tiistai 19. syyskuuta 2017

Tracon 2017 ja upea lopetus conivuodelle

Ompa ollut pitkä aika päivitysten välissä. Tässä välissä oli Rock Fest -metallifestarit ja Desucon, joista kumpikin meni niin päin helvettiä etten saanut kummastakaan kirjoitettua.

 Tracon tosiaan oli tuossa 9.-10.9.17, itse saavuin perjantaina vaihtamaan lippuni tapahtumaan.
En ole oikein jaksanut panostaa tämän vuoden coneihin, vedin kaikki tämän vuoden conit ilman korsettia, samalla paidalla ja hameella. Päätin kuitenkin että pidän photoshootin Traconissa ja siksi päätin hankkia tavaroita Traconiin, joita pitää photoshootissa.
Ostin conia varten harnessin, joka  ei saapunut, paidan saksankieliseltä sivulta jonka isäni tilasi, lähetin viestiä missä paita oli niin vastaus oli että 4-6 viikkoa kestää toimittaa, tilasin lateksi stay-upit jotka eivät olleet edes mustat, kiiltävät ja olivat käytetyn näköiset sekä korsetin, joka ei istunut ja jäi käyttämättä.
Olin teetättänyt PVC-boleron joka oli ihana ja juuri täydellinen, sekä PVC-somisteiset stay-upit jotka eivät sitten toimineet lainkaan.
Olin sopinut yli viikko sitten kaverini kanssa että tämä tulee minua vastaan juna-asemalle. Kaksi päivää ennen lähtöä hän sitten kertoi, että hänellä oli juuri silloin menoa. Selvä, menin sitten yksin Tampere-talolle ja syömään.
Kaverini saapui Subwayhin jossa kävin syömässä ja hyppäsimme bussiin.
Kaverilla sitten juteltiin, mutta minulle ongelmallista oli se, että kaverillani oli suuri ikkuna jossa ei ollut tietenkään verhoja tai sädekaihtimia. Nukuin sitten ikkunan alla, ja yleensä en pysty nukkumaan valossa, mutta yö oli niin pilvinen ja aamu sumuinen että ainakaan valon takia en saanut unta. Perjantai-lauantai yönä nukuin ehkä kolmisen tuntia, joka johti siihen että olin aika kuollut aamulla.
Aamulla sitten kaverini ilmoitti että hänen pitäisi olla kahteentoista mennesssä omilla menoilla. Tässä kohtaa kello oli puoli yksitoista, olin juuri noussut ylös, yöpukeissa, ilman meikkiä ja syömättä mitään. Kaverini keitti puuroa ja söin sen niin nopeaan kuin pystyin, ja aloin meikata. Tässä kohtaa minulla oli tunti tehdä Traconin meikkini, ja aloin panikoida. Tällöin tarkoista meikeistä ei tule oikein mitään kun kädet tärisevät ja eivät tahdo toimia, ja pistin varmaan puoli tuntia oikeaan silmääni mustaa luomiväriä siinä onnistumatta. Kaverini oli kertonut, että hänellä olisi meno ja että se loppuisi viideltä, mutta en arvannut sen kestävän viisi tuntia :D Kaverini asui vielä talossa joka oli sisältä lukittu ja vara-avaimia ei ollut, eli hänen oli pakko päästää minut ulos. Loppujenlopuksi kaverini sai ilmoitettua myöhästyvänsä, ja minä jäin odottelemaan bussia. Bussi pysähtyi linja-autoasemalle ja pääsin sieltä helposti Tampere talolle. Olen kulkenut matkaa vain toisinpäin, Tampere-talolta pois, mutta muistin silti reitin.
Käväisin ulkona valokuvauttamassa itseäni ja asuani. Kuvaajana oli iki-ihana Firith (link!), joka oli suostunut photoshoottaamaan minua. Hienosti kuvasimme sateessa, jonka takia hiukseni olivat miten olivat. Ehdimme kuvata noin puoli tuntia, kunnes alkoi sataa niin lujaa että nappasin kamerani ja huikin sisälle.

 Lauantain look.

Tässä kohtaa kävin palauttamassa kamerani laukkuun ja käväisin myyntipöydillä ja kirpputorilla. Myyntipöydiltä ei löytynyt taaskaan mitään, siellä on vuodesta toiseen samat myyjät ja samat tuotteet. Figuja katselin, mutta siellä ei ollut yhtäkään figua jonka olisin tahtonut. Suomen coneissa figuurimyynti on muutenkin todella surkeaa, löytyy tyyliin yksi myyjä jolla on muutamia kunnon figuureja myynnissä, muut myyvät prizefiguureita jotka eivät ole edes sieltä hyvästä päästä, ja usein tuplahinnalla.
Käväisin myös kirpputorilla, ja Traconin kirpputori omisti saman ongelman kuin Desuconinkin: tilat eivät olleet tarpeeksi suuret, ja ulos kertyi älytön jono. Itse kun menin jonoa oli reilut 20 metriä, joka onneksi liikkui paljon nopeampaan kuin Desuconin kirpputorin jono. Kun pääsin sisään, tila ei ollut edes lähellekään täynnä niin en tiedä miksi sisään ei päästetty enemmän ihmisiä. Figuureja oli paljon enemmän kuin Desuconissa, mutta suurin osa oli todella matalla tai ihan lattialla ja korsetissa ja korkkareissa oli vähän hankala kumarrella. Loppujen lopuksi löysin Sansei Muramasa -figuurin, juuri sen figuurin jonka halusin löytää hahmosta ja vielä oikean värisenä, kun figusta löytyy myös versio jossa bunnysuitti ja korvat ovat valkoiset.
Menin istumaan, ja huomasin saaneeni vieraalta ihmiseltä Facebookiin viestin. Viestissä luki että ihminen jolla majoituin oli joutunut sairaalaan ja olisi päivystyksessä. Että hienoa, nyt minulla ei ollut majoitusta. Lähdin harppomaan kohti infoa, jossa ei osattu auttaa muuten kuin tarjoamalla lattiamajoitusta. Olen kerran ollut lattiamajoituksessa, ja ei enää ikinä. Lähetin kaikille tamperelaisille kavereilleni viestin, kunnes eräs kaverini ilmoitti että heille voi tulla. Tässä kohtaa kävin narikassa ja huomasin että kas kummaa, meikkini olivat kadonneet. Menin suoraan infoon, ja mitään löytötavaroita missä olisi meikkejä ei ollut. Kävin useammassa paikassa, missä epäilin mihin olisin voinut meikkini jättää ja missään niitä ei ollut. Eli hip hurraa. Joku oli pöllinyt meikkini ja siinä meni muutama ihan mukava luomiväri ja huulipuna. Myöhemmin sain sitten kuulla, etten ollut ainoa jonka meikit olivat varastettu.
Loppupäivä menikin sitten eri ihmisten kanssa hengatessa, mutta en ollut varmaan siinä kohtaa parasta seuraa. Yhteenkään luentoon en jaksanut mennä, ja vahvasti harkitsin että lähtisin jo lauantaina pois. Ulkona hengatessani sitten katsoin kännykästäni mihin aikaan meikkiliikkeet menivät kiinni. Kello oli varttia vailla, ja Stockmann meni kiinni tasalta. Tiesin sen olevan lähellä, mutta en uskaltanut kävellä sinne, joten otin taksin, että ehtisin. Minulta pöllittiin kaikki meikit, mitä minulla oli matkalaukussa Diorin huulipuna ja joku alelaarista ostettu smokey eye -paletti. Ostin siis meikkivoiteen, kulmakynän ja suteja sekä ripsiliiman, ja yritin pärjätä niillä. Illemmalla sitten matkustin kaverin kämpille, jossa hänen kämppiksensä lainasi minulle huonettaan ja pääsin ihan sängylle nukkumaan. Päivänä koetun stressin ja univajeen takia nukuin sitten ihan suht syvästi.

Aikaisemman päivän jälkeen en edes oikeastaan halunnut lähteä takaisin coniin, mutta lähdin kuitenkin. Yksi kaverini kämppis lähti saattamaan minua, ja menimme bussilla Tampereen keskustaan.  Bussi pysähtyi lähes Subwayn viereeen, ja päätin mennä syömään koska aamupalaa en ollut viitsinyt kysyä, ja minulla oli tässä kohtaa jo vähän nälkä. Sunnuntai meni lähinnä hengatessa, en käynyt yhdelläkään luennolla koska en uskonut jaksavani keskittyä. Sinäänsä vähän harmi, Traconin teema oli tänä vuonna pahikset ja olisin varmasti pitänyt aiheesta olevista luennoista.
Koska meikkini pöllittiin, en saanut tehtyä kunnollisia meikkejä, ja sunnuntain meikkini olivatkin lähinnä vahvempi versio arkimeikistäni.
Kävin myös uudelleen myyntipöydillä, sekä kirpparilla, joka oli sitten suljettu juuri ennen kuin sinne pääsin. Näin myös Purple Octopusin (link!) Tiian, joka myy korujaan lähes joka conissa ja varmaan puolet kaulakoruistani ovat häneltä. Olen varmaan pari vuotta katsellut hänen Tyrannosaurus Rex -kaulakoruaan, mutten koskaan ostanut sitä. Nyt koru oli alennuksella, koska se oli viimeinen, joten päätin ostaa sen ja tuli Tiian kanssa pari saanaakin vaihdettua.

 Tiian pöytä. Hyvin harvoin kuvaan myyjien pöytiä, mutta Tiia ansaitsee poikkauksen.

Jossain kohtaa tuli nähtyä muutamaa tuttua Meido kahvilassa, joka olikin ensimmäinen kerta kun sellaisessa olen käynyt. Meillä oli oma meido, joka tuli istumaan ja juttelemaan kanssamme. Siinä meni aika ihan mukavasti, kunnes huomasin että kello oli kahtakymmentä vaille viisi, ja bussini lähtisi viideltä. Sanoin heipat, hain isotavaranarikasta matkalaukkuni ja lähdin kohti bussia. Oli ollut tarkoitus tilata sunnuntaina liput bussiin, mutta bussi oli myyty loppuun. Kävelin jonoon, ja jonotin noin minuutin. Sitten tapahtui odottamaton: bussi sulki ovensa ja ajoi pois! Ehdin jopa bussikuskille heilauttaa, ja hän näki sen, mutta ajoi pois. Joo, se oli viiminen bussi Kotkaan Tampereelta. Soitin paniikissa äidilleni, ja sain ohjeet mennä juna-asemalle. Juna-asemata oli tarkoitus matkustaa Kouvolaan ja sieltä Kotkaan. No, sitten huomattiin että Kouvolasta ei mennyt yhtäkään bussia tai junaa enää. Sitten sain ohjeet mennä Helsinkiin, ja Kampista bussilla Kotkaan. Juna oli TUNNIN myöhässä. Tunnin seisoin ulkona hupparissani ja minihameessani, onneksi tapasin ihan mahtavan porukan ja aika meni ulkona puhuessa ties mistä aiheista. Loppujen lopuksi pääsin Helsinkiin, ja kirjaimellisesti juoksin Kamppiin. Olin kuitenkin suht ajoissa, ennen bussiin kymmentä minuuttia ennen kuin se lähti, ja pääsin onneksi Kotkaan. Saapuessani kotiin kello oli puoli yksi yöllä, ihan lyhyt matka tämä meni Tampereelta Kotkaan ei ollut, mutta ainakin pääsin kotiin. Tulen muuttamaan ensi vuoden puolella pääkaupunkiseudulle, niin matkustaminen ja coneihin meneminen helpottuu reilusti.


Ostokset


Tekstissä tuli jo itseasissa mainittua ostokseni, mutta pistetääs tähän vielä, ja ihan kuvien kera.
Ensimmäinen on Purple Octopusin (link!) Tyrannosaurus Rex- kaulakoru. Koru on nätti, ja yksi realistisimmista kallokoruista mitä tiedän. Hintaa tällä oli 18 euroa.



Toinen on kirpputorilta ostettu Sansei Muramasa -figuuri, visual novelista Seikou Akki Muramasa, bunnyversiona. Figuuri on juuri se musta versio jonka halusin, tuosta kun on myös valkoinen versio olemassa. Figuuri on skaalaltaan 1/7, mutta on varsin iso, mielestäni enemmän 1/6, joka on vaan hyvä asia. Hintaa tällä oli 85 euroa.

 Olen tosiaan puolen vuoden kulttua muuttamassa, joten kaikki uudemmat figuurini tulevat olemaan laatikoissaan. Sitten kun otan tuon pois laatikosta, odotan "innolla" figuurin käsittelyä, meinaan nuo verkkosukkikset ovat oikeaa kangasta. :D Figun käsittely meikäläisen kynsillä saattaa olla hieman hankalaa.

Helmikuussa ehdin luvata teille että kirjoittaisin blogiini esittelyn figuureistani. Sitä ei kuitenkaan ikinä tapahtunut, koska tilasin vain koko ajan lisää figuureja. Tällä hetkellä kasassa on 19 figua, ja olen tilannut yhden, ja mahdollisesti tilaamassa kaksi tässä lähiaikoina.
Mainostan häikäilettömästi että olen liittynyt MyFigureCollectioniin, sivulle jossa kerätään animefiguureja. Minun käyttäjälleni pääsee tästä (link!). Lisään sivulle kuvia silloin kun jaksan kuvata, ja tarkoituksenani olisi joitain arvostelujakin kirjoittaa.

Ja tosiaan ne Traconissa otetut kuvat tulevat nettiin tai sitten eivät tule. Riippuu siitä osaanko ja jaksanko muokata niitä.

                                                                                                                                                                      



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Popcult Helsinki, 6.-7.5.2017

Popcult tosiaan oli, ja päätin käydä, kun tuo Suomen ainoa länsimaalaiseen populaarikulttuurin coni on. Rupesin tässä mettimään, että tämä taisi olla ensimmäisen Popcultini - Popcult Dayssa on tullut käytyä. Coni oli hyvin järjestetty ja kokemus mukava, joten käyn varmasti uudelleenkin.

Ennen conia ilmoitettiin kunniavieraat. Lauantaina, puoli yksi, oli Eliza Jäppisen haastattelu. Helsinki on vain kahden tunnin matkan päässä, ja yleensä näihin "lyhyen matkan" coneihin tulen vasta conin alkamispäivänä. Katsoin kuitenkin Kotkan bussit läpi, ja huomasin ettei minulla ollut mahdollisuuksia päästä coniin tuohon aikaan - ellen olisi sitten lähtenyt todella aikaisin bussilla.
No, päätin että menen jollekkin pe-la yöksi. En tunne paljoa helsinkiläisiä, mutta sain yöpaikan. Olin varannut joulukuussa hotellin la-su yöksi, mutta torstaina, mahtavat kaksi päivää ennen conia, huomasin, että varaus ei ollut mennyt läpi. Kävin katsomassa tilitietoni, ja kyllä - hotellia ei ollut. Ei saatana. Soitin paniikissa isälleni, joka heitti minulle 30e uutta hotellia varten. Hotellista oli kuitenkn halvat huoneet myyty loppuun, ja halvin oli 150 euroa. Kysyin kaverilani, voisinko tulla sittenkin kahdeksi yöksi, ja tälle kävi.
No, lähdin perjantaina kaverilleni. Kaverini asui kuitenkin jonkin matkan päässä conista, ja coniin piti mennä ratikalla ja bussilla, joten matkaa en osaisi yksin mennä. Kaverini asui myös sen verran kaukana, että taksilla tulo maksaisi todella paljon. En ole juurikaan täysi-ikäisenä käynyt conien iltabileissä, ja halusin nyt mennä. Kaverini ei halunnut olla iltabileissä kovinkaan pitkään, ei paluu kaverilleni oli todella vaikeaa. Kaverillani menin sitten katsomaan hotellin uudestaan - ja nyt siellä oli yksi halpa huone vapaana, hintaan 99 euroa. Päätin sitten ottaa hotellin, se kun oli conia vastapäätä ja iltabileetkin olivat sen tiloissa.
Olin suunnitellut conin teemaksi mustan ja hopean, eli käyttäisin siis mustia vaatteita joissa metallikoristeluja, hopeisia koruja, harmaata ja mustaa luomiväriä ja harmaita piilareita. Kaverilla huomasin sitten, että olin jättänyt harmaat piilarit kotiin, ja mukana olivat vain vihreät piilarit. Mukana ei ollut muita luomivärejä kuin harmaa paletti ja musta luomiväri, vihreät luomivärit olin jättänyt kotiin ja punaiset rikkonut jo aikoja sitten. No, vitut tästä ja tein kummankin päivät meikin niin kuin olin suunnitellut, mutta vihreillä piilareilla.
Aamulla sitten heräsin yllättävän virkeänä, ottaen huomioon että olin nukkunut korkeintaan kolme tuntia. Kaverin oli pistänyt minut nukkumaan ikkunan alle, ja ikkunasssa ei tietenkään ollut kunnon verhoja, vain läpinäkyvät verhot. Olen ihminen, jonka täytyy nukkua täysin pimeässä nukkuakseen kunnolla, ja siksi unet jäivät lyhyeksi. Heräsin puoli kuusi aamulla valoisuuteen, ja siinä kuuden aikoihin nousin ylös. Rupesin siinä meikkaamaan ja pukemaan, kunnes huomasin, että olin pakannut väärät legginsit mukaan. En ollut pakannut oikeita revittyjä legginsejä, vaan sellaiset johin olin harjoitellut rei'ittämistä. Voi vittu. No, pistin meikit ja vaatteet päälle, ja lähdettiin Forumiin. Forumissa oli Lindex, joka aukesi yhdeksältä. Menimme sitten sinne - kaikki legginssit mitä voisin käyttää olivat lyhyttä mallia, sellaista, joka tuskin edes ylettyisi polveen. Parit pienet koot siellä oli pitkinä, mutta ne eivät sitten mene. Ei helvetin vittu. No, vieressä oli KappAhl, josta Kotkasta ostan legginssini. Mutta se aukesi vasta kymmeneltä. Juuh elikkäs, sitten vain istumaan ja odottamaan. KappAhl aukesi vihdoin, ja sain ostettua legginsit siellä. Vaihdoin legginssit ja minihameen päälle ja vihdoin kohti conia. Kunniavierasojelmaaan oli aikaa, ja päätin tsekkailla myyntipöytiä. Jossain kohtaa tapasin kaverini Mimmin, jonka kanssa tuli vähän juteltua. Menimme istumaan, mutta Mimmin piti lähteä, joten rupesin juttelemaan vieressä istuvien ihmisten kanssa. Heistä toinen meni kanssani katsomaan Eliza Jäppisen haastattelua, emme ihan hirveästi ehtineet jutella, mutta vaihdoimme pari sanaa ja hyväksyin hänet kaveriksi Facebookissa.
Jäppisen haastattelu oli mielenkiintoinen, yllätyin kun se oli englanniksi - se luki ohjelmalehtisessä, mutta hienosti onnistuin sivuuttamaan sen. Elizaa en ihmisenä tuntenut niin, tiesin hänen työstään Studio Killersin musiikkivideoiden tekijänä ja jotain arttia olin nähnyt Cherrystä selatessani googlea, mutta juuri muuta en tiennyt. Jäppinen oli siis suomenruotsalainen, ja oli lapsena muuttanut jenkkeihin, eli hän oli unohtanut suomen kielen ja ilmeisesti ison osan ruotsistakin.
Luento oli ihan mukava, Jäppinen kertoi paljon elämästään ja työstään Studio Killersille - ja esimerkiksi sen, että hän animoi Studio Killersin musiikkivideot täysin yksin. Tämä selittää esimerkiksi sen, miksi Jennyn musiikkivideossa kesti niin kauan.
.
Tämän jälkeen päätin mennä syömään jotain. Conipaikka oli uusi, eikä kauppoja tuntunut olevan kovin lähellä, eikä muutenkaan ollut fiilistä lähteä niitä etsimään. Alakerrassa oli kiska, joka myi leipiä, joten päätin mennä syömään sellaisen. Rupesin juttelaam istumapaikoilla olevien ihmisten kanssa niitä näitä, kunnes Eliza tuli siihen ihan viereeni. Nousin ylös, ja rupesin juttelemaan hänelle - minulla oli kaksi sekuntia aikaa keksiä mitä sanoa hänelle ja olin muutenkin ihan älyttömän yllättynyt että conin kunniavieras ilmestyy metrin päähän minusta. Sain sitten sössötettyä miten pidän bändin musiikkkivideoista, miten haluan cossata Cherryä (tähän hän sanoi että olisin loistava Cherry <3) ja sanon että pidin Ode to the Bouncer -biisin musiikkivideon 3D:stä.
Olin täysin paniikissa, aivoni eivät toimineet englanniksi eivätkä suomeksi, joten puhettani oli varmaan aika hirveää kuunnella. Eliza kuitenkin vaikutti aivan mahtavalta ihmiseltä ja kutsui puhumaan seuraavana päivänä hänelle kun myi tavaroitaan.

Tässä välissä päätin käydä uudestaan kirpputorilla, jossa olin käynyt jo aiemmin. Silloin paikassa oli ollut paljon ihmisiä, joten en juuri nähnyt mitään, mutta toisella kerralla paikalla ei ollut niin paljon porukkaa. Katsoin uudestaan figuurit, ja huomasin irrallaan olevan Air figuurin. Air oli Kotobukiya -figuurivalmistajan  oma hahmo. Olin katsellut kyseistä figuuria netissä, tykkään Kotobukiyan tyylistä tehdä figuureja, mutta netissä figu oli näyttänyt melko rumalta. Nyt livenä nähdessäni figuuri oli ihan älyttömän nätti, eikä ollut hinnalla pilattu. Laatikkoa ei ollut, ja se laski figuurin hintaa. Hinta oli vain kolmekymppiä, ja nopeasti katsoin Amazonissa myytävän uutena hintaan 90 dollaria, joten tein mielestäni ihan hyvät kaupat. Figussa ei tosiaan ollut laatikkoa, joten kuljetus rikkomatta oli aika mielenkiintoista. Vein figun sitten matkalaukkuuni, ja pidin sitä siellä hotelliin vieiseen asti. Painavat Demoniat olivat jalassani, eli en uskonut figun menevän rikki muiden tavaroiden painosta, eikä se sitten mennytkään.


 Lauantaina hotellihuoneselfie

Tässä kohtaa päätin mennä katsomaan luennon Galaktisia kudelmia - Kurkistus Star Wars -sankarittarien puvustukseen.
Luento oli mukava, ensin käytiin läpi alkuperäistrilogian ja prequeleiden tarina nopeasti, käytiin läpi joitain pukusuunnittelioita ja muutama concept art.
Luennolla nähtiin kaikki Leian puvut, mitä ne edustivat ja miksi Leia pukeutuu kuin pukeutuu. Leialla koko trilogian aikana on vain muutama puku, jotka ovat minusta varsin tylsähköjä mitä ne kultabikinit ovat aika kivat
Tulin luennolle lähinnä nähdäkseni kuningatar Amidalan pukuja, ja niistä olikin mitä valita. En koskaan ole pahemmin perustanut Star Warsin esiosista, mutta Amidalan puvut ovat jotain aivan uskomatonta. Amidalalla on kolmen elokuvan aikana useita pukuja, ja osa puvuista oli vain valekuningattaren päällä, ei siis lainkaan Padmen päällä. Oli aivan ihanaa katsoa isolta ruudulta niitä pukuja, koska niissä on niin käsittämättömästi yksityiskohtia. Harmi ettei lempipukuani näytetty, mutta sen ymmärtää, kun kyseinen asu ei ollut Amidalan päällä, vaan valekuningattaren. kyseessä on se musta puku valkoisiksi maalattuine kasvoineen, olen saattanut suunnitella siitä cossia jos joskus osaisin esim ommella köhköh

Tässä kohtaa päätin mennä viemään hotelliin tavarani, ja viemään figuuri jonnekkin vähän turvallisempaan paikkaan. Minun oli tarkoitus mennä Harry Potter -luennolle, mutta en jaksanut ja päätin levähtää vähän aikaa hotellissa. Luento olisi ollut elokuvien ja kirjojen eroista, mutta ajattelin että koska olen lukenut kirjat ja nähnyt elokuvat niin monta kertaa, minun ei tarvitse mennä luennolle tästä aiheesta.

Päätin käydä kaupassa hakemassa vähän murkinaa, kauppaan oli helppo mennä mutta sain onneksi seuraa kauppaan menoon. Kauppa oli suhteellisen vieressä, muta tuskin olisin osannut mennä Google Mapsin avustuksella. Kävin hakemassa leivän ja vähän energiajuomaa, ja syötyäni päätin menä iltabileisiin.
Iltabileissä olinkin yksin, mutta löysin nopeast seuraa. Ilta menikin sitten jutellessa, ja musiikkia kunnellessa. Tiesin että iltabileiden alkoholi oli kallista, mutta yllätyin oikeasti kun lonkero oli seitsemän euroa. Join myös yhden Red Bull/kossu -yhdistemän, tälle oli sitten lätkäisty hintaa yhdeksän euroa. Varmaan pystytte arvaamaankin, että en hirveästi juonut iltabileissä.

Sunnuntaina en ihan hirveästi tehnyt mitään. Kiinnostavia luentoja ei ollut, enkä cosplaykisaakaan jaksanut mennä katsomaan. Olin harkinnut mennä katsomaan Aladdin -luentoa, mutta päätin antaa olla, kun Aladdin nyt ei ollut mikään lempi Disney -elokuvani. Myöhemmin sain kuulla että luento oli loistava, joten olisi kannattanut käydä katsomassa.

Tapasin myös Eliza Jäppisen uudestaan, ja tällä kertaa juttelu onnistui vähän paremmin. Juttelimme niitä näitä, ja hän mm. kertoi piirtäneensä Cherryn goottina (valitettavasti ei löytänyt kuvaa siitä kun sitä kännykällään etsi) ja kertoi miettineensä tekevänsä 3D -kuvan Cherrystä lateksiasu päällään.
Lauloin hänelle myös Jennyn, josta hän piti paljon vaikka se on hieman matala äänelleni, sekä halusi ottaa kuvan kanssani, jonka sanoi lähettävänsä bändille.

Sunnuntaina tuli hengattua ihmisten kanssa, mutta mitään kovin mullistavaa ei tapahtunut. Sain myös seuraa ratikkamatkalle conista Kamppiin, josta olin onnellinen, koska en olisi itse osannut kuitenkaan matkustaa ratikalla.

   Sunnuntaina selfien nappasin


Ostokset:

 Kuten sanottu, en juuri ostanut mitään. Kirpputorilta tuli ostettua kuitenkin figuuri, ja tässä on kuva.
 

 
 Hintaa tällä beibillä oli vain 30 euroa, sopiva hinta käytetystä figuurista ilman boksia.
Tykkään ihan älyttömästi Kotobukiyan figuureista, täytyykin metsästää enemmän.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Harry Potter ja viisasten kivi -konsertti 4.3.2017

Pahoittelen ihan ensiksi kestoa. Tabletini oli huollossa kaksi viikkoa, ja tietokoneeni ei hyväksy kännykkäni nettiä. Olin siis kaksi viikkoa ilman kykyä kirjoittaa blogia, ja kun sain tablettini takaisin, en jaksanut miettiä koko asiaa. Eli tässä tulee myöhässä kirjoitukseni Harry Potter -konsertista.


Tulipa sitten käytyä kuuntelemassa ja katsomassa ensimmäinen Harry Potter -elokuva Hartwall areenalla. Elokuva siis esitettiin valkokankaalta, ja musiikin soittivat 85 päinen sinfoniaorkesteri. Mukana oli myös 24 henkinen naiskuoro.
Olin mennyt äitini luo viettämään viikonloppua, ja äitini oli luvannut viedä minut Helsinkiin. Myös isäni tuli paikalle, ja hän tuli myös kanssamme Helsinkiin. Olin herännyt ajoissa seitsemältä, koska minun olisi ennen matkaa käytävä lävistysliikeessä. Minulla on 4mm paksut pallot niebuhr lävistyksessäni, ja olin muutama päivä sitten  poistaessani meikkejä saanut pallon irtoamaan, ja se tippui tietenkin viemäriin. Minulla oli onneksi kotona 3mm pallot, mutta ne ovat kasvoihini suhteutettuna liian pienet. Liikkeen omistaja oli kertonut olevansa yhdeksästä asti paikalla, mutta kun sitten kymmeneltä tulin paikalle, hän ei ollutkaan siellä. Lähetin viestiä, ja hän kertoikin olevansa Hämeenlinnassa ja tulevansa kello yksi. Hienoa, äitini ajoi siis kiireisenä päivänä 20km turhaan.
Palasimme  kotiin, ja hetken kulttua isäni tuli, ja lähdimme kohti Hartwall areenaa. Olin Hartwalilla lähes minuutilleen kun ovet avautuivat, ja pääsin sisälle. Olin menny katsomaan konserttia kaverini Saijan kanssa, ja odottelin häntä sisällä puolisen tuntia. Menimme istumaan, ja oli suhteellisen mielenkiintoista päästä paikoillemme. Olimme yläkasomossa, ensimmäisellä rivillä, ja kulkuväylä missä kävelin oli todella pieni. Asiaa pahensi se, että jalassani olovat Demonian saappaat jotka tietenkin veivät tilaa, mutta myös pidensivät minua. 30 metrin tiputuksen edessä oli lasinen aita, joka oli minua lantioon. :D Oli erittäin kiva huomata, että en mahtunut kävelemään kunnolla, ja jos olisin horjahtanut lasin yli, olisin tippunut, koska lasiaita oli niin matala.


Esitys alkoi, ja orkesteri soitti virheettömästi elokuvan soundtrackin. Olen nähnyt Viisasten kiven niin monta kertaa, että käytännössä muistin elokuvan musiikin ulkoa, mutta se ei silti haitannut katsomiskokemusta, livenä soitettua musiikkia sinfoniaorkesterilla kuuntelee aina. Olin täysin tietoinen, että suurimassa osaa elokuvassa  käytetään vain puolta orkesteria, mahtipontista musiikkia missä olisi koko orkesteri olisi vain muutama kohtaus, ja suurin osa ensimmäisen elokuvan musiikista olisi eri versioita Hedwig's Themestä. Kokemus oli silti aivan ihana.
Vaikka ensimmäisen elokuvan musiikit ovat kaunista kuunneltavaa, suurin osa siitä on ns. taustamusiikkia. Siksi huomasinkin välillä, että olin 20 minuuttia keskittynyt vain elokuvaan, enkä taustalla soivaan musiikkiin. Kuorolaulua kuului myös, mutta elokuvassa  oli vain pari kohtaa missä musiikki ei soinut lujaa, ja näin kuoro kuului. En tiedä miksei kuoro kuulunut oikein muissa kohtaa, johtuiko se huonoista mikeistä vai mistä.
Istuimme yläkatsomossa, joka hieman ärsytti koska kymmenen euroa lisää maksamalla olisimme päässeet alas, mutta Saija halusi istua ylhäällä. Olin kuitenkin saanut paikat niin, että istuimme suhteellisen lähellä valkokangasta, joten näin elokuvan hyvin.
Ongelmaa tuotti ensimmäisessä esityksessä myös oikea jalkani, joka lopussa puutui pahasti. Jalkaan sattui niin lujaa, että oli vaikea keskittyä musiikkiin. Yritin myös ottaa kengän pois, mutta jalkatilaa oli niin vähän, etten saanut. 
20 minuutin tauko tuli, ja pääsin jaloittelemaan. Kävelemällä jalkani kipu lähti, ja kävin tupakilla ulkona. Vaikka tiesin väliajan olevan 20 minuuttia, tuntui aika silti todella lyhyeltä. Kun pääsimme sisälle, tuli kuulutus esityksen jatkumisesta, ja kiiruhdimme paikoillemme.
Loppupuolella koko orkesteria käytettiin enemmän, tosin vain lyhyissä kohtaa. Orkesteri soitti myös lopputekstit, jota odotin todella paljon. Täytyy sanoa, että melkein itkin kun orkesteri soitti Hedwig's Themen kokonaisuudessaan. Ah, se oli mahtava kokemus. 
Esityksen päätyttyä huomasin istuneeni vain kahden metrin päässä eräästä äitini ystävästä ja tämän tyttärestä. En ollut nänyt kumpaakaan pitkään aikaan, ja tytär kertoi nähneensä minut ensimmäistä kertaa punaisilla hiuksilla. Olen värjännyt hiukseni kuusi vuotta sitten, eli viime näkemiseestä olikin aikaa.



Esityksestä sai ostettua tälläisen lehtisen, joka sisälsi kattavasti tietoa ensimmäisen elokuvan musiikeista ja mm. John Williamsin haastatteluja. Hintakaan ei ollut paha, 15 euroa.


Kotona tuli napattua kuva tekemistäni meikeistä, ja olihan minulla teemaan sopivasti Deathly Hallows -kaulakoru mukana.


maanantai 20. helmikuuta 2017

Yukicon 18.-19.2.2017

Yukicon tosiaan oli, toista kertaa Helsingissä Messukeskuksessa. Coni oli erittäin jees kokemus, tuli nähtyä ihmisiä ja pidettyä hauskaa.
Viime vuonna coniin tuleminen oli hieman hankalaa, koska menin ensiksi junalla Kouvolaan, sieltä Helsinkiin, ja sieltä Pasilaan. Silloin sain kuulla, että Kouvolasta lähtee suoraan Pasilaan juna! Muistin tiedon, ja tällä kertaa pääsin paljon helpommin coniin.
Olin ostanut uudet vihreät piilarit, sekä Macin vihreän luomivärin sekä Maybellinen vihreän luomiväripaletin. En ole koskenut viiteen vuoteen vihreään luomiväriin, mutta nyt päätin kokeilla uudestaan. Perjantaina tuli kokeiltua jonkinlaista meikkiä, ja pistin punaista Sugarpillin luomiväriä alaluomelle. Tulos oli ihan hieno, omasta mielestäni.


Jonkinlaista harjoitusmeikkiä perjantaina tein


Kirjoitin muuten Frostbitestä postauksen, mutta en ollut huomannut aloittaa uutta kirjoitusta, vaan vahingossa valitsin vanhan, kesällä tehdyn. Niin nyt tuo kirjoitukseni Desucon Frostbitestä löytyy 2016 tägin alta, ja tämä on ensimmäinen "virallinen" kirjoitukseni tältä vuodelta. Tämän siitä saa kun aivot ei toimi ja ei osaa käyttää Bloggeria.

Lauantaiyön olin sitten valvonut, ilmeisesti ihan jännityksen takia. Nousin ylös siinä aikalailla kello kuuden aikoihin, söin aamupalan, pakkasin loppuun ja aloin meikata.
Olinkin sitten ihan suhteellisen ajoissa, olin valmis 45 minuuttia ennen junan lähtöä. Juna lähti 10:18, joka tuntui ihan tajuttoman aikaiselta, mutta ehdin hyvin. Olen myös sen verran onnekas, että juna-asemalle kävelee noin kymmenessä minuutissa.
Kun olin mennyt kotoani ulos, huomasin että oikeasta silmästäni tulee vettä. Olin ilmeisesti vahingossa pistänyt tekoripsen huonosti, se oli ärsyttänyt silmää, ja veden takia tekoripsi oli puoliksi irti (vedenkestävät ripset ja tekoripsiliima olisi oikeasti poikaa).
Kouvolassa olikin sitten 20 minuutin vaihto, ja tässä ajassa ehdin käydä korjaamassa ripsen paikoilleen. Juna-asemmalla oli vessassa sininen valo, se sai punaiset huuleni ja vihreät silmäni näyttämään aika mielenkiintoisilta. :D

Kouvolasta lähdin sitten Pasilaan, ja Pasilaan saavuttuani olin ollut syömättä 6 tuntia. Oli hiukkasen nälkä, joten päätin mennä Subwayhin. Kävin sitten syömässä, ja sitten menin vessaan. Vessassa näin itseni peilin kautta, ja vaikka olin lähtötilanteessa tyytyväinen meikkeihini, enää Pasilassa en ollut. Olin pistänyt luomivärin yläreunaan tulevaa tummanvihreää liikaa, joten pyyhin pois ja pistin uudelleen, nyt pienemmällä sudilla. Korjasin samalla huulipunani, ja lähdin menemään.
 Yukicon löytyi tällä kertaa helposti, ja olin conissa yhden aikaan. Kävin vaihtamassa legginssit, pvc-minarin ja Demoniat jalkaan, ja hengailin. Perjantana olin käyttänyt viimeiset pisarani meikkivoiteestani, ja olin vähän paniikissa, kun Pasilassa ei meikkiliikkeitä ole. Onneksi ihana kaverini Ellen Ariana toi minulle uuden <3
 Conissa hengailtuani tuli katsottua kelloon, ja tajusin, että olin missannut kaverini Firithin Star Stable Online -luennon. Heti luennon jälkeen tapasin Firithin, joka kertoi luennon ilmestyvän nettiin. Loppuilta menikin Firithin kanssa hengaamisena, ja näin useita kavereitani conin aikana. Kävimme myös myyntipöydilä, josta en löytänyt mitään (mitä nyt ihailin taas Purple Octopusin koruja) ja ihan läpällä menin katsomaan kirpputorin, vaikka olin varma että kaikki hieno sieltä oli jo myyty. Löysin sitten aivan ihanan figuurin Vocaloidin Lilystä, ei perusasussaan vaan ns. "bondage" -asussa (boksilla luki bondage ver, mitä tarkoittaakaan). Olin katsellut Lilystä normiasussaan figuuria, ja vaikka se olikin parempilaatuinen kuin tuo figuuri jonka ostin, Yukissa siitä pyydettiin 40e joka oli melko korkea hinta. Netissä löysin tuon halvimmillaan kahdella kympillä, mutta siihen lienee tulevan postarit. Figuuri minkä otin maksoi 20e, joka oli ihan hyvä hinta, Ebayssä tuota myytiin hintaan 40e posteineen, ja siihen tulisi toki vielä tullit. Lily ei ollut minulle tuttu Vocaloid, tiesin hänen kuuluvan sarjaan, mutten muistanut hänen ääntään. Se ei kuitenkaan estänyt ostamasta figuuria, ja sitten hotellihuoneessa kuuntelin hänen ääntään, ja pidin siitä.
 

Leikin filtterillä. Tälläisenä tuli pyörittyä sitten lauantaina.


Illemmalla kävin sitten katsomassa luennon Spyrosta, jota piti eräs tuttuni. Luento oli oli oikein kiva, ja oli mukavaa nostalgisoida peliä jota rakastin muksuna. Luennolla käytiin lähes jokainen peli nopeasti läpi, ja oli ihan mukavaa kuulla nopea kuvaus pelien juonesta. Itse en koskaan omistanut Spyron "parhaita" osia, eli ykköstä ja kakkosta, tosin kakkosesta olen katsonut läpipeluun ja peli oli erittäin hyvä. Sen sijaan omistan Spyro Enter the Dragonflyn, Spyro Hero's Tailin sekä Spyro Dawn of the Dragonin. Enter the Dragonflyistä en muista muuta kuin että peli oli ihan käsittämättömän huono (sitä yleisesti pidetäänkin huonoimpana Spyrona) ja Dawn of the Dragonin ostin silloin kuin se julkaistiin. Kyseisestä pelistä en muista muuta kuin sen, että inhosin ja vihasin grafiikoita, ja siksi en sitä kovin pitkälle pelannut ja myin sen pois. A Hero's Tail oli lempparini, sitä oli hauskaa pelata pelin lapsellisuudesta huolimatta ja pelissä oli loistava soundtrack.

 Illemmalla mentiin sitten Firithhin kanssa hotelliin. Hotelli oli Holiday Inn, käytännössä kiinni rakennusessa ja matka coniin oli ehkä 50 metriä. Firithin kanssa tuli sitten jutusteltua vähän kaikkea mahdollsta. Firith oli myös tuonut meille pullollisen valkkaria, joka oli hyvää vaikka en valkoviinistä niin välitäkään. Pistin Firithin myös katsomaan lempimusikaaliani Tanz der Vampirea, josta hän näki alun ja selvästi tykkäsi. Olin myös kävellyt lähes koko päivän Demonian saappaillani, ja outoa oli etteivät jalkani olleet lähellekkään yhtä kuolleet kuinka ne yleensä olisivat olleet kun Demonian platformeilla kävelee sen kuusi tuntia. :D


Vähän viiniä juotiin


Olin pistänyt herätyksen tablettiini kello kahdeksan  aamulla, mutta olin herännyt ennen sitä. Puhelimeni oli pöydällä latautumassa, mutta noin viiden aikaan se ilmoitti tärähtämällä uudesta videosta Youtbessa. Tärähdys oli kovaääninen koska puhelin oli pöydällä, ja tottakai heräsin siihen. Nousin ylös kahdeksalta, ja aloin meikata. Olimme siinä ennen yhtätoista valmiita, ja menimme aamupalalle. Olin herännyt aikaisin koska puoli kaksitoista olisi luento 
Silent Hill kakkosesta. Aamupalalla huomasin sitten luennon peruuntuneen, mutta olinpahan sitten aikaisin conissa. Firith jouti lähtemään melkein heti, joten jäin yksin. Tapasin kyllä sitten aiemmin mainitsemani Ellen Arianan, Mellun, sekä Yumin, joka ihanasti toi minulle pienen lahjan 20v synttäreitteni kunniaksi. <3
Sunnuntai meni aika hengailuna, kun muita luentoja jotka kiinnostaisi ei ollut. Kävin syömässä ja harkitsin, että olisin cosplaykisoja mennyt katsomaan, mutta en mennyt. Kun on lähdössä coniin tapasin kaverini Pipsan, joka on sama henkilö jonka kanssa kävin Englannissa. Kävimme tupakilla ja höpisimme niitä näitä, kunnes päätin lähteä vaihtamaan minarini housuihin ja lähdin pois conipaikalta.
Pasilasta pääsi Helsinkiin todella helposti, ja kävin hakemaassa bussimatkalle vähän energiajuomaa kun alkoi väsyttää. Coni oli ihan erittäin jees, seuraava onkin sitten Popcult.




Sunnuntaina hotelliselfien otin


Ostokset:

Kuten sanoin, en paljoa mitään ostellut. Kuitenkin tuli ostettua kirpputorilta figuuri, joka oli ihan hyvälaatuinen 20e ostokseksi. Tykkäsin myös Lilyn äänestä, se oli Vocaloidiksi melko matala, mutta todella kaunis ja naisellinen.






Figuuritilanne näyttää at the moment tältä. Tarvitsen hyllyn.
Minulle on muuten tulossa netin kautta vielä kaksi figuuria, tulen niiden saavuttua kirjoittamaan postauksen figuureistani. :3

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Desucon Frostbite 27.-29.1.2017

Huh huh, ompa taas tullut pitkä tauko blogauksessa. Lontoon matkan jälkeen oikein mitään sen suurempaa ei tapahtunut, mitä nyt kävin parissa conissa, joista en sitten kirjoitelut. Traconista piti kyllä tehdä ihan blogipostaus, mutta sitten se jotenkin unohtui.

Mutta niin, tosiaan, vuoden ensimmäinen coni eli Desucon Frostbite.
Coni oli tuttuun tapaan Lahdessa, ja lähdin kotoa siinä kahden aikoihin. Nykyään Kotkasta pääsee Lahteen Onnibussilla, joka on nopeampi, mutta myös halvempi tapa matkustaa kuin Matkahuollon bussit. Heräsin kymmeneltä, mutta ihmeelisesti se aika taas loppui kesken. Sain meikit muuten ihan nätisti, mutta kulmakarvat eivät oikein onnistuneet, ja kun lähdin piti kuitenkin etsiä muutamia tavaroita, vaikka luulin että olin ottanut kaiken valmiiksi. Onnistuin myös upeasti unohtamaan pistää kulmakarvan alle valkoista luomiväriä, ja unohdin ottaa koko luomivärin mukaan. Jouduin lähtemään loppujenlopuksi niin kiireellä, etten ottanut kaulaliinaa tai hanskoja mukaan, joka ei ollut flunssalle ja kipeälle kurkulle mitenkään erityisen hyväksi. Myöskin torstaina menetin ääneni ihan kokonaan, ja asia ei korjaantunut coniviikonlopuksi - onneksi ihmiset silmti ymmärsivät mitä puhuin vaikka ääneni oli mitä oli.
Myös aikaisempana päivänä kun keräsin tavaroitani kasaan, huomasin, että se paita jonka halusin pistää coniin oli jäänyt äidilleni pesuun. Helkkarin nopea soitto äidille paniikissa, mutta tajusimme puhelun aikana, että paidan voi lähettää bussilla Lahteen. Forssasta ei onneksi kulje kuin kaksi tuntia bussilla. No, äiti sitten pesi paidan ja lähetti sen Lahteen, josta kävin sen hakemassa - jonka onnistuin ensiksi unohtamaan, olin kävellyt kaverin kanssa sellaiset 200m pois bussiasemalta, ennen kuin muistin, että mun paita on siellä. Hups.
No, tässä kohtaa olin ollut syömättä päälle viisi tuntia, ja menimme Trion Subwayhin. Kävin myös hakemassa energiajuomaa, ja kävin vessassa korjaamassa kulmat sekä hakemassa tablettiini uuden laturin, koska tietenkin vanha laturini kuoli pari päivää ennen conia.
Trion vessassa vaihdoin sitten Demonian saappaat ja tylli-pvc -minarin pälle, lähdimme kohti conia. Näin jälkeenpäin en oikein tiedä, miksi vahdoin Demoniat Triossa jalkaan, koska ulkona oli jäätä ja jää ja 13cm platform ei ole oikein hyvä yhdistelmä. Kai sitten ajattelin, että Desu on niin täynnä ettei siellä ole istumapaikkaa vaihtaa kenkiä, tai jotain.
Menimme sitten taksilla Desuconiin, ja olimme paikalla kuudelta. Olin tähdännyt viiteen, mutta ei kai ihan hirveästi oltu myöhässä.
Kävin katsomassa luennon Genderbendaus fanikulttuurin trendinä - miten ilmentää sukupuolta?. Luento oli ihan mukava, tosin se ei juuri vastannut juuri mihinkään kysymyksiin. Luennonpitäjällä tuntui olevan melko vähän materiaalia ja puolet luennosta oli sitä, kun ihmiset puhuivat omista kokemuksistaan luennonpitäjän kanssa. Luennonpitäjä oli kylläkin piirtänyt itse esimerkkikuvat, siitä peukutus. Luento oli kyllä ihan mukava, kertoi jo tietämiäni asioita, kuten esimerkiksi miten mieshahmosta tehdään nainen ja kuinka transheadcanonit toimivat.
 Hengasin sitten kaverieni kanssa ja jossain kohtaa päädyin Lastuun juomaan muutaman lonkeron.
Huomasin myös että luento Animea cosplayaavalle oli mennyt - se olisi alkanut heti kun saavuin, etten sitä olisi päässyt edes katsomaan, mutta se hieman harmitti - olisin mielelläni tutustunut animeihin joissa on hienoja pukuja, en pelkästään cosplayn kannalta, vaan ihan muutenkin.

Loppuperjantai menikin siinä kaverien kanssa ollessa, ja näin useampaakin eri ihmistä, kuten muutamaa turkulaista kaveriani sekä erään, jota en ole nähnyt herra ties kuinka pitkään.


Meikäläinen perjantaina. Kuvassa muuten näkyy harmaa silmämeikkini, jonka tein aivan ihanalla L'orealin luomiväripaletilla, jossa oli kolme sävyä, kaksi hopeaa ja yksi harmaa, sekä yksi musta sävy, eikä se maksanut kuin 15e.
Kuvassa näkyy myös aivan ihanat harmaat piilarini, joista juuri nyt ei ole parempaa kuvaa.


Lauantaina sitten vähän vänähti, olin mennyt kaksi yötä 2-3h unilla ja olin hieman väsynyt. Kaverilla sitten huomasin, että ripsiliimani oli hukkunut matkalla. Menin hieman paniikkiin, mutta muistin, että Kicksissä olisi, ja olin nähnyt Kicksin kun kävelimme Triossa. Soitin sinne, ja minulle sanottiin, että heillä olisi, mutta he eivät olleet varmoja oliko heillä juuri tällä hetkellä juuri sitä liimaa kuin haluan. Sain itseni sitten kuntoon, vaikken lauantain meikeistä hirveästi pitänyt, ja lähdin kohti Kicksiä. Sain liiman ostettua, kävin pistämässä aiempana pivänä käyttämäni ripset silmiin ja menin syömään. Sitten kuitenkaan en halunnut pitää niitä ripsiä silmissäni, ne olivat useampaan kertaan käytetyt ja aikasuoraansanottuna paskan näköiset, joten kävin vaihtamassa ripset käyttämättömiin mukanani olleisiin ripsiin ja heitin vanhat pois. Vasta nyt pääsimme Desuun, vähän myöhään joo, ja pahoittelin myöhästymistämme kaverilleni.
Kävin sitten laittamassa taas Demoniat jalkaan ja menin katsomaan myyntipöytiä. Minulla on ollut nyt reilun vuoden halu ostaa näistä isommista coneista jotain muistoja, mutten tälläkään kertaa löytänyt mitään erikoista. Näin sitten Purple Octopus Jewelryn pöydän, jolta olen ostanut että tilaustyönä teettänyt koruja, ja hän on varmasti lempikoruntekijäni Suomesta. Hänellä sitten oli isohko riipus jossa oli mustaa ja hopeaa, ja kuviona Scarab, ja näin muinaisen Egyptin ystävänä tämä koru oli pakko ostaa, ekä hintakaan ollut kuin 18 euroa. Tämä on muuten jo toinen muinainen Egypti teemainen koru, mitä häneltä olen ostanut. 
Illemmalla menin sitten katsomaan luennon Cosplay ja fanitus - tukena nuorten kehityksessä aiuisuuteen. Luento oli ihan mukava, vaikkei se hirveästi vastannut kysymyksiin. Luento meni lähinnä kahden luennonpitäjän puhuessa toisilleen, ja välillä eksyttiin aiheesta ihan reippaasti. Silti oikein mukava luento.
Ennen luentoa olin tavannut pari kaveria ulkona, tullut vaihdettua muutama sana ja naurettua typerille jutuille. Luennon jälkeen kävimme sivistyneesti Lastussa, jossa tuli juotua pari lonkeroa. Kesädesussa menen Lastussa tapaamani henkilön kanssa samaan hotelliin, joten yhdessä mietittiin että voisi siinä lauantaina mennä ihan baariin, kun Lastu on niin kallis. Tai sitten mennään iltabileisiin, mutta se on sitten yhtä kallis kuin Lastu.

Sunnuntaina heräsin suht ajoissa, mutta jotenkin meni taas pitkään. Olin vetnyt neljä yötä muutaman tunnin unilla, ja sunnuntaina aamulla oln niin väsynyt etteivät aivot enää toimineet. Sunnuntaina meikit tuottivat myös ongelmia - minulla on todella kuiva iho, eli en mitenkään hirveästi kärsi finneistä tai muista näppylöistä, mutta hienosti otsaani oli tullut pieni näppylä, millilleen siihen kohtaan mistä piirrän oikean kulmakarvan. Joten piirsin niitä kulmakarvoja pitkään. Piirsin oikean kulmakarvan valehtelematta 50-60 kertaa, ja aina epätasainen pohja sai kulmakarvaan jonkun millin vekin, joka kusi kulmat oikein kivasti. Mä oikeasti yritin kaikkeni, koitin jopa piirtää näppylän yltä ja alta. No, loppujenlopuksi sain oikean kulmakarvan piirrettyä niin, että piirsin sen näppylän päältä pienin ja kevyin vedoin, toistaen useaan kertaan. Meni kauan, mutta kannatti. Sunnuntaina muuten kyllä meikkini onnistuivat ihan hyvin. Tykkään ihan älyttömästi tästä Sugarpillin punaisesta luomiväristä, jos en olisi laiska pistäisin sitä varmaan joka päivä. :D
Sununtaina olin sitten siinä kahden aikoihin conissa, eli itse coneilua jäi sellaiset kolme tuntia.
Kävin ihan ensiksi myyntipöydät vielä kerran läpi, mutten löytänyt mitään.
Sunnuntai meni aikalailla hengailuna, ja sen kolmenkin tunnin aikana tuli nähtyä paljon kavereita. Myös meikkini sai parit kehut, joka oli ihan kivaa.
Olin tilannut itselleni Onnibussin lipun joka lähti 17:45, joten siinä conin loppumisen jälkeen lähdin taxilla bussiasemalle.
Seuraavaksi sitten Yukicon.

 
 Sunnuntain look.


Ostokset:

Kuten sanoin, en löytänyt conista juuri mitään. Kuitenkin tuli ostettua Purple Octopus Jewelryn aivan ihana Scarab -kaulakoru. Hintakaan ei ollut paha, 18 euroa.


Se on oikein nätti.


 

Lontoo, Englanti, 9.8-13.8.2016 osa 2

 Pahoittelen että tämä tulee näin hiivatisti myöhässä. Aiempaan postaukseen Lontoon -matkasta käytin abouttirallaa kaiken inspiraation kirjoittamiselle, ja myöskään kuvien lisäily ei meinannut onnistua koska en voi lisätä niitä tabletilla, vaan kuvien lisäämiseen pitää avata tietokone. Mutta tässä tämä postaus on, ja saan vihdoinkin tämän taakan pois.

Potter-näytelmän jälkeen kävimme Lontoon keskustassa, Natural History Museumissa ja muutammissa nörttikaupoissa.
Nörttiliikkeet olivat oikein jees, ja onnistuimme käymään kolmessa yhden päivän aikana. Forbidden Planet oli varsin iso nörttiliike, jossa oli yläkerta figuureille ja muille aiheeseen sopiville tavaroille ja kokonainen alakerta sajakuville. Vaikka tavaraa oli paljon, en löytänyt sieltä juuri mitään. Pääpaino tuntui olevan sarjakuvilla, ja esimerkiksi Marvelia oli paljon, mutta kun en tunne Marvelilta kuin leffauniversumin niin siitä ei ollut allekirjoittaneelle niin paljoa hyötyä. Paikassa oli useita fandomeja mistä pidän, mutta tuotteet eivät ollet sellaisia mistä olisin pahemmin pitänyt. Alakerassa vain kävin, kun sarjakuvien osto ei niin paljoa kiinnosta. Olin myös jatellut että olisin ostanut jonkun figuurin, mutta yhtäkään figuuria josta olis  pahemmin pitänyt ei ollut. Jos muuten DC:tä fanitatte, heidän figuurejaan paikassa oli ja paljon. Tuli sitten ostettua korttipidike missä oli Luihuisen symboli (joo, en tee sillä mitään mutta ihan kiva omistaa) ja sitten Shingeki no Kyojin -julisteen, jossa olivat lempihmoni Female Titan ja Mikasa kyseisestä sarjasta.

 


 Ehdimme käydä vain nopeasti Forbidden Planetissa, koska liike oli sulkeutumassa. En ehtinyt kuvata sisällä, mutta otin pari kuvaa näyteikkunasta.

Olin kuullut eräältä Lontoon mailla aikoinaan asuneelta ihmiseltä, että Camden ei ollut Lontoon parasta aluetta. Mutta täytyi kyllä sanoa että järkytyin, kun saavuimme paikkaan missä Who Shop oli. Doctor Who on Briteissä melkosen iso asia, ja silti Who Shop kauppoineen ja Doctor Who museoineen oli keskellä todella huonoa aluetta, joka tuntui lähes slummilta. Rakennukset tuntuivat olevan kaatumispisteessä ja kaikkialla oli maahanmuuttajien pikkuputiikkeja. Saavuimme sitten Who Shopille 5min ennen sulkemisaikaa ja lol, meitä ei päästetty sisään. Ovi oli lukossa vaikka asiakkaita oli vielä sisällä, ja meitä tultiin vain katsomaan ikkunan läpi ja sitten käveltiin pois. Kauppa oli sen verta pieni että olisin sen läpi mennyt siinä viidessä minuutissa. Lisäksi ovessa oli ohjeita, että museoon ei päässyt jos haisi tupakalle tai hajuvedelle, joka aiheutti minussa ja kaverissani pieniä mitäs vittua -tunteita. Kauppa tuli nähtyä ulkoapäin, en mene enää sinne.


Liike ulkopuolelta. Ilmeisesti kaupassa myydään myös Star Wars -kamaa.


Koska tämän Who Shop -sekoilun takia meilä olikin aikaa, tein random päätöksen mennä takaisin Lontoon keskustaan ja kohti Harry Potter -liikettä.  Minun ei ollut tarkoitus mennä sinne, mutta päätin ehtiä. Liike oli varmaan helpoin löytää, saavuimme metrolla Kings Cross St. Pancraisille, ja Kings Crossin juna-asema oli vieressä, noin sadan metrin kävelyn päässä.
Liike oli ihan jees, mutta tuntui että se oli hieman ahdas. Tuotteita löytyi paljon ja jopa replikoita elokuvista, tosin näillä oli sitten jo pikkuisen hintaakin.
Kaikkia tupia edustettiin, mutta huomasin että Rohkelikon tuotteita oli enemmän kuin muita. Sen kyllä ymmärsi, leffoissa ja kirjoissa näimme asiat nimenomaan Rohkelikon oppilaiden kautta.
Itse ostin paikata Luihuisen kravatin, kun oli niin paljon halvempi kuin nettikaupassa, sekä Deathly Hallows -avaimenperän, josta taiteilen itselleni kaulakorun. Olin ostanut Luihuisen kaulahuivin jo ennen matkaa koska oli tarkoitus pistää se kaulaan kun meinn näytelmää katsomaan, mutten sitten laittanutkaan. Hieman harmitti kun paikasta kyseisiä kaulahuiveja olisi saanut paljon halvemmmalla.


Luihuisen edustuspöytä.


Professori Kuhnusarvion tiimalasi. Pirun hienon näköinen, ja tätä tuli kuolattua.



Myös tälläisiä tuotteita sai. Harmittavasti en saanut kuvattua enenpää, pieni liike oli aivan täynnä ihmisiä ja about kaikki hieno oli lasivitriinien takana, jota oli vaikea kuvata kännykkäkameralla.


Seuraavana päivänä lähdimme kohti Natural History Museumia. Museo oli suht helposti löydettävissä, jo ihan metrosta löytyi nuoli johon suuntaan kävellä.
Rakennus oli todella iso, ja todella kaunis. Tykkään hirveästi vanhoista rakennuksista ja niiden koristeluista.
Saavuimme museoon puoli tuntia ennen sen sulkemista, ja kävimme katsomass dinosaurusten luut. Ne olivatkin aikalailla ainoat mitä halusin museolta nähdä, täytettyjä eläimiä näkee muuallakin ja olenhan tuossa paikass halunnut käydä ihan lapsuudesta asti. Olen fanittanut dinosauruksia ihan pienestä ja tosiaan ehkä sen takia mahdollisesti kuvasin kaikki dinot mitä pystyin. :D Eli niitä kuvia on melko paljon, ja pistän tähän ne jotka onnistuivat. Pahoittelen myös että dinokuvissa näkyy niin suuri ero laadussa. Kunnon kamerassani kuoli akku kesken kaiken ja loput kuvat kuvasin laadukkaalla puhelimella.


Itse rakennus oli sillai semisti hieno.


Myös aula oli melko näyttävä.



Kuvasin myös pari upeaa maalausta. 


Tästä kuvasta tykkään ihan pirusti, yksi matkan onnistuneimmista kuvista.




Törmäsin myös tälläisiin tosi seksikkäisiin robottiraptoreihin. Huomatkaa derppi ilme ja kameran paska laatu.

 Semisti huonolaatuinen kuva mutta olihan se pakollinen T-rexin luuranko pakko tunkea mukaan.


 Poseerasin myös tälläisen seksikkään dinorobon kanssa. Tää onkin ainoa kuva itsestäni koko matkalta mihin olen tyytyväinen :D



Se pakollinen Big Ben. Kävimme keskustassa vain pyörähtämässä, koska halusin nähdä tämän livenä. Ja hienohan se oli.

Seuraava päivä olikin sitten lähtö pois Briteistä, jolloin emme oikein ehtineet tehdä muuta kuin käydä syömässä ja lähteä. Olin muuten hienosti aikaisempana iltana tipauttanut lompakkoni ja joku aivan ihana brittinainen löysi sen! En ehtinyt edes kiittää lompakkoni palautuksesta, koska nainen käveli pois niin nopeaan. 

Pääsimme lennolle ja olimme täällä kertaa aikaisessa. Kentällä Suomessa tuli valvottua koko yö ja ihana Pipsa päätti olla kanssani yön <3 Ole tästä ikuisesti kiitollinen, koska olin Suomessa niin väsynyt, ettei lähtemisestä Kamppiin olis tullut mitään.


Ostokset:


Kuvassa tosiaan kravatti, Luihuinen-kortinpidike ja Deathly Hallows -avaimenperä, joka ehkä joskus muuntautuu kaulakoruksi. Jos ihmettelette mitä nuo kaksi muuta ovat, niin niissä oli toffeeta :D Halusin ehdottomasti englantilaista toffeeta, ja sitä ei löytynyt mistään muualta kuin lentokentältä. Tuosta talosta tulee joku romukoppa, mutta Union Jack -"käsilaukusta" tuli ihan siisti pöytäkoriste.


Sitten se Shingeki no Kyojin -juliste.
Valo makuuhuoneessani on ihan semisti huono kuten tuosta näkee, mutta toivon että kuva on suht selvä. Female Titan on ehdottomasti lempiasiani SnK:ssa ja oli ihanaa saada hänet seinälle.


 Sellainen reissu. Toivottavasti näen Cursed Childin uudelleen, mutta täytyy metsästää lippuja, niitä kun ei kovin helposti enää saa.


maanantai 29. elokuuta 2016

Lontoo, Englanti, 9.8.-13.8.2016 osa 1

Varoitus: Kirjoitus sisältää spoilereita näytelmän Harry Potter and the Cursed Child juonesta.

Tuli sitten täytettyä pitkäaikainen unelmani ja käytyä Lontoossa, ja voin sanoa, etten pettynyt. Maanantai-iltana lähdin kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, ja vietin asemalla kaverini Pipsan kanssa yön. Olin paikalla klo 12, mutta olisin voinut toki mennä myöhemminin kun lento lähti 7:40, mutta Kotkasta ei lähde mitään liikennettä öisin.
Vietettiin sitten lentoketällä yö, ja söin ensimmäisen kerran ties kuinka moneen vuoteen hotdogin, kun se oli ainoa lämmin ruoka mitä sain. En ole koskaan pitänyt hotdogeista ja en pitänyt tästäkään.
Käppäiltiin ympäri lentokenttää ja käytiin vähän latailemassa puhelinta, kunnes päästiin lennolle. Lento meni hyvin, kuunneltiin musiikkia koko matka, eikä edes ahtaassa tilassa istuminen haitannut niin paljoa. Pääsimme sitten lopulta Heathrown lentokentälle, joka oli ainakin allekirjoittaannelle pieni pettymys. Kenttä oli jotenkin huonommin organisoitu kuin Suomen Helsinki-Vantaa, ja muutenkin melko sekava. Meiltä kesti hetken älytä, missä metro oli. Kävimme sitten Pipsan kanssa hakemassa Oyster Cardit, ja itse latasin 30 puntaa koneeseen joka riitti oikein hyvin. Camdeniin pääsimme melko helposti, kun vaihtoja metrossa oli muistaaksen vain yksi.
Olimme kahdentoista aikaan Camdenissa, ja meilä ei ollut nettiä, joten emme tienneet minne mennä. Päätimme sitten käydä syömässä Subwayssa, joka oli metron vieressä. Brittiläinen Subway oli hämmentävä: Kaikki leivät olivat erilaisia kun Suomessa, Flatbread taisi olla ainoa sama mitä Suomesta saa, ja lisukkeina oli porkkanaa ja maissia. Mitä. Tilasin kananrintaa, joka oli melko erilaista kuin Suomessa - kananpalat olivat samanlailla paloina kuin Teriyakissa, ja kananpaloja tuli PALJON. Brittien Subway oli halvempaa kuin Suomessa, mutta itse syötävää oli enemmän. Muuten jos brittien Subwayhin menette, niin Italian -niminen leipä on oikein hyvää.
Tosiaan kävelimme pitkälle väärään suutaan ja hotellille meno oli melkoista haahuilua. Lontoossa useammassa paikassa oli Wi-Fi, mutta ne eivät toimineet. Hotelli oli aikalailla ainoa paikka, missä pääsi nettiin. Löysimme kuitenkin hotellin, ja pääsimme sisälle. Hotellihuone oli pieni, vain 11 neliöinen ja omisti parisängyn. Kuitenkin tilaa minun matkalaukulleni oli oikein paljon.



Pari kuvaa tuli otettua. Hotellihuone oli tosiaan ahdas, mutta mahduttii ihan suht hyvin. Vessa oli vain aika mielenkiintoinen, suihku oli mielettömän pieni eikä vessan ovi auennut kunnolla kun sänky oli tiellä.

Jätettyäni matkalaukn hotellihuoneeseen, lähdimme etsmään goottiliikkeitä. Näiden liikkeiden takia olin varannut hotellin Camdeniin, ja liikkeitä oli neljä, joista etsin kolmea. Kävelimme valehtelematta 7-8 tuntia, kunnes löysimme yhden liikkeen. Meillä oli aina välillä käytössä Wi-Fi, ja seurasime Google Mapsia. Kuitenkin Maps vei meitä ristiin rastin, aina kun saavuimme paikalle missä liike muka oli, oli se jossain muualla. Lopulta löysimme yhden liikkeen, ja kävimme sen nopeasti läpi. Liikkeessä oli paljon vaatetta ja New Tockin kenkiä, mutta vaatteet olvat minulle liian pieniä ja New Rockit eivät ole minun makuuni. Alakerrassa olisi ollut isompia vaatteita, mutta alakerran vaattet eivät olleet oiken goottivaatteita. Siellä oli jotain pinupmekkoja ja muuta vaatetta, joista en niin välittänyt. Lähellä oli New Rockin liike jota koristi todella iso saapas liikkeen yläpuolella (en valitettavasti jaksanut kuvata) mutten mennyt sinne, koska en heidän kengistään niin paljoa pidä. Samalla kadulla olisi ollut joku goottikorsettilike, mutten jaksanut mennä sinnekään, kun jalkani alkoivat lähemmäs kymmenen tunnin kävelyn jälkeen sanoa itsensä irti. Hotellille meno oli todella raskasta, koska jalkoihini sattui aivan mielettämästi, ja jouduin istumaan pienenkin matkan jälkeen. Luojan kiitos pääsimme lopulta hotellille, jossa pääsin nukkumaan.

Selfiekin tuli otettua ennen näytelmään menoa. Tykkään miten huonosti ikkunasta tullut auringonvalo muuttaa huulipunani sävyä paljon vaaleammaksi, mutta oh well.

Seuraavana päivänä olikin jotain, mitä olin odottanut hartaasti ja periaatteessa koko syy miksi tulla Lontooseen. Nimittäin Harry Potter and the Cursed Child. Heräsin siinä vähän ennen klo 12, jolloin meillä oli kaksi tuntia aikaa. Kuitenki puhtaasti oman hölmöilyni takia sen takia, ettei West Endin asema ollutkaan nimeltään West End, onnistuimme myöhästymään ensimmäiset 30 minuuttia näytelmästä. Meidät onneksi istutettiin 10 minuutiksi television eteen, jossa katselimme hetken ennen kuin pääsimme sisälle. Käytännössä emme menettäneet muuta kuin Albusin lajittelun Luihuiseen. Olisi ollut mielenkiintoista tietää muiden hahmojen reaktiot tähän, mutta ensi kerralla sitten.
Näytelmä oli upeasti toteutettu ja varsinkin Hermionen näyttelijä hoiti homman kotiin loistavasti, vaihtaen välillä hahmoaan lennosta, joka ei ihan kaikilta onnistu. Scorpius oli hahmona aivan loistava, hänestä tuli heti yksi lempi-Potter -hahmoistani, ja näytelmän erikoistehosteet olivat yksiä parhaimpia, mitä olen missään näytelmässä tai musikaalissa nähnyt. Mutta kaikki ei ollut aivan vaalenpunaista vaahtokarkkia. Näytelmää kritisoitin siitä että se tuntui fanfictionilta, ja siltä se välillä tuntui. Harry oli aivan ihmeellinen koko ajan ja suorastaan out of character, huutaessaan turhasta Albusille ja uhkaillessaan Tylypahkan opettajia. Ja vaikka näytelmä oli isolla rahalla tehty, loppupuolella tuntui, että tekijöiltä loppui raha. Albusin ja Sporpiusin ollessa Kolmiverhoturnajaisten viimeisessä koetuksessa, aitoina toimiavat pensaat olivat samoja, mitä Tylypahkassa ja muualla näytlmässä käytettiin kiviseininä. Myöskin lopussa Harry ja Albus olivat hautausmaalla, ja kaikki hautakivet paria lukunottamatta olivat matkalaukkuja. En tällöin edes tajunnut hahmojen olevan hautausmaalla, ennen kuin se sanottiin.
Lempikohtauksni näytelmästä oli alle kymmenen minuutin pätkä heti kakkosnäytelmän alussa, jossa Scorpius joutuu vaihtoehtoiseen aikaan jossa Voldemort voitti. Oli aivan hervottoman hauskaa katsella miten normaalissa todellisuudessa kiltti ja hölmö Scorpius oli muiden oppilaiden pelkäämä ja ihannoima kuolonsyöjä jonka idea oli, että jästejä kidutettiin tyrmissä. Scorpiusilla ja muilla kuolonsyöjillä oli muuten aivan ihanat vaatteet tässä kohtausessa, mutstat kaavut ja koristeltu vihreä rinnusta. Harmi etten löytänyt asuista kuvaa, niin nättejä ne olivat. Hauskasti muuten Pimento oli Tylypahkan rehtori. Olin hieman pettynyt Pimennon asuun, kun kaikilla muilla hahmoilla oli hienot vatteet, Pimennon kanssa olisi voinut vetää paljon over the top -tyylisen pinkin asun, mutta ei sitten.
Roolitus oli upea ja vain muutamna hahmo tunti väärin castatulta. Pidin paljon pääkolmikon näyttelijöistä, vaikka välillä tuntuikin, että he olivat hieman vanhoja näyttelemään nelikymppisiä.
Kalkaros, Voldemort ja Dumbledore olivat ainoat, keiden castauksesta en pitänyt. Elokuvaversioiden takia kuvitelen Kalkaroksen puhuvan tietyllä tavalla, ja matalalla äänellä. Vaikka Kalkaroksen asu oli hieno, jopa hienompi kuin elokuvissa, en pitänyt näyttelijästä. Hahmo ei untunu ollenkaan Kalkarokselta, hahmon puhetapa oli outo ja uah, en vain pitänyt. Dumbledoren kanssa oli hieman samaa ongelmaa. Hahmo ei tuntunut Dumbledorelta, sitä tietyä viisautta ei ollut ja jossain kohtaa Dumbledore  laukoi vitsiä, saaden häne tuntumaan comic relief -hahmolta. Voldemort oli suurin pettymys. Meikki oli hieno, vaikka samaa vaikutelmaa ei voi tehdä kuin CGI:lla, mutta hahmon tapa puhua tai pikemminkin huutaa oli lähestulkoon nauretava. Tämän esityksen Voldemortissa ei ollut mitään uhkaavaa, ja voin sanoa että olin hieman pettynyt.
Juoni noh, juoni tuntui fanfictiniolta, ainakin jossain kohtaa. Ensimmäisen näytöksen juonen ymmärrän sillä, että Albus ja Scorpius olivat 16 -vuotiaita. Myöhästyin tosiaan ensimmäiset 20 minuuttia, joten en ihan täysin ymmärtänyt alkua, mutta Amos Diggory oli surrut poikansa kuolemaa ja Albus ja Scorpius yhdessä päättivät estää Cedricin kuoleman Kolmivelhoturnajaisissa. Tuntui oudolta että kaksi teiniä uhkaisi niin paljon aikaa pelastaakseen jonkun, joka oli kuollut ennen heidän syntymäänsä. Ja miksi juuri Cedric? Luulisi, että Albus pelastaisi mieluummin Siriuksen, olihan tuo isänsä ystävä ja tämän kummisetä. Kuitenkin, hyväksyin tämän lähinnä koska hahmojen teiniys.

Pääjuoni oli sitten niinsanotusti perseestä. Pääjuonena oli sitten Voldemortin ja Bellatrixin tytär. Kyllä, luitte oikein, Voldemortin ja Bellatrixin tytär.
Joo-o. En osannut näytelmän aikana oikein päättää, pidinkö Delphistä vai en. Hahmossa ei sinäänsä ollut vikaa, mutta en esimerksi tajunut Deplphin olevan huomattavasti Scorpiusia ja Albusia vanhempi, ennen kuin se sanottiin. Hahmo näytti korkeinkaan pari vuotta 16 -vuotiaita poikia vanhemmalta, ja käyttäytyi kuin mikäkin teini. Toki käytös oli näyteltyä, Delphi oli perinyt isänsä valehtelijantaidot, mutta kun lopussa suuri paljastus tuli, teki mieli vain facepalmata. En tiedä mitä vihollista Cursed Childiinn odotin, mutten halunnut mennä takaisin vanhaan, ja Voldemortin tytär tuntuu ideana niin idioottimaiselta etten tiedä miten Rowling edes hyväksyi sen. Deplhi oli kasvanut jästien luona, ja siksi omisti blondisininisen tukan tumman sijaan, mutta hahmo ei vastannut vanhempiaan oikeasaan mitenkään. Nuori Tom Riddle että Bellatrix Lestrange ovat kuvailtu varsin tarkasti kirjoissa ja en nähnyt Dephissä oikeastaan mitään perimää vanhemmistaan. Tosin jos oltaisiin haettu näyttelijää joka muistuttaa jossain määrin Bellatrixiä, olisi varmaan ollut liian helppo arvata hahmojen sukulaisuus.
Näytöksessä nähtin muuten ankeuttajia, joistya tykkäsin todella paljon. Erikoistehosteet olivat hyvät, mutta ilmassa leijailevat ankeuttajat olivat piste i:n päälle. Näytelmässä olevat ankeuttajat olivat todella toden tuntuisia, ne liikkuivat ilmassa älytömän nätisti ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaijerit jotka pitävät näyttelijää ylhäällä eivät näkyneet. Minulla on aina ollut ongelma että ne näkyvät, nyt ei näkynyt kuin korkeintaan ihan hetken, ja myös velhoilla jotka tekivät pidennettyjä hyppyjä vaijerien avulla, ne eivät näkyneet. Näytelmässä näytettiin myös ankeuttajien suudelma, joka oli todella hyvin toteutettu.
Overall, näytelmä oli lähes täydellinen, suurimapana heikkoutunena oli juoni. Mutta muuten todella hyvä, ja toivon että näen vielä joskus uudelleen.

Sitten kuvia. Valitettavasti kuvia on vain teatterilta kun liikkeessä jossa kävimme ei saanut kuvata, mutta oh well.


Teatterilta napattu kuva.






Daily Telegraphkin ole kirjoittanut näytelmästä jutun. Hienosti spoilerit olivat peitetty.


Kakkosnäytelmän alusta Voldemortin merkki. Ihan hieno.


Vielä hienot viisi puntaa maksanut ohjelmalehtinen ja liput näytelmään.