torstai 25. joulukuuta 2014

Tarja Turusen joulukonsertti, 21.12, Kotka




Joo. Eli pääsin vihdoin ja viimein Turusen näkemään livenä.
Eipä mennyt kuin 10 vuotta.
Keikka tapahtui siis Kotkan kirkolla. Saavuin ajoissa paikalle ja pääsin melko eteen jonossa, ja sitten tulikin se 40 minuuttia seisottua hyisessä ilmassa. Olin aika iloinen, kun en ollut pistänytkään hametta ja legginssejä. Keikka alkoi noin vartin myöhässä, ja istua joutui sisällä melko pitkään ennen kuin keikka alkoi. Kännykästä oli akku mennyt, joten aikaa ei oikein voinut katsoa.

Tuntu jotenkin äärettömän hienolta päästä vihdoin Turusen näkemään livenä.
Muistan, kuinka mua kiusattiin alakoulussa, ja tosi nuoresta asti, vissiin ykkösluokkalaisesta, kuuntelin Nightwishiä. heh, samaan aikaan kun muut kuunteli jotain Smurffeja. Metallisti pennusta asti
Meikää kiusattiin eri syiden takia, mutta uskomattoman paljon se Vanha ja Oikea Nightwish auttoi. Jotenkin se biisien agressiivisuus, mutta kauneus, ja Tarjan ääni... se oli ihan uskomatonta.
Kymmenen vuotta olen Nightwishiä kuunnellut ja en tule lopettamaan.
Niin, se itse konsertti. Ovet aukaseivat vartin myöhässä, olin ulkona lähemmäs tunnin ja ai saatana oli muuten kylmä.
Pääsin melko eteen, mutta en kuitenkaan parhaille paikoille. En nähnyt soittajia oikeastaan ollenkaan, mutta Tarjan näin koko ajan ja se olikin tärkeintä. Tarja lauloi ihan uskomattoman kauniisti, ihan pieniä virheitä saatoin kuulla, kun olen itsekin sopraanoksi kouluttautunut, mutta muuten todella hyvin.
Välisoittoja oli yllättävät kolme kappaletta, ja ne olivat kaikki aika pitkiä. Välisoittoina kuultiin jotain ihan ihme nykymusiikkia, jota en oikein tajunnut miten se kuului joulukonserttiin, sekä Bachin Toccata & Fugue. Kyseinen biisi ei ole mitenkään erityisen jouluinen, mutta soitettiin Kotkan kirkon uruista ja voi jessus se on hieno biisi. Ja vaikea, oli meinaan pakko myöntää, että soittaja osasi soittaa sen.



Lopussa pääsin sitten nopeasti tapaamaan Tarjaa ja voi vittu kun meinasin purskahtaa itkuun kun näin hänet.
Kerroin hänelle, kuinka minua kiusattiin koulussa ja kuinka kuuntelin Nightwishia, kerroin kuinka minulta kesti 10 vuotta nähdä hänet livenä (hän halasi minua kun sanoin tämän), kerroin, että olen itsekin sopraano ja haluaisin laulaa metallibändissä. Lopuksi otin hänen kanssaan vielä kuvankin.
Oli ihan mieletön kokemus.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti