaan huomaa..."
En ole muuten maininnut, että ostin aivan täydellisen, ihanan pörröperuukin Ebaysta.
Peruukki on kallein mitä minulla on ollutm, ja se maksoi 40 euroa.
Peruukki on ihana, se on todella punainen ja paljon paremman näköinen kuin kuvassa.
Yritin ottaa kuvia siitä, mutta jostain syystä kamerani sen värin sen kirkkaanoranssiksi.
Siksi omia kuvia ei ole, mutta tämä netistä napattu kertoo miltä se näyttää.
Tilasin jo piikitysliimat, Got2Ben Spiking Gluen mitä monet ovat kehuneet, ja kampaajatuttavani tulee auttamaan minua peruukin stailaamisessa.
Ylivoimaisesti paras peruukkini, niin laadun kuin ulkonäönkin takia.
Peruukin stailaamisesta tulee postaus sitten joskus, mutta tuskin tulee kauhean nopeasti, kun Animeconiinkin on melkoisen pitkä aika.
Tästä tulee jo melkein mieleen Axel.
Ostin myöskin pitkän pätkän Finfoamia, josta minun piti tehdä Axelin Chakramit.
Etsin kahdesta paikasta apua niiden tekoon, mutta kummastakin, himputti vieköön, sanottiin että liian vaikeat.
Miellä ei ollut ketään joka auttaisi, joten sitten tein päätöksen että tilaan nämä valmistyönä.
Sitten vielä hän, jolta tilasin, ei ole ihan varma, ehtiikö tehdä nämä Animeconiin. Sigh.
Mutta toivotaan parasta.
Tadaa~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti