torstai 10. lokakuuta 2013

Fanfestipäivitystä

Fanfest oli, Fanfest meni.
Coni oli ensimmäinen laatuaan, ja pitihän sitä käydä testaamassa. Cossia en päälle pistänyt, mutta tyydyin korsettiin, kenkiin, eli perus goottimeininkiin.
Liput olivat conin kokoon suhteessa mielettömän kalliit, koska esim Traconiin, joka on isompi ja parempi tapahtuma, pääsee lähes puolet halvemmalla. Fanfest oli kuitenkin oikein mukava paikka kaltaiselleni nörtille, koska Doctor Whosta, Harry Potterista ja LotR:usta oli asiaa.
Positiivinen puoli oli  tosiaan se, että mielenkiintoisia luentoja oli paljon, ja onnistuin käymään lähes kymmenessä luennossa, joka on meikäisellekkin aika paljon yhdelle coniviikonlopulle.
 
Mikä ihmetytti oli se, että vaikka hyvin monet olivat mainostaneet tuloansa Fanfestiin, en juuri ketään tuttua tavannut. Ei sillä, että minulla olisi ollut hirveästi aikaakaan hengailla ihmisten kanssa kun luennosta toiseen juoksin, mutta silti. Tulin sitten lauantaina hengailleeksi paljonkin ihanan narikan kanssa, kiitokset loistavista keskusteluista. < 3 Annoin teille FBnimeni mutta kukaan teistä ei ole ottanut yhteyttä.. :c
 
Ensimmäinen luento mitä näin, oli Tohtorin pimeä puoli -luento, jota odotin ehkä eniten koko conin aikana.
Luento oli todellakin pettymys, koska odotin siitä parempaa. En halua haukkua luennonpitäjiä, mutta he eivät sitä osanneet pitää, koko juttu meni aikalailla sohlaamiseksi ja naureskeluksi.
He eivät näyttäneet kaikkia klippejä mitä oli, puhuivat koko ajan teknisistä ongelmista ja kun puhuttiin asioista mitä "pahaa" kukakin New Whon Tohtori teki, asiasta puhuttiin noin minuutti. Minä sitten loppupuolella lähdin koko luennosta pois, kun en jaksanut kuunnella enää.
Menin sitten kesken cosplaykilpailua katselemaan, ja kilpailussa oli selkeä huonojen sekä loistavien kuilu. Kolmella parhaalla oli mahtavat puvut, onnittelut heille :)
Cosplaykilpailu kuitenkin loppui luultua aikaisemmin joten pääsin kahdelle luennolle jotka luulin missaavani: Ponit - Internetin syöpä vai jotain muuta? ja Zombit eivät tanssi. Olipa kerran - luennon olisin halunnut nähdä, mutta se oli peruttu, nyyh. :(


 
Minulla oli tapahtumassa vähän useampikin ranneke
 
 
Ponit -luento oli todella hyvä ja hyvin tehty, ja kertoi kyllä kaiken oleellisen sarjasta. Mitään negatiivista luentoa kohtaan ei ainakaan heti tule päähän.
Luennolla esiteltiin hyvin neljäs generaatio itsessään, mutta mielestäni ensimmäiseen generaation olisi voitu syventyä hieman tarkemmin. Toisen ja kolmannen generaation yli hyppäämisen ymmärrän hyvin.
Luento tosin kertoi sarjan jutun ilman isompia juonipaljastuksia ja hyvin sen, miksi se on niin tunnettu että vihattu ympäri nettiä.
Zombit -luento oli kanssa varsin hyvä, mutta mitä olisin kaivannut olisi ollut pelipainotteisuus: Luento kun keskittyi sarjoihin ja elokuviin.
Luennossa käytiin siis läpi ihan ensimmäiset Romeron zombieleffat ja vähän uudemmat. Olen ollut zombeista suht hyvin perillä, mutta nuo "palautetaan zombiet ihmisiksi rakkaudella" juonikuviot, ai että.. XD Mutta kyllä, hyvä luento.
Myönnetään, että teki mieli kun puhuttiin zombie-eläimistä elokuvissa, mainita Resident Evillin surullisenkuuluisa zombiedobermanni -kohtaus, mutta pysyin hiljaa. Heh.

En nyt muista tarkalleen mitä tein näiden luentojen jälkeen, kaiketi menin sinne narikalle hengaamaan? En tiedä.
Mikä häiritsi conissa oli se, ettei karttaa ollut ohjelmalehtisessä! Se oli todella iso miinus. Myöskin ohjelmakuvaus oli tehty "väärinpäin" lehteen, ja se tuntui hankalalta.
Kuitenkin lauantai meni ihan hyvissä merkeissä.
Päällä minulla oli uusin "perus" musta korsettini, mustapunainen hame, musta koristeltu paita, mustyat legginssit, käsikorut, piikkikaulapanta ja goottikengät. Kuitenkaan en lauantailta tai sunnuntailta kuvannut pukujani, koska noh, aika ei riittänyt, ja minulla ei ollut mukana laadukkaampaa kameraa mukanani.

 Random derppailua meikatessa kameran kanssa. Kuvassa näkyy aikalailla lauantain asuni, ilman koruja.


Sunnuntaina luentoja ei ollutkaan niin monia, menin katsomaan luennot 50 Oddball moments in Doctor Who ja Sexism is not cool - Steven Moffat ja naisten rooli Doctor Whossa.
Olisin halunnut käydä katsomassa Harry Potter -elokuvat & kirjat, niiden erot ja on kosillä edes väliä? -luennon, mutta kuulemma se kuvattiin, joten menin katsomaan tuon Doctor Who luennon. Luento oli hyvä, ja vaikka itse asiaa oli ehkä vähemmän kuin oletin, oli mukavaa katsella klippejä isolta ruudulta, hyvällä laadulla.
Päivän toinen doctor Who luento oli kanssa hyvä, pohjattiin hyvin Moffatin naishahmoja, ja itselle tuli yllätyksenä Amyn ja Claran yhtäläisyydet, koska pidin Amya niin onnistuneena Claraa niin epäonnistunena hahmoina.
Luento oli hyvä, en keksinyt siitä juurikaan moittimista  - no, jos rehellisiä ollaan, niin en oikein muista luennosta mitään, argh - mutta kuitenkin hyvä.

Kuvia tosiaan asustani tai meikeistäni ei tänne tule, koska noh, en kuvannut, joten pahoitteluni siitä. Con oli kiva, mutten tiedä, tulenko sinne ensi vuonna, täytyy katsoa mitä ohjelmia silloin on.

Ostokset:

 
Äärimmäiset ostokset taas, elikkä Shingeki no Kyojin -mangan eka osa sekä pipo, jonka ostamista olen suunnitellut jo varmaan puoli vuotta, mutta  aina jäänyt ostamatta.
Manga maksoi 12, ja pipo 10e.

 
 
 
 
 

 

tiistai 3. syyskuuta 2013

Pieni avautuminen aiheesta nuoret conikävijät, Frosti K-18 ja eräs tuntematon ihminen

Ihan tähän alkuun sanon että kyllä, minua vituttaa etten pääse Frostiin, ja kyllä, minua hävettää se minkälaisen raivokohtauksen sain kun asiasta kuulin.
Nyt on päästy yli, ajattelemalla ettei se ole kuin yksi coni, ja vaikka Frostin vieminen alaikäisiltä olikin väärin, so what, toivon että pääsen 2015 Frostiin ja se siitä.
 
 
Ja vaikka aikalailla kaikki mahdollinen on asiasta sanottu ja monet ovat asiasta kirjoittaneet, sain sellaisen potkun asiasta kirjoittaa, kun eräs tuttuni linkkasi sivulleen erään Facebook ihmisen kirjoitusta.
Siinä tämä nimeltä mainitsematon ihminen jakoi ihan yleisesti mielipiteensä siitä, miten KAIKKI alaikäiset ovat pikkuernuja, rääpäleitä ja surkeita cossaajia, ja kuinka hän nauroi heidän kommenteilleen.
Kyseinen neiti ei osannut kirjoittaa. Hänellä ei ollut isoja alkukirjaimia, pisteitä, ja ylikaytti lyhenteitä ja käyttäytyi huonosti ja toi läihinnä mieleen 10-vuotiaan pissiksen, kuin täysi-ikäisen fiksun ihmisen (ja näin pissiksistä puhuttaessa, minä tiedän varsin hyvin, miten he käyttäytyvät). No, minähän sitten menin sanomaan hänelle, että onhan se ihanaa kun toiset eivät osaa toisten asemaan asettua, ja että tunnen monia hyvin käyttäytyviä alaikäisiä ja cossareita. Minun teki mieli huutaa kyseiselle henkilölle, mutta sain asiani kerrottua ilnan ylimääräistä huutamista, vaikka tämä henkilö ei sitä todellakaan olisi ansainnut.
 
Fiilikseni aikalailla kun luin tuon tekstin.
 
No, en sitten enää löytänyt Facesta tuota tekstiä ja en ruvennut etsimään kyseistä henkilöä, koska todennäköisesti haukkuisin hänet vain maahan.
Mutta mitä tässä ihmettelen, on se, ETTEN VOINUT USKOA ETTÄ SUOMEN CONEISTA LÖYTYY TUOLLAISIA IHMISIÄ.
Voi jumalauta sentään! Minä olen nimeenomaan tavannut ihania ja mukavia Suomen coneista, kun aikalailla kaikkialla muualla olen tavannut lapsellisia ja typeriä ihmisiä.
Tietenkin, osa nuorista kävijöistä ei osaa käyttäytyä ja heidät mielletään pikkuernuiksi, mutta kuinka pieni osa se on! Koko conikävijöistä, suhteellisen pieni. Ja tämä henkilö käyttätyi lapsellisemmin kuin kukaan tapaamistani nuorista kävijöistä coneissa, mitä olen tässä viimeisen kolmen vuoden aikana nähnyt.
Tekisi mieli kirjoittaa lisää aiheesta, mutta se menisi vain tämän yhden ihmisen tavattomaksi haukkumiseksi. Kiitokset.
 
Joten puhunpa sitten Frostista.
Jep, se on K-18, itse olen silloin alaikäinen, joten en pääse. mitään tärkeimpiä cossisuunnitelmia ei sinne ollut kuin yhden vanhan cossin uudelleenkunnostusta joten en missää juuri mitään cosplaypuolelta. Tietenkin siellä olisi kaikkia hienoja minulta kiellettyjä juttuja mutta koska olen jo kymmenenvuotiaasta ollut K-18 jutuissa aktiivisesti mukana, tuskin menetän siltäkään puoltelta mitään.
Tietenkin voisin tulla valokuvaamaan cossiani ja talvimaisemat siihen sopisivatkin, mutta anti olla. En pelkästään sen takia Lahteen lähde.
Itse odotin ihan mielellään K-18 cosplaytapahtumaa, ja olen ajatellut, että kun täysi-ikäiseksi tulen, voisin jopa olla järjestämässä sellaista.
Mikä minua eniten huolettaa on se, että Frosteista tulee ikuisesti K-18 ja kun 2015 18 täytän, se tapahtuu vasta maaliskuussa, joten missaisin sen conin. Toivon, ettei näin käy, mutta koskas sitä tietää, koska "uuden conin järjestäminen olisi liian rankkkaa". Ja paskat.
Anyway, toivottavasti tekstistä nyt ei hirveästi näy läpi kuinka vihainen minä tällä hetkellä olen.
Kiitos Soul Calibur ja Without the Blessing of Fate, sain suuren osan vihastani tungettua tähän kappaleeseen. <3
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Saksa, Berliini 6.-9.8.13

Tulinpa sitten pari päivää sitten Berliinistä. Isäni heitti minut sinne mahtavaksi kolmeksi päiväksi, ja kuten lupasinkin, teen tästä pienen blogauksen.
Kävimme siis pääkaupungissa Berliinissä, ja täytyy kyllä sanoa että Saksa on pirun hieno maa. Tykkäsin saksalaisista että koko kaupungista todella paljon.
Ainoa vähän kummallisempi oli se, että gootteja tuli vastaan hirveän vähän, sen kolmen päivän ainaka näin vain muutaman. Wut.
ensimmäinen päivä oli varsin hieno, kun lähtö kotoa oli puoli neljä, ja lento oli kuuden aikoihin.
En nukkunut ollenkaan, ropetin ja datailin kello yhteen asti, kunnes rupesin  meikkailemaan ja pistämään vaatteita päälle.
 
The paras biisi mitä kuunnella repeatina kello yhden jälkeen kun meikkaa.
 
Isä haki minut sitten kotoa ja lähdettiin kohti lentokenttää.
Aamu kentällä oli hyvin kaunis ja olisin halunnut julkaista tänne kuvia, mutta kun en tullut ottaneeksi kuin pari, eivätkä nekään niin hienojha, en tullut, pöh.
Lento oli tosiaan aamu kuudelta ja yhtiö oli Airberlin.
 
Kyseessä oli ihan perus kone, mutta lentoemäntien englanti ei ollut ehkä parasta ja suurin osa ilmoituksista tuli saksaksi, ilman parempia englanninkielisiä versioita.
Radion kutoskanava oli muuten hyvin mielenkiintoinen, sieltä tuli koko ajan jotain ihan WTF musiikkia. :D  Lastenlauluja, sitten jotain tyyliin Gummibear ja Crasy Frog, sitten todella hyvä technobiisi ja sitten sokerina päälle, jotain ihan randomia, missä oli tyttökuoro laulamassa jotain Himalajasta joku aikuinen mies ääntelemässä siihen koko ajan ihan outoa päälle. Saksalaista laatumusiikkia.
Berliini oli sitten hyvin mukava kaupunki, ja oli hauska katsella miten aamukahdeksalta porukka vaikutti väsyneeltä kun itse oli valvonut koko yön. 
Vietiin sitten matkatavarat sijoitukseen, ja etsittiin joku tyhjä aukio, ja faija pisti miulle korsetin päälle.
Ensin ei millään meinannut onnistua, mutta kun sen jutun kekkaa niin se sitten saatiin päälle.
Kyseisellä kujalla oli muuten iiiiso Tanz der Vampiren mainos, jonka edessä vähän posettelin.
 
 
Olihan sitä vähän pakko posettaa. Paras musikaali on paras musikaali.
 
 
....
 
Ensimmäinen päivä meni aikalailla paikkojen katselussa. Metrot ja junat tuli tutuiksi, ja Berliinissä oli hyvin monta kaunista paikkaa.
Eka päivä tuntui hirveän pitkältä, johtuen siitä että oltiin niin aikaisin liikkeellä.
Hirveästi sain randomeilta ihmisiltä, kehuja, sain esimerkiksi yhdeltä naiselta tonnin feikkisetelin kun hän piti ripsistäni. Myöskin kaksi ihmistä tuon päivän aikana halus samaan kuvaan, joista toinen mustaihoinen tyttö kehui hyvin pitkään minua.

Yksi niistä neljästä jotka halusivat samaan kuvaan kanssani... isä onnistui ottamaan yhdestä heistä kuvan.
Minulla ei ole mitään hajua kuka tuo ihminen on. :D


Lempipaikkani mitä matkallani näin, oli Brandenburgin tori. Ja se portti <3 Niin kaunis.



Don't blink eiku-

Hieman vain posettelin... maisemat olivat kyllä kauniit.

Kyseisellä torilla oli myös Darth Vader ja Stormtrooper, siellä oli kuulemma tälläisiä asuissa kulkevia jotka pyysivät kuvillaan rahaa.

Katsokaa, minusta tuli Sith..!

..mutta päädyinkin tähän.
Jos muuten ihmettelette miksi kenkäni vammaa, onnistuin kauniisti rikkomaan sen Ropeconissa. Oh well.


Kaksi muuta päivää meni sitten ihan vain kierrellen.
Saksa on yksi Euroopan goottipäämaista ja monista gootticlubeista olinkin lukenut, mutta kauppojen vähyys hämmästytti.
Koko Berliinistä ei löytynyt kuin kaksi kauppaa, ja toinen oli kiinni!
Emme tienneet tästä, joten menimme paikalle.
Kiinni oli se kauppa oli, harmi kun ei muista nimeä, aukesi jossain vaiheessa tässä kuussa.
Toinen kauppa missä kävimem oli XtraX, jossa oli paljon ihania kenkiä, sekä vaatteita.
Vaatteet olivat kuitenkin liian pieniä tai liian suuria - pari hametta olisi löytänyt mutta olivat kokoa XS, kun taas miesten vaatteet olivat koissa XL-3XL. Wut.
Olin varannut rahaa Straxiin, mutta en sitten löytänyt yhtään vaatettamitä ostaa, ja se hieman ketutti.
Isä osti minulle sitten ihanan julisteen sieltä, mutta enempää en sieltä shoppaillut.
Kauppa oli kuitenkin todella iso, jos menee Berliiniin niin kannattaa käydä siellä. Sieltä olisi jopa löytänyt kahdet kengät mitkä aion ostaa, ja olisi tullut pari kymppiä halvemmaksi ostaa sieltä, mutta suurin koko oli 41, ja kun ei mene niin sitten ei mene.

Kävimme myös ajelulla turistibussilla, jossa oli liveopas, saksaksi että englanniksi.
Hienosti koko bussissa suurin osa näistä turisteista oli saksalaisia..
Kyseinen opas oli ihan hyvä, mutta en meinannut saada selvää englannistaan, ja tuntui puhuvan enemmän saksaa kuin englantia. Oh well, Berliini oli varsin kaunis.

Koko matkan aikana neljä ihmistä halusi tulla samaan kuvaan kanssani, ja useampi kehui minua kauniiksi.
Olihan se ihan mukavaa. :)
Hienosti KAIKKI kuvat ovat ensimmäiseltä päivältä, emme kuvanneet niin hirveästi kahtena toisena päivänä.
Hyvä matka oli, tekisi mieli mennä takaisin.

 

torstai 25. heinäkuuta 2013

Niin se Animecon 13.-14.7 Kuopio

Animecon oli ja meni, ja ihan hauskaahan siellä oli.
Se oli mukavan matkan päässä Kuopiossa, joten junamatkakin kesti sen ihanat 5h.
Valitettavasti en ottanut kameraani mukaan coniin, joten en päässyt kuvaamaan.
Syy oli se, etten halunnut hukata 800e arvoista kameraani matkalla.
 
Saavuin siinä puoli kahden maissa conipaikalle, olisin kyllä tullut aikaisemminkin, mutta aikataulut eivät sallineet.
Oli hienoa kulkea kännykkäni  (ja randomien ihmisten) avustuksella Musiikkieskukselle, jossa heitin kamani mahdollisimman nopeasti narikkaan. Oli muuten ihanan kuuma, tekonahka ja helle = ei enää ikinä.
Cossasin siis koko conin Axelia, ilman Chakrameita, tosin. Ne kun eivät valmistuneet.
Melkein meinasin jäädä ilman lippua, kun en arvannut, että ne myytiin loppuun.
Luojan kiitos eräs kaverini sanoi ettei pääse, ja sain ostettua ne häneltä. :)
Voin kyllä sanoa, että sen viiden tunnin junamatkan aikana sain ihan hienoja katseita Axel cossissani. Varsinkin, joku humalainen tuli kehumaan hiuksia. :D Mitä.
Tulin niin myöhään, että osa luennoista jäi näkemättä.
Avajaiset, Letters to Nations,  Vampyyrit mangassa,  Naisena Japanissa, kangasluento ja cosplayesiintymisen opas aloittelijoille jäi näkemättä. Hetalialuoento ja avajaiset menevät ilmeisesti nettiin, joten eipä siinä mitään.


Äärimmäiset ostokset taas kerran. Ostin siis tuon kissan, joka maksoi 5e.

 
Cosplaykilpailun kävin katsomassa, ja puvut olivat varsin hyviä. Aloittelijoiden puolella voittanut puku oli todella upea, on ihana nähdä että aloittelijoistakin löytyy lahjakkuuksia.
Kokeneiden sarjassa oli aivan täydellisyyksistä täydellinen Madam Red kilpailemassa, mutta kyseinen cossaaja ei ei ollut peittänyt suurta tatuointiaan, josta itse annoin suuret miinuspisteet. Ilmeisesti siksi sijoittuikin kolmanneksi.
Loppulauantai menikin hengailussa, ja tapasin mitä upeimpia ihmisiä.
Tuli mieleen nuo vanhat, ensimmäiset conini, kun uusia ihmisiä tapasi ilman mitään ongelmaa.

Iltabeileissä oli ihan mukavaa, loistavaa technoa taas kerran. En puvussani voinut tanssia, mutta alkuilta meni ihan vain musiikkia kuunnellessa.
Iltabileissä soitetaan aina ihan loistavaa technoa, pointsit siitä.
Sisällä oli tosin niin aivan tajuttoman kuuma, etten siellä koko aikaa jaksanut olla.
Ulkona hengasin kello yhteen asti, tavaten vanhoja ja uusia tyyppejä.
Oli ihan loistavaa, pitää kiittää paikalla olleita, oli niin mahti yö! Uskomattoman mukavia ja huumurintajuisia ihmisiä, oli niin loistavaa.


Kuva kertonee kaiken oleellisen iltabileiden pihan tapahtumista..
 
 
Yöllä sitten, muistaakseni yhden jälkeen, lähdettiin kävelemään kohti majoituksia. Matkalla alkoi satamaan, joten seurasin kaveriani tarkistamatta, kumpaan niistä oltiin menossa ja hienosti onnistuin menemään sitten väärään koulun majoituuksen. :D
No, ei siinä mitään, sain paikan sieltä ja meninkin sitten saliin nukkumaan. Yritin saada unta noin 45 min ajan, kunnes minulle tuli niin järkyttävä suonenveto, että oli pakko päästä ylös. Sain kipulääkkeen, mutta koska en ottanut unilääkkeitä, tiesin, etten nukkuisi.
Vietin työntekijöiden kanssa aivan loistavan yön, paikalla oli todella huumurintajuista porukkaa, ja juttua riitti ihan aamuun saakka.
Aamulla sitten huomasin, että olin unohtanut miinuspiilarini kotiin.
Eli sunnuntaina  jouduin kulkemaan laseilla, mutta kuvia ottaessa otin ne aina pois.
 
 
The ainoa kuva jonka sain käsiini Animeconissa. Pitäisi joskus pitää photoshoottia.
 

FFFightin että Final Fantasy -pianokonsertin käytiin katsomassa porukoidenkanssa. FFFight oli taas kerran loistava, ja PSY -parodia oli jotain hulvatonta.
Pianokonsertti taas oli hyvin kaunis, ja meinasin nukahtaa sinne, kun kuuntelen kaunista musiikkia.
Lopun One Winged Angel oli kyllä niin upia, vaikka meni vähän improna.
Liberi Fatalia jäin odottamaan, mutta sitä ei soitettu, pyh.
Sunnuntai meni aika hengaamisena, kun jo toisena päivänä kärsin nahkatakissani. Bindit, peruukki ja takki oli niin hiostava kombo, etten sitten ihan järkyttävästi ryntäillyt ympäriinsä vaan hengasin ihmisten kanssa.
Kerronpa vielä tarinan, että narikka, joka oli täysin täynnä, onnistui hukkaamaan kaikki tavarani. :D
Meni yli tunti, ennen kuin sain tietooni, missä ne olivat, ja sain kuulla, että he olivat oikein etsimällä etsimään joutuneet. Hyvä Animecon! Mutta kaikki hyvin loppu hyvin, vaikka onnistuin sitten hukkaamaan niin kallisarvoisen asian kuin sytkärin. Ei siinä muuta, mutta se kyseinen oli hyvin kaunis ja goottityyliin koristeltu, nyyh
Hetalia - Historian tuulia vai hilpeitä homoja? -.luento oli kyllä ihan loisto.
Siinä käytiin lähes kaikki tärkeä läpi, ja tykkäsin todella paljon. :)
Sen pitäjät olivat sen viisi vuotta ehtineet fanittaa, ja löysin kerrankin ihmisiä, jotka ovat fanittaneet Hetaliaa yhtä kauan kuin minä, jee. <3

Jouduin lähtemään jo viideltä joten esityskilpailu jäi näkemättä, mtta onneksi se tulee - tai on jo tullut? don't know - nettiin.
Kuviakin ei ole, kun tosiaan jätin järkkärini varmuuden vuoksi kotiin.
Hyvä con, hyvä tapahtuma, loistavat ihmiset, ehkä liian kaukana, mutta. Loistavaa oli, kiitos. :)


 

torstai 20. kesäkuuta 2013

Desucon 14.-16.6.

Tästä tekstistä ei tule mitään kauhean pitkää, koska en cossannut enkä ottanut kuvia.
Kirjoitan kuitenkin päivityksen, koska Desecon nyt vain sattuu olemaan lempiconini.
Axelia en  saanut valmiiksi, joten Desu oli tällä kertaa cossiton coni.
Hienosti peruukinstailauskamat saapuivat perjantaina, ja jättivetoketju vasta viikonlopun jälkeen.
Conini kesti pe-su, ja kiitän vielä ihanaa Chitarua majoituksesta, kiitos.<3
Koska cossia ei ollut, koko conin olin oma itseni, eli goottikamoissa mentiin.
Perjantaina musta, ihana röyhelöminihame, korsetti ja kengät, piikkipantoja -ja rannnekkeita unohtamatta.
Perjantai meni ihan hyvin, saavuttiin Chitarun kanssa coniin vähän ennen viittä, ja koska sateeseen ei viitsitty mennä, odoteltiin sitten autossa että ovet avautuisivat. Eräs Tarun kaveri tuli paikalle ja hänen kanssaan kierreltiin Desu läpi.
Perjantai meni ehkä vähän hengauksen puolella, tosin oli aika rentouttavaa kun ei ollut cossia, eli joka viides minuutti ei pyydetty ottamaan kuvaa.
Kuvia otettiin muistaakseni neljä, joka on ihan jees määrä verrattuna siihen, etten tosiaan cossinut mitään. XD
Perjantaina mentiin tosiaan katsomaan avajaiset, ja siihen se aikalailla jäi.
Tapasin uusia ihmisiä, ja varsinkin pe-la yö mistä osan vietin Sibbetalolla oli paras.
Seuraava päivä menikin todella hienosti, koska en nukkunut pe-la yönä yhtään.
Siis en minuuttiakaan.
Yritin kyllä mennä nukkumaan, puoli kuusi menin petiin mutta sitten kahdeksan maissa tuli todettua että vittu, en nukkunut yhtään, nousempa ylös.
 
 
Lauantaina pyörin punamustastassa hameessa, korsetissa ja verkkosukkiksissa.
Lähes tulkoon sama asu kuin perjantainakin.
Tämä postaus on muuten kuvaton asuistani ja meikeistäni, koska jätin järkkärini  kotiin.
Matkassa mukana oli vain pieni, todella huono kamera, ja jolla yritin kuvata, ja kuvasinkin pari kuvaa, jotka epäonnistuivat.
Paskat kamerat ovat parhaita. :D Sen kameran saisi heittää pois, kännylläkin saa parempia kuvia.
Lauantaina, kun pyörin jo oistapäivää goottipopoissani, alkoi ärsyttää, ettei 20cm korkeat  kenkäni ehtineet Desuun.  Se olisi ollut ihanaa.
 
 
Ette sitten sallineet saapua ajoissa ;_;
 
Lauantaina ainoa luonto missä kävin, oli Photoshoppaus cosplayssa.
Luento oli ihan jees, ja siinä päädyttiin samaan mielipiteeseen mitä itsekin edustan: Pieni photoshoppaus on ihan ok, kunhan ei muuteta itseä niin, että täysin eri näköinen.
Lauantaina kävin muuten kokeilemassa pelaamista pelihuoneessa. Muutaman minuutin katseltuani jätkien Tekken 5 -peliä päätin itsekin kokeilla. Joskus aikoinani, kun Tekken oli vähän uudempi tuttavuus, pelasin useinkin muita vastaan. Hävisin aina toista vastaan ihan pystyyn, mutta konetta vastaan voitin ilman mitään ongelmaa. Tästähän on tietysti jo parikin vuotta aikaa, mutta luulin tilanteen olevan edelleen näin. Paskanmarjat! :D Oli ihana huomata, että olin oikeasti hyvä. Taisin ensimmäisellä kerralla, jolloin luulin vain häviäväni, voittaa vastuastajan todella nopeasti. En ole vuosiin pelannut  muuta kuin konetta vastaan, mutta oli ihana huomata, miten olin kehittynyt. Oi, Tekken 5 <3
 
Olen muuten huomannut, että coneissa en hirveästi ostele mitään.
Yhden hyvän mangan löysin, mutta jätin ostamatta.
Sen sijaan ostin Kuroshitsuji Sebastian -mukin, joka oli kaunis ja mustapunainen.
Muki maksoi kympin.



<3<3<3<3<3
 
Hienosti kamerani onnistui kääntämään punaisenoranssin kirkkaanoranssiksi. Jee.
 
Desussa oli muuten todella, todella monta Doctor Who cossaajaa. Näin ainakin viisi 11. Tohtoria, sekä pari 10. Tohtoria.
Sekä Tardiseja oli useampi.
Ihana nähdä että Suomesta löytyy DW faneja, joskus tuntuu, ettei heitä ole tarpeeksi. Yay <3
Yritin kyllä kuvata mutta ah rakas pikkukamerani... tulokset olivat niin jäätäviä että huh huh.
 
Sunnuntai meni aikalailla samoissa tunnelmissa, samat vaatteet päällä kuin lauantainakin.
Sunnuntaikin meni aika hengauksena, ehkä se, että koko viikonlopun aikana nukuin vain muutaman tunnin ja en syönyt juuri mitään, vaikutti.
Tuli ihan yllätyksenä, että oikeasti toivoin jo sunnuntaina Desun loppuvan. Outoa oikeastaan, kun Desua nyt odotellaan se vuosi. :D
No, päättäjäisten jälkeen kohti busseja ja meno kotia kohti voi alkaa.
Jos tein jotain erikoista sunnuntaina, en muista sitä.
 
Rindoun Conilaulu oli muuten ihan loistava.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Tulta ja nahkatakkeja eli Axel Cosplay Wip part 1/?

Elikkä Axel cosplay.
Aion päivitellä tähän tekstiin vähän mitä olen tuon cossin kanssa saanut aikaan.
Desuunhan tuon piti tulla, mutta se ei sinne valmistu, joten Animeconiin siirtyy.
 
Aloittelin hakemalla Forssan Kankaisilta tekonahkaa, jota kävin viime vuonna katsomassa. Kyseessä oli aivan ihana, upealta tuntuva ohut tekonahka, joka oli juuri eikä melkein täydellinen cossiini (ja kyllä tuosta omiakin vaatteita tehdä voisi).
Viime vuonna kangas maksoi 10e per metri, nyt se oli jostain syystä 11.90e per metri mutta mitä pienistä. :D
Kolme ja puoli metriä sitä sitten tuli.
Kaupasta saimme myöskin ilmaiseksi Matrix -kaavat aikuisille, kun näytin kännystäni Axelin kuvan.
Kyllä tuo Kankainen osaa asiansa.
 
 
Kännylaatu. Tästä oli yllättävän hyvä apu.
 
Mie muuten ihan yllätyin kun meille annettiin nuo Matrix -kaavat, ja vielä ilmaiseksi!
Itselle ei  tullut mieleenkään että Axelin takkihan muistuttaa hieman Neon takkia, molemmat saman mallisia, pitkiä ja tiukkoja.
 
 

 Linda piirsi Axelin takista tälläisen hienon kuvan, josta mie tykkäsin, kun tästä käy niin helposti selvästi kaikki yksityiskohdat takista.

 
Matrix -kaava oli lähes täydellinen, tiukka, miehelle muotoiltu ja pitkä.
Hupun jouduin tekemään itse ja ne miljoonat saumat jotka Organisaation takissa ovat, sekä vetoketju piti siirtää ihan keskelle.
Kaavojen kanssa tein sen virheen, että en tajunnut miehen XL:n olevan olevan naisen 2XL.
Oli se sitten ihanaa piirtää kaikki kaavat uusiksi vanhojen päälle, kokoa pienemmäksi.
Sitten oli kaavojen leikkuu, joka sujui mielestäni ihan hyvin, kun aina pelkään rikkovani heikon kaavapaperin.
Tässä kohtaa kerron mielenkiintoisen stoorin: Mie olin ilmeisesti jättänyt kaava-arkkini Tukikodille, kun sitä ei täältä löytynyt enkä sitä muistanut tuoneeni.
Kaava-arkki oli metrin pitkä ja bout 40cm leveä, eli se ei ollut mikään maailman helpoiten hukattavin asia ja se myöskin oli OLLUT Tukikodilla kun siellä olin useamman cossin kaavat piirtänyt.
No, joku sitten oli mennyt hukkaamaan sen, ja sitä etsittiin koko talosta. Kukaan ei ollut nähnyt sitä tai siirtänyt sitä pois. WTF! :D Monia asioita ne ihmiset siellä ovat multa onnistuneet hukkaamaan mutta tuo oli kyllä jo ennätys.
Äiti kävi sitten ostamassa uuden kaava-arkin, puolet pienemmän mutta sillä on nyt pärjätty.


Vähän vain kaavottelin...
ihmeellisesti paperi oli ihan täynnä, mutta kamerani onnistui hukkaamaan paperissa olleet kuvat.

Sitten alkoi kaavojen leikkaaminen, sekäkankeiden leikkuu.
Tein tätä osittain kotona, osana Lindan avustuksella ja osin koulussa.
Pelkäsin hirveästi kusevani tekonahan leikkausvaiheessa, mutta se menikin hyvin.
Tuo nahka muuten tuntui käteen ihanalta, mutta auta armias kun se tarttui toisiinsa, kiinni, se oli niin tahmeaa ettei sitä meinannut saada irti.
Tämä ihana tahmaisuus rypytti ompeluvaiheessa, joten kaikki kohdat, jotka piti ommella itse nahan päältä, piti teipata. Lindalta tämä onnistui ilman ongelmia, mutten itse saanut teippiä kunnolla nahkaan kiinni.
Myöskin poistaminen oli varsin ihanaa, kun teippi ei meinannut millään lähteä irti, ja minulla ei ole ratkojaa, jolla saisi ne vähän helpommin pois.
Teippi siis lähtee kyllä suurinmassa osin pois, mutta jäljelle jää sellaisia hyvin pieniä palasia, ja ai että, ne vasta sitten ovatkin kiinni.
Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä.

Sitten aloin ompelemaan, ja suurin osa ompelusta tapahtuukin kankaan toisella puolella - toinen puoli on pehmeää, ihanan tuntuista kangasta tai jotain vastaavaa, jolla on helppo ommella.
Minua on peloteltu kauan tekonahkalla, koska aina kun olen ilmaissut haluni ommella minihameen tai housut, kauhea huuto kuinka vaikea kangas on, kuinka ei voi nuppineulottaa ja ah.
Tässä takissa käytetty tekonahka oli sentään sen verran helppoa (hyvälaatuista?) että suurempia ongelmia ei ole ollut, mitä nyt on tosi tahmea ja nahkaosat tarttuvat toisiinsa.
Nuppineuloistakaan ei jäänyt jälkiä(!), vaikka tuosta minulle peloteltiin vaikka kuinka.
Purkujälkiä jäi, valitettavasti, mutta täytyy olla melko lähellä että ne näkee. Eikä niitäkään tullut paljon.

Saa nähdä, menenkö Axelilla kisaamaan.
Osa sisäsaumoista ei ole niin siistejä kun haluaisin, ja lähitarkkailussa purkujäljetkin näkyvät.
Tietenkin olisi ihana aloittaa kisaaminen puvulla jota itse rakastaa, mutta onko sitten Axel kuitenkaan tarpeeksi monimutkainen, vaikka siihen upposikin kolme ja puoli metriä tekonahkaa ja paljon aikaa? Täytyy katsoa.
Ehkä ensi vuonna, kuka tietää.


Koska Axelilla on Chakramit, joudun kiikuttamaan laukun heti narikkaan, enkä näin voi pitää mitään mukana.
Sen takia me Lindan kanssa  päätettiin vähän liioitella sisätaskujen koossa, tehden ne bout pienen käsilaukun kokoiseksi.
Ihan vaan sen takia että känny, meikit ja tupakit mahtuu. Hehe.

Nuo sisätaskut on muuten tehty housuista.
Minulla ei ollut yhtään ylimääräistä kangasta kun tuli taskujentekoaika, mutta sitten äiti toi yhdet housut, jotka ovat meillä majailleet jo pari vuotta mutteivat ole minun.
Housut olivat ehkä maailman oudoimman malliset: Vyötärökohta todella pieni, veikkaisin S-M -kokoa, mutta reisiosat todella valtavat, todella paljon liian suuret jopa minulle.
Minulla ei ole mitään hajua mistä nuo housut ovat meille tulleet tai kenen ne ovat, mutta jos tunnistit housusi, olen pahoillani, ne ovat nyt rikki. :D

 

Minä vahingossa tasku vähän iso, tämä paha?


Anyway, takki on aika hyvässä mallissa.
Takkiosa on periaatteessa tehty kokonaan, mitä nyt toinen käsivarsi puuttuu - toinen on siis olemassa, muttei ole ommeltu kiinni! hehe - toinen tasku, ja huppu.
Ylemmät paksunnetut saumat täytyy ommella uudelleen, koska muodosta tuli turhan pyöreä kulmikkaiseen verrattuna.
Tämän tietysti huomasin vasta sitten, kun olin jo ommellut kaiken ja olin pukemassa ensimmäistä kertaa "koko" asua. Eli purkua ja purkujälkiä.
Onneksi voimme ottaa kangasta sisään tuosta kohtaa tekemällä yläosasta hieman pienemmän, niin että ainakin osa jäljistä jää piiloon.
Takki on myöskin hieman iso - hienosti olen sitä piilotellut kuvissa - ja sitä joudutaan pienentämään melkoisesti, joten se lienee seuraava projekti noiden saumojen jälkeen.
Isoa vetoketjua en vielä saanut, Kiinasta se piti tilata, eikä se ihminen, jolta tilasin, ole vastannut minulle.
Hienosti en tiedä yhtään, paljonko vetoketjun teetättäminen ja tilaaminen maksaa, varmasti ihan mukavasti.

Onhan se hieman noloa, että mie en sitten sinne Desuconiin ehtinytkään ja se harmittaa minua itseänikin.
Miulla oli tässä välissä hienosti vielä Latvian matka, eli 6.6 - 9.6 pyörin Riikassa.
Se on myöskin yksi syy, miksen ehtinyt.
Mutta kuitenkin, koko Animeconviikonlopun pyörin Axelina, saatte tulla halaamaan jos haluatte. :)

Anyways. Tässä vähän esimakua siitä, miltä takki nyt näyttää.



 
 
"Vedän tätä takkia eteenpäin että se näyttäisi tiukemmalta, ei kukaan huomaa..."
 
 

En ole muuten maininnut, että ostin aivan täydellisen, ihanan pörröperuukin Ebaysta.
Peruukki on kallein mitä minulla on ollutm, ja se maksoi 40 euroa.
Peruukki on ihana, se on todella punainen ja paljon paremman näköinen kuin kuvassa.
Yritin ottaa kuvia siitä, mutta jostain syystä kamerani sen värin sen kirkkaanoranssiksi.
Siksi omia kuvia ei ole, mutta tämä netistä napattu kertoo miltä se näyttää.
Tilasin jo piikitysliimat, Got2Ben Spiking Gluen mitä monet ovat kehuneet, ja kampaajatuttavani tulee auttamaan minua peruukin stailaamisessa.
Ylivoimaisesti paras peruukkini, niin laadun kuin ulkonäönkin takia.
Peruukin stailaamisesta tulee postaus sitten joskus, mutta tuskin tulee kauhean nopeasti, kun Animeconiinkin on melkoisen pitkä aika.
 
Tästä tulee jo melkein mieleen Axel.
 
Ostin myöskin pitkän pätkän Finfoamia, josta minun piti tehdä Axelin Chakramit.
Etsin kahdesta paikasta apua niiden tekoon, mutta kummastakin, himputti vieköön, sanottiin että liian vaikeat.
Miellä ei ollut ketään joka auttaisi, joten sitten tein päätöksen että tilaan nämä valmistyönä.
Sitten vielä hän, jolta tilasin, ei ole ihan varma, ehtiikö tehdä nämä Animeconiin. Sigh.
Mutta toivotaan parasta.
 
 
Tadaa~
 
 

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Tampere Kuplii sekä Metal Orgy 2013 -tunnelmat

Viikko sitten 20.-24.3 oli Tampere Kuplii Tampereen Finlaysonilla. Kolmas Kupliini, joka meni odotusten mukaisesti: aikalailla hengaustapahtuma, kerta con oli ilmainen.
Cosplaykilpailun menin katsomaan, mutta ne pari muuta ohjelmaa, jotka piti nähdä, jäivät näkemättä kun unohdin. No, eipä mitään. Pitäisi varmaan pistää kännykkään ilmoitukset, että muistaisi.
Con oli nelipäiväinen, mutta nuo kaksi päivää menivät arkipäivinä joten niihin en päässyt, viivyin conissa siis viikonlopun.
Lauantaina pyörin neukkupuvussani, ja en cosplaykisan jälkeen tehnyt oikeastaan yhtään mitään kun hengasin ihmisten kanssa.
American Dinerissä käytiin syömässä, ja täytyy muuten sanoa että sieltä saa todella hyvää kanasalaattia! Ja sitä oli paljon! Nam, hyvää.
Illalla sitten Hennan kotiin, milloinkohan me oltiin siellä, joskus puoli yhdeksän maissa. No mitä tekee Trixena? Bindit ja cossit poies, yövaatteet päälle ja pelaamaan Devil May Cryta! Kyseessä pelisarjan neljännes osa, ja yllätyin kuinka perkeleen hyvä peli se on. Devil May Cryhyn olen joskus tutustunut, löytämällä Trishin ja toteamalla kuinka nätti hän on. 
En kuitenkaan ole pelivideoita katsellut mutta tuo nelonen on todellakin toimiva paketti, täytyy joskus ostaa. Ja ei, en pelannut tuota peliä yhteen yöllä.

Mites sitten sunnuntaina? No, mitenkäs siellä, aikalailla samaa rataa kuin lauantai. Goottivaatteet ja piilarit päälle, ja menoksi. Yhdeltätoista olisi tullut joku opastus cosplayvalokuvaukseen, jossa olisi varmasti ollut hyviä ohjeita minulle mutta pääsimme vasta lähtemään yhdentoista jälkeen, ollen joskus kahdeltatoista conipaikalla. Eli jäi näkemättä, pöh.
Sunnuntai meni nopeammin kuin oletinkaan: Aika tuntui liitävän. Keskustelin ihmisten kanssa henkeviä. Jotenkin tietyt asiat toistavat itseään: aina kun tapaan uusia ihmisiä, pituudestani sekä iästäni hämmennytään, sekä laulutaidostani. Ja minulta kysyttiin useasti, ovatko hiukseni aidot. Virne päälle, rinta eteen ja hiton ylpeästi sanon että kyllä, kyllä ovat. Heh.
Siinä oli Tampere kuplii, hengausconi kuten aina, mutta kuitenkin ihan hyvä pieni tapahtuma.

Sitten ostokset:

Tälläinen nätti piikkihiuspanta.
Piikkihiuspantoja olen metsästellyt mutten ole löytänyt, oli tarkoitus hakea vähän isompia piikkejä, noin 2cm kokoisia mitä on kaulapannoissakin, mutta tykästyin tähän.
Se on melko "sievä" vaikken yleensä sentyyppisistä asioista pidäkään, tämä näyttää  ihan hyvältä mikäli minulla on muutakin piikkivarustetta mukana.
Hiuspanta maksoi 10e.
Ignooratkaa puhdas pöytä.



Kaunis mustapunainen muoviruusu, joka näyttää tosielämässä paremmalta.
Sopii muuten punamustasisutukseeni hyvin. :)
Ruusut ovat muutenkin kauniita, ja minusta ihan hyvä ostos.
Hintaa ruusulla oli viisi euroa.




Tämä ei periaatteessa ole ostos, koska sain tämän ilmaiseksi.
Kupliissa oli joku taitelija, joka piirsi kasvokuvia viidessä minuutissa.
Taiteilija oli muutenkin aika mielenkiintoinen, kyseli ovatko hiukseni aidot ja kertoi että oli yrittänyt kolmekymmentä vuotta kasvattaa hiuksiaan vaikka ne olivat vain olille.
Muutakin kommenttia tuli, kyseli ovatko hampaani aidot, kommentoi vihreitä piilareita ja sanoi että katseeni on hypnoottinen ja lopuksi sanoi minua vampyyriksi koska kulmahampaani kuulemmat erottuvat.
Anteeksi, mitä? :D
Pidän tästä kuvasta, en osaisi piirtää toisten kasvoja vaikka annettaisiin tunti aikaa.
Hiuksista näkee, että taiteilija tosiaan käytti vain viisi minuuttia tähän kuvaan, mutta eipä se haittaa.



 
Ja sitten MetalOrgy!
28.3. oli päivämäärä, ihan helvetin hyvää keikkailua!
Näin sitten bändit Cold Cold Ground, Deathcgain, Fear of Domination sekä iki-ihanan Turmion Kätilöt.
Ensimmäisestä näin vain vikat kolme biisiä, mutta ei se haittaa.
Erään kaverin kanssa käveltiin Nosturiin Kampilta, ja oli siinä hauskaa jutella cosplaysta ja muusta.
Pääsin muuten ihan eturiviin!
Lämppärien kanssa olin toisessa rivissä, ensimmäisten takana, ja kyllä siinäkin bääsi bilettämään.
Turmion Kätilöt kun tulivat, tungin itseni eturiviin, hirveä hurraaminen ja moushaus alkoi.
Miulla on kaulan lihakset olleet ihan paskana nämä pari päivää, kiitos yli tunnin kestäneen moshauksen.
Mutta kyllä <3 Turmion Kätilöt, ihan tajuttoman hyvä bändi. 



Tälläinen pikku kaunokainen tuli ostettua. Aivan ihana.
Näitä piti ostaa kaksi mutta käteinen loppui enkä muistanut katsoa oliko myyjillä kortinlukulaitteet.
Tämän kun yhdistäisi punaisiin karvasäärystimiin, olisi aika nam.
Käsikoriste maksoi 10e.

Yö olikin ihan oma seikkailunsa.
Bussini lähti yhdeltä, mutta keikka loppuikin vähän päälle kahdelta.
Aikaisin bussi Forssaan lähti kuudelta aamulla, enkä löytänyt sitä henkilöä jonka kanssa minun piti mennä Kampille, kun en sinne osannut.
Mutta sitten hienosti muistin, että minullahan on kännykässä navigaattori!
Joten pääsin helposti Kampille, mutta ei että kun se oli viiteen asti kiinni.
Kävelin sitten Mäkkäriin ja lipitin Cokis Lightiä, odotellen että ne pari tuntia kuluisi.
Joku afrikkalaistaustainen tuli minulle sitten juttelemaan, vaikutti  tosi mukavalta.  Kyseli tosi paljon ja kehui hirveästi ulkonäköäni.
Käytiin sitten tupakilla ja hän alkoi käyttäytyä ihan oudosti.
Sisällä hän rupesi hiplaamaan käsiäni, tuli viereen istumaan ja nojasi minuun. Kehui hirveästi piilareitani, hiuksiani ja niin. Sitten hän halusi pussata, rupesi puhumaan että pitää minusta ja että tulisin kotiinsa ja lopulta halusi kosketella rintojani.
Siinä miun pinna meni ja päätin häipyä, ja kello oli muutenkin vähän vaille viisi joten Kamppi aukeaisi.
Sitten kun olin lähdössä Mäkistä, kaksi enspanjalaista tuli puhumaan jotain, toinen kehui ja halusi ottaa kuvan koska piti piilareistani. Ei hän sitten kuvaa ottanutkaan kun lähdin, mutta jutut olivat sitärataa olet kaunis tule minulle yöksi.
Lähdin pois sieltä, ja tämä toinen joka ei ollut sanonut mitään, seurasi minua koko sen matkan Kampille. Ja koko ajan hän toisteli sitä, että piti minusta, halusi suudella, ja että tulisin kotiinsa ja että hän antaisi kyydin. Koko hiton matkan.
Ja vasta Kampissa, kun odotin bussiani, sain hänet häipymään käskemällä häntä painua vittuun.
Hyvin menee yöllinen Helsinki. :D
Olin kyllä ihan valmis antamaan turpaan, jos joku minuun kävisi kiinni.
No, sitten siihen kuuden bussiin ja olin kahdeksalta Forssassa, enkä nukkunut koko yönä.
Haluaisin nähdä Turmion Kätilöt  uudelleen, niin pirun hyvä bändi.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Fyysisestä kauneudesta

Maailma on hyvin pinnallinen paikka.
Media tuottaa kauniiden, käsiteltyjen naisten kuvia koko ajan, mainoksissa, elokuvissa, lähes kaikissa.
Minua on kiusattu koko elämäni ulkonäköni vuoksi ja koko ikäni olen saannut kuulla olevani ruma.
Hyvin vaikean masennukseni kanssa olen joskus uskonutkin sanoihinsa, ja joskus en lainkaan.
Minun itsetuntoni vaihtelee päivittäin, joskus ollen hyvin matala, joskus ollen hyvinkin korkealla.
En tiedä, miksi haluan tästä aiheesta kirjoittaa, mutta ehkäsyy on se, että seitsemänvuotiaasta olen uskonut olevani ruma.
Mutta minkä näköinen sitten olen, omasta mielestäni, ja minkälaista vartaloa havittelisin?

Olen aina ollut pitkä. 7 -vuotiaana olin 164cm, 12 -vuotiaana 172cm.
Ollessani yhdeksänvuotias minua ensimmäistä kertaa luultiin täysikäiseksi.
3 - 8 -vuotiaana olin noin 40% pidempi ikäisiäni.
Viisivuotiaana minulla oli kilpirauhasen liikatoiminta, joka sai minut käyttäytymään ADHD -lapsen tavoin, enkä ollut lainkaan paikallani. Olin hyvin laiha, hyvin alipainoinen.
Osa minusta toivoo, ettei käännettä kilpirauhasen toiminnassa olisi koskaan tapahtunut, ja minusta olisi saattanut tulla mallinlaiha. Kuitenkin, se kääntyi vajaatoimintaan, jolloin lapsena olin hyvin väsynyt ja painoa alkoi kerääntyä muutamaksi vuodeksi. Olisinkohan ollut kaksitoista, kun painoni laski normaaliin parin  kilon ylipainosta ja nyt viimevuosina, vaikka itse olenkin pitänyt itseäni aina lihavana, olen ollut, uskomatonta mutta totta, hieman alipainoinen.
Tapanani onkin sanoa, että vaikken olekaan siroluinen, läskeyteni ei näy painossani.
Tapa on kuitenkin hieman väärä, koska läski minä, hyvin monien sanomisista huolimatta, en ole koskaan ollut.


Miltä näytän sitten nyt? Olen sitä mieltä, että fyysisessä olemuksessani on enemmän positiivisia puolia kuin negatiivisia.
Pituutta huimat 182cm, minulla on kauniit kasvot joissa on hyvä iho, pieni nenä, hyvän malliset huulet ja kauniit, valkoiset hampaat. Hiukset ovat paksut ja metrin pituiset, olen pitkäraajainen ja melko isorintainen.
Vartalonmuotoni on tiimalasi, joka korostuu oikein mukavasti korsetilla.
Minulla on kapea vyötärö, leveä lantio, sekä leveät olat.
Olkani ovat kauniit leveydestä huolimatta, ja vaikka monet naiset valittavat olkiensa leveyttä, minä pidän niistä.
Ne ovat yleisiä tiimalaseille, eivät näytä luonnottomilta koska olen pitkä, ja mikä parasta, tekevät minusta fyysisesti vahvan näköisen.
Mikään siro en siis ole, enkä siroudesta fantisioikaan vaikka toivoisin joskus olevani tikkulaiha.

Negatiivisia puoliani on lähinnä vatsani.
Se on järkyttävä, ja se on kiusannut minua koko elämäni ajan.
Kuitenkin, minulla on mahdollisuus kiinteytyä, ja saada se pois.
On kuitenkin totta, että jos saisin vatsani pois, minussa olisi ehkä pari pikkuvikaa, joista valittaisin, mutta joita kukaan muu tuskin edes huomaisi, ellen niistä kertoisi.



Mallinlaihuus. Tälläisestä vartalosta olen unelmoinut vuosia, ja ai että, olisinkin syntynyt pitkäksi ja laihaksi, mutta sain syntymälahjaksi vain tuon ensinmäisen.
Tiedän, että saisin tuollaisen vartalon, jos sairastuisin anoreksiaan.
Mutta sitä sairautta havittelin alakoulussa, koskaan sitä saamatta.
Anoreksiaan kuuluu hyvin monia lisäoireita, jotka tappaisivat minut, ja en usko,että kestäisin niitä, vaikka noin laiha olisinkin.
Mutta niin. Ainahan saa haaveilla.
Kuitenkin. Jos olisin noin laiha, todennäköisesti unelmoisin naisellisesta tiimalasivartalosta.



Yksi kauneimmista naisista mitä tiedän, on Heidi Montag.
Hänellä on sanalla sanoen täydellinen vartalo.
Lyhythän on, mutta täydellinen. Lyhyyttähän ei voi poistaa kuin jalkaleikkauksella, joka on tuskallinen ja huonosti parantuva. Tällöin ihmistä pidennetään enintään 15cm jaloista.
Joku voi sanoa että naisihanteeni on kuvottava.
Minä en tietenkään kaikilta naisilta tälläistä kehoa vaadi tai koskaan ole sanonut siihen suuntaankaan mitään.
Tämäntyyppisen kehon haluaisin itse.
Kiinteä mutta lihaksikas, suuret rinnat, olkoot ne sitten silarit.
Heidillä on myöskin juuri toi G -kuppi, sama, jonka itse aion hankkia. Minulla se tosin näyttäisi todennäköisesti pienemmältä koska olen pidempi.


Kuinka kauan olen sitten unelmoinut yltiömäisen seksikkäästä kehosta?
Suoraan sanottuna en tiedä.
Paljonko kiusaaminen tai media on vaikuttanut, on vaikea arvioida.
Nyt, vuosia myöhemmin, olen alkanut ajatella, että haluni olla "porno" olisi kosto kiusaajalleni. Ehkä.
Huomasin kuitenkin, että noin 12 -vuotiaana se olisi alkanut.
Minä roolipelasin paljon ja aloitin sen yhdeksänvuotiaana.
Tällöin roolipelasin lähinnä koiria ja maskuliinisia miehiä.
Muistan kuvitelleeni, että naisen vakituinen pelaaminen olisi ehkä vaikeaa.
Jossain välissä se sitten muuttui, noin 12 -vuotiaana.
Hahmoni alkoivat olemaan naisia.
Ekaksi koulutyttöjä, sitten kehittyen parikymppisiksi isorintaisiksi ja seksikkäiksi.
Nyt olen täyttämässä kuusitoista ja ainoat tärkeät hahmoni ovat juurikin seksikkäitä naisia.
Muut tärkeät hahmoni ovat valmisanimehahmoja.
Roolipelaaminen on aina ollut minulle tärkeä asia ja halu kirjoittaa on ollut kova.
Kuitenkin juuri roolipelit ovat muokanneet sitä mikä haluan olla.
Hahmoni ovat olleet hyvännäköisyyden mukana myöskin pelottavia.
Minulla oli tapana sanoa, että "Luon hahmon, joka olisi lähes tulkoon Mary Sue ellei olisi psykopaatti".
Ilmeisen moni hahmoni on ollut himotappaja ja näinollen pelätty.
Minä olin myöskin juurikin 12 kun aloin harkitsemaan tosissani silikoneja.
Toinen, mikä on muokannut ihannevartaloani on roolipelauksen kanssa cosplay.
Natasha Volkova on jo pari vuotta ollut ihastukseni. Löysin Red Alert kolmosen erään Hetalia -fanartin kautta, jossa tekijä oli linkannut biisit Soviet March ja Hell March 3 kyseisestä pelistä.
Arvatkaa, rakastuinko. Piirretty punapukuinen Natasha Volkova oli ensimmäinen syy joka antoi halun laihduttaa ja kiinteyttää cosplayn takia.
Kyseisen hahmon teen ensimmöisenä, jos ikinä saan kroppani siihen kuntoon, mihin haluaisin.
Muistan lukeneeni erään tunnetun suomalaisen cosplaybloggaajan tekstistä, että joku hänen tuttavansa sanoi, että missä ovat Suomen cosplaybabet. Minun päässäni kärähti heti, että minä aion olla yksi heistä. Minä aion hankkia itselleni vartalon josta unelmoin, en vain itkeä sitä etten täytä itseni vaatimuksia.
Naurahtaen mietin, että jos jokaisella olisi näin kova himo saada itseni kuntoon kuin minulla, tuskin maailmasta enää löytäisi liikalihavuutta.



lauantai 23. helmikuuta 2013

Frostipäivitys ja helvetin loppu

Joo! Desucon Frostibite, Lahdessa, 16.-17.2.
Toinen talvidesuni, eikä coni pettänyt odotuksiani.
Minulla oli tosiaan Venäjän neukku-unari päällä lauantaina,  joka omnnistui melko hyvin mielestäni.
Tosin minusta ei otettu kuin neljä kuvaa, joka on tuntunut jälkeenpäin melko vähältä, kun esimerkiksi Grellinä ollessani minua kuvattiin periaatteessa ihan koko ajan.
Pari kuvaa minusta otettiin järkkäriini conpaikalla, mutten niistä oikein pitänyt.
Nyt kun on loma, voisin ottaa neukkucossista että perusvenäjästä kuvia ihan takapihalla.
Tulee niille Varustelekan jättilipuille vihdoinkin jotain hyödyllistä käyttöä! :)

Desu meni aika hengailuconina, joka on minulle melko epätavallista.
Minun piti Hall Cosplay katsoa, mutta, en tajunnut sitä kun se oli merkitty Frostinoteen nimellä "Cosplay", ja menin sitten sopivasti juuri viideltä syömään kavereitteni kanssa.
Hall Cosplay ja Kingdom Hearts -paneeli oli tarkoitus katsoa, mutta sitten en ehtinyt kumpaankaan.
No, eipä se nyt niin kauhea asia ole.
Tarulla sitten yö. Oikein mukavaa kun kyseinen ihminen lupasi majoittaa minut tulevaisuudessakin, kiitokseni! :)
Ei hirveästi nukuttu, kun kymmeneltä mentiin Tarun ystävien luo ja juotiin siellä kymmenestä viiteen.
Yksi juttu. _Älkää ostako Ufo Shottia_. Jumalauta.
Jotain makeaa hedelmälikööriä, ajateltiin että olisi varmaan hyvää. Paskanmarjat! Ufo Shot on vahvojen, yli 40%:sten jälkeen kamalinta alkoholijuomaa, mitä olen juonut. Kuin viemärivettä, jossa on sokeria, mansikkaa ja salmiakkia.
Ja se ulkonäkö! Kirkkaan pinkkiä!
Tästä vedettiin kaverieni kanssa pienet Amnesia -keskustelut, kaikkihan tietävät Amnesiapotionin värin.
Siideri oli sentään hyvää.

Toinen päivä meni sitten goottitamineissa ja meikeissä. Päällä takkini jossa mustat korsettinyöritykset takana, hame, revityt sukkahousut ja gotarini. Eli perusgoottipukuni.
Ostoksia sitten aika paljon ja tuhlasin viikonlopun aikana yli sata euroa.  Ostin mustapunaiset, vahvasti oranssiin taittavat gogglet hintaan 15e sekä kahdet Venäjä doujit jotka molemmat maksoivat 20e.
Nuo gogglet tosiaan värjäsin punaisemmiksi.

Kaksi Venäjä doujia. Toinen on kauniisti piirrettyä RusAmea, toinen sisälsi RusLietiä mutta ei niin kaunista piirrosjälkeä.

 Ostin myös kaksi ensimmäistä osaa Soulless -sarjasta. Ihan mielettömän upeaa piirrosjälkeä!
Tarina kertoo viktoriaanisesta 1800 -luvun Englannista. Harvoin kohtaa näin taiteellisesti toteutettuun mangaan. Upea. Yhteensä maksoivat reilut parikymppiä.

Gogglet maalaamisen jälkeen, huomattavasti punaisempina.



Ja sitten muihin asioihin....
Sen kerron, että helvetti loppui eilen.
Mä pääsin pois Tukikodilta.
Olin kuusi kuukautta Hämeenlinnassa, kymmenen Forssassa, ja nyt mä olen kotona.
Vuosi neljä kuukautta. Se on pitkä aika.
Pitäisi ottaa kuvia mun kotoa.  Iso matkalaukku täynnä tavaraa plus seitsemän muovipussia. Purkaako pitäisi? Heh.
Mutta, kyllä. Mä olen onnellinen.
Tukikodin kirjoilta mut kirjataan ulos 20.3.
Eli: Saan läksiaislahjan (arvo 20e) ja synttärilahjan (arvo 25e) Tukikodin kustantamana yhtenä!
Varmasti löytyy jotain kivaa.