Yukicon ja pari sanaa Frostista

Siinä meni Yukicon, joka ensinmäistä kertaa järjestettiin Helsingin Messukeskuksella. Oli ihan jees con, mutta vähän meni hengailuksi kun ohjelmia mihin piti mennä oli kaksi, ja hienosti unohdin sitten toisen. Messukeskukseen olisin päässyt todella helposti Kotkasta jos olisin tiennyt asiasta, nimittäin yhdellä vaihdolla junalla suoraan Pasilan asemalle. Minä sain vasta tietää asiasta sunnuntain lopussa, että jee. Nyt tulin hienosti ensiksi Helsinkiin Kamppiin, sieltä juna-asemalle ja sieltä Pasilaan. Vaikka Helsingistä Pasilaan meno junalla olikin helppoa,se ei onneksi kestänyt kuin viisi minuuttia eikä Kampista juna-asemalle kävelykään ole mitenkään erityisen hankalaa, asia vähän ärsytti silti. Tiedän sitten ensi vuonna, jos Yuki samaan paikkaan järjestetään.

En saanut majoitusta joten jouduin ottamaan hotellin, joka ei onneksi harmittanut niin paljoa kun vanhempani suostuivat maksamaan sen minulle. Ja täytyy sanoa, että olin yllättänyt kuinka lähellä hotelli oli - ne olivat samassa rakennuksessa! Coni oli siis osittain hotellin tiloissa. Netissä luki välimatkaksi 100m, mutta oikeasti välimatkaa oli vain muutama hassu kymmenen metriä. Ihan mielellään maksan sata euroa siitä, että hotelli on noin lähellä.

Coniin saavuttuani menin heti naisten pukuhuoneisiin vaihtamaan korsettia päälle, ja pienen tappelun jälkeen se saatiinkin päälle. Kävin myös katsomassa kaverinin Firithin Starshine Legacy -luennon, joka oli aivan mahtava. Video luennosta löytyy Youtubesta, ja sattaa olla että miunkin ääntäni videolla kuullaan. ;) Lauantaina olisi ollut myös luento Cosplay - kun oma keho ei riitä, joka kiinnosti tosi paljon mutta jotenkin muistin hienosti, että luento olisi ollut vasta sunnuntaina. Että jee.

Tapasin myös paljon uusia ihmisiä että vanhoja, ja erityiskiitos Firithille että jaksoit kuunnella höpötystäni ja hengata kanssani. 

Mitään ihmeelistä conissa ei tapahtunut, tapasin tosiaan uusia ja vanhoja ihmisiä ja kävin katsomassa cosplaykisat. Tupakkaakin kului ehkä hieman liikaa, ostin perjantaina maxiaskin ja sunnuntaina kotiin päästyäni röökejä oli jäljellä kaksi. Hupsista... :D

Mitään kovin isoja ostoksia en tenyt , mitä nyt ostin jätti-Pockyja mansikanmakuna, sekä aivan ihanan kaulakorun, jota ihailin jo Traconissa mutten ostanut. Jätti-Pockyt olivat muuten erittäin hyvä sijoitus, 15 e ja sai aivan helvetisti enemmän kuin samalla rahalla pikku-Pockyista! Nam. Kaverilla sain joskus ihan tajuttoman kokoisia suklaa-Pockyja, jos löydän niitä netistä niin otan varmaan kymmenen   rasiaa. Kaulakorukin oli oikein ihana, varsinkin kun tykkään muinaisesta Egyptista niin pajon. :3
 

Omnomnomnom.

Tämä kaulakoru oli erittäin jees, kuolasin sitä jo Traconissa mutten silloin ostanut. Hinta oli 24e Kaulakorun tekijä muuten lupasi tehdä miulle customkaulakorun, ja samaan hintaan, 24e. Jes. :3



Ja sitten Frosti. Frostista en kirjoitanut ollenkaan blogiini, mutta coni ihan hyvin. En nähnyt suurinta osaa ihmisistä mitä halusin nähdä, mutta ne joiden kanssa hengasin olivat äärimmäisen mukavia. Vaatteet olivat samat 
  kuin Yukissa, mustapunainen hame, mustat legginsit, mustapunainen korsetti ja hanskat. Menin ensimmäistä kertaa Idalle yöksi, ja vaikka unta ei ekana yönä tullutkaan niin kaikki meni ihan hyvin. Coni oli tosiaan meikäläisen eka k18 con, ja kyllä huomasi että porukka käyttäytyi aikuismaisemmin ja esim jonojen kanssa ei ollut niin paljoa ongelmaa.
Hienosti muuten bussiasema meni kiinni, ennen kuin bussi ehti tulla. Hienosti sitten pääsin tien toiselle puolelle baariin, ja oli ihan se ihan jees viettää tunti lämpimässä lonkkua juoden ja conia miettien.  
  Viime vuoden Traconistakaan en kirjoittanut mitään, koska coni meni aikalailla hengauksena.
Traconiin olisin saanut liput Yukista, hienosti en tätä tiennyt. :D Onneksi sitten Cosvisionista saa. Mutta syy miksi aloin Traconista höpistä oli se, että ajattelin näyttää ihanat ostokseni sieltä. Mie kun en niitä ostopostauksia saa tehtyä, vaikka kamaa mitä esitellä olisi.

Ihan alkuesittelyksi sanon, että nää korvikset ovat lolitapöydältä. Todennäköisesti ensimmäinen että viimeinen kerta, kun sieltä mitään ostan. Kuitenkin, ihan jees korvikset, eivätkä maksaneet kuin 12e.

Pahoittelen huonoa kuvaa, en nopealla googlauksella löytänyt parempaa. Aivan ihana Banned -merkkine laukku, jossa on koristeeta pienet käsiraudat. <3 Itse en laukusta kunnon kuvaaa saanut, niin otin sitten nettikuvan. 

Chibicon ja Pop Cult Day

Jostain syystä en ole päivittänyt blogiani pitkään aikan. Nyt tähän tulee muutos, koska useampia postauksia on tulossa.

Joo, nuo kaksi pikkuconia ennen Traconia oli ja meni. Tämän vuoden Chibicon oli ensimmäinen Chibiconini, ja vähän yllätti, miten vähän ihmisiä oli. Paikka oli sama kuin Yukiconilla (mitä en hienosti tajunnut ja hämmennyin aika paljon kun saavuin paikalle) mutt populaa oli ainakin puolet vähemmän. Ihmisiä tuli tavattua, vaikka joitain tuttuja tuli nähtyä niin tungin uusiin porukkoihin. Ensimmäisenä luentonani kävin Hetalian maailmastoria -luennolla. Luento oli varmaan paras Hetalia-aiheinen mitä olen nähnyt, ja luennon pitäjä tiesi mtä teki. Minä kommentoin välillä hänen juttujaan ja anteeksi että vei aikaasi! Ahh, mun on vain pakko päästä puhumaan jos tiedän aiheesta jotain.

Cosplaydeitinkin kävin katsomassa, ja vaikka se ei ollutkaan ihan niin hirveä kuin jotkut cosplaydeitit mitä olen nähnyt, on cosplaydeittien taso laskenut kuin lehmän häntä. En sitten tiedä mikä on syynä, johtuisiko siitä että ihmiset jotka eivät tunne niin hyvin hahmoaan menevät lavalle ja sitten sanovat jotain mikä ei todellakaan sovi hahmolle.

Cosplaykilpailu oli aivan järkyttävän huono. Tämä oli ensimmäinen conini jossa sai osallistua puvulla jota ei ollut itse tehnyt, ja osa puvuista oli ihan järjettömän huonoja. Itse en ole vielä kehdannut mennä lavalle koska koen olevani liian huono, vaikka olenkin ihan hyvä pikkuconien tasoon nähden. Ehkä sitten joskus.

Kampissa asiat menivät sitten hieman enemmän perseelleen. Olin syömättä 12 tuntia, ja syömisen jälkeen väsyneenä menin odottamaan bussia. Niin eikös tietenkin hikoillut niin paljon, että meikit levisivät poskille! Ihan oikeasti, ne levisivät poskille sti... no sitten parin tytön avulla sain ne korjattua, mutta oli kyllä todellaa hieno kokemus.



Pop Cult Day oli sitten viikkoa myöhemmin. Paikka oli tosi kaunis (tilavat tilat pikkuconiksi, suuri takapiha) mutta ongelmana oli se, miten monissakin coneissa, että paikalliset pääsivät paikalle. Ja lähes jokainen humalassa. Sain kommentteja humalaisilta, yhdestä piti mennä ihan valittamaankin. Halusin paikalle ajoissa, koska yhdeltätoista tuli esitelmä Cosplay - Miksi tavikset ei tajuu. Esitelmä oli todella hyvä vaikka olikin aivan liian pienessä tilassa, ja pääsin itse vetäjän kanssa vaihtamaan pari sanaa luennon jälkeen. Sen jälkeen tulkin monta tuntia hengausaikaa, koska en mennyt enää muihin luentoihin ja tapahtumiin conin aikana. Hengasin monen ihmisen kanssa, ja onnistuin parilta kysymään tiedotkin.

Kuva otettu Pop Cult Dayssa. Naama sensoroitu koska derp.

Trixena 18v eli MIHIN TÄÄ AIKA ON MENNYT

14.3 oli sitten synttärit, ja vaikka tässä on jo kaksi viikkoa ehtinyt pyörähtää niin mietin, että mihin tää aika on oikeiasti mennyt. Juurihan mie olin se 13v pentu, joka odotti aikuistumista? :D Apua.

En oo vieläkään oikein sisäistänyt täysi-ikäisyyttäni.

Tästä tulee aika lyhyt postaus näin tektien kannalta, kun en oikein tiedä mitä kirjoittaa. En pitänyt kaverijuhlia, vain kutsuin sukulaiset kotiin.

Mitään erikoisia synttäreitä en viettänyt, mutta oli ihan jees nähdä sukulaisia.
Oltiin tilattu ruoat ennen juhlijien tuloa ja kaikki olivat ihan hyviä, ainostaan kakusta en tykännyt. Tilasimme mustia ruusuja, ne "kukat" eivät olleet jotain mitä olisin halunnut...
Saman paikan voileipäkakku ja mustikkavalkosuklaajuustokakku oli ihan järjettömän hyviä molemmat.
Tekstiä ei tule paljon, koska juhlissa ei tapahtunut mitään erikoista. Hieman vain kyseltiin miltä tuntuu olla täysi-ikäinen :) Kuvia sitten taas on.

Pose. Kuvassa muuten uusin korsettini.

Tämä ei ollut  ihan sitä, mitä haettiin. Maku oli kyllä ihan jees.

TÄÄ OLI IHAN JÄRJETTÖMÄN HYVÄÄ OMNOMNOM

Voilepäkakkuja tilattiin kaksi, minä kun en syö kalaa ja äitini ei syö lihaa. Nämäkin oli oikein hyviä :3

Kotkassa saamani kakku. En todellakaan odottanut tälläistä :D Oli hyvää kanssa.

Kortteja ja kukkasiakin sain :3

Lahjat:

 - Ipad Air 2

- Näppis kyseiseen tablettiin

- Paljon kukkia

- 550e

-  Rannekorun

 Lahjarahoja  on käytetty mm Fem-Preussin Electra 3023 - kenkiin sekä hampaiden valkaisuun. Meni muuten noidenkin kenkien tilaamisessa mitä, neljä vuotta :D Hirveästi pitäisi ostella asioita  mutta ei meinaa rahat riittää.

Yukicon eli lyhyt conipostaus

Yuki oli ja meni, ja tämäkin postaus tulee paaaljon myöhässä.

Postaus on lyhyt koska Yukissa ei tapahtunut juuri mitään erikoista, mutta ainakin conikausi on nyt avattu.

Saavuin paikalle ajoissa, mutta sitten jäin pihalle rupatteleman ihmisten kansa kun jonot olivat niin pitkät. Tässä rupatellessaja odottaessa että jonot lyhentyisivät, meni sitten avajaiset ja Cosplayn pimeä puoli -luento sivu suun (joka oli sinäänsä harmi, odotin kyseistä luentoa).

Huomasin sitten että jonot eivät lyhentyneet, joten menin kavereitten kanssa jonottamaan ja pääsin sitten sisään.

Olin pistänyt tulomatkalla korsettini ihan päin honkia, ja pyysin sitten erästä kaveriani kristämään korsetin. Hän onnistu kiristämään korsettini ihan jumalattoman tiukalle, kiitos siitä <3

Jotenkin tuntuu oudolta kun meinaa aina unohtaa kuinka tiimalasin mallinen miun kroppa on, ei siihen tarvta kuin korsetti kireälle ja padam, olen kivan mallinen. Wauh.

Lauantaina ei sitten ollut muita luentoja, menin katsomaan Cosplaydeitin ja voi jeesus, oli muuten paskin coslaydeitti mitä olin ikinä kokenut. Ihan ensiksi meille anannetiin paikkanumerot, mutta kukaan ei totellut niitä. Kaikki siis menivät ihan ihan itse valitsemille paikolleen. AARGH.

Deitin juonto takkusi, ja deitti oli muutenkin ihan jumalattoman awkward.

Lähdin sitten kesken kaiken pois. NCC -kisat myöhästyivät yli tunnilla, joka oli sisäänsä ärsyttävää mutta ainakin pääsin katsomaan sekä deitin että kisat, kun ne olivat päällekkäin.

Ihan en ollut samaa mieltä NCC voittajasta, siellä oli minun mielestäni parempiakin pukuja (lol, sama WCS:kin kanssa. Suomen edustajista olisi löytynyt parempiakin.)

Sunnuntaina piti mennä katsomaan FFFight mutta onnistuin unohtamaan sen, kun hengailin kavereittani kanssa.

Sunnuntaina oli cosplaykilpailut, mitä en mennyt katsomaan. En tosin muista enää miksi. :D

Joo, olihan se Yuki ihan kiva, mutta vähän ärsytti tuttujen puute, kun en tuntenut löytävän oikein ketään.Tämänkin voi selittää sillä, että liput myytiin kolmessa minuutissa.
Sunnuntaina kaverini ei eää pistänyt korsettia päälleni, joten menin kysymään apua infosta. Sitten joku JV tuli sen pukuuoneeseen kiristämään. Hän sai sen todella kireälle, kiitokset hänellekkin.
Con meni aika hengailuna, menin katsomaan One simply walks into Mordor -luennon, joka oli erittäin hienosti tehty. Luennolla käytiin läpi Tolkienin kirjojen maailmaa sekä Middle-earth: Shadow of Mordor -peliä.
Eli aika perus con.
Lähtiessäni onnistuin jättämään matkalaukkuni bussiin mutta onneksi kahden viikon jälkeen se löytyi. :) Eli onni matkassa taas.

Tältä näytin sitten tapahtumassa.

 Naama peititty koska derp.
Kuvaajana  Thalionkalwen

Tarja Turusen joulukonsertti, 21.12, Kotka

Joo. Eli pääsin vihdoin ja viimein Turusen näkemään livenä.

Eipä mennyt kuin 10 vuotta.

Keikka tapahtui siis Kotkan kirkolla. Saavuin ajoissa paikalle ja pääsin melko eteen jonossa, ja sitten tulikin se 40 minuuttia seisottua hyisessä ilmassa. Olin aika iloinen, kun en ollut pistänytkään hametta ja legginssejä. Keikka alkoi noin vartin myöhässä, ja istua joutui sisällä melko pitkään ennen kuin keikka alkoi. Kännykästä oli akku mennyt, joten aikaa ei oikein voinut katsoa.

Tuntu jotenkin äärettömän hienolta päästä vihdoin Turusen näkemään livenä.

Muistan, kuinka mua kiusattiin alakoulussa, ja tosi nuoresta asti, vissiin ykkösluokkalaisesta, kuuntelin Nightwishiä. heh, samaan aikaan kun muut kuunteli jotain Smurffeja. Metallisti pennusta asti

Meikää kiusattiin eri syiden takia, mutta uskomattoman paljon se Vanha ja Oikea Nightwish auttoi. Jotenkin se biisien agressiivisuus, mutta kauneus, ja Tarjan ääni... se oli ihan uskomatonta.

Kymmenen vuotta olen Nightwishiä kuunnellut ja en tule lopettamaan.

Niin, se itse konsertti. Ovet aukaseivat vartin myöhässä, olin ulkona lähemmäs tunnin ja ai saatana oli muuten kylmä.

Pääsin melko eteen, mutta en kuitenkaan parhaille paikoille. En nähnyt soittajia oikeastaan ollenkaan, mutta Tarjan näin koko ajan ja se olikin tärkeintä. Tarja lauloi ihan uskomattoman kauniisti, ihan pieniä virheitä saatoin kuulla, kun olen itsekin sopraanoksi kouluttautunut, mutta muuten todella hyvin.

Välisoittoja oli yllättävät kolme kappaletta, ja ne olivat kaikki aika pitkiä. Välisoittoina kuultiin jotain ihan ihme nykymusiikkia, jota en oikein tajunnut miten se kuului joulukonserttiin, sekä Bachin Toccata & Fugue. Kyseinen biisi ei ole mitenkään erityisen jouluinen, mutta soitettiin Kotkan kirkon uruista ja voi jessus se on hieno biisi. Ja vaikea, oli meinaan pakko myöntää, että soittaja osasi soittaa sen.

Lopussa pääsin sitten nopeasti tapaamaan Tarjaa ja voi vittu kun meinasin purskahtaa itkuun kun näin hänet.
Kerroin hänelle, kuinka minua kiusattiin koulussa ja kuinka kuuntelin Nightwishia, kerroin kuinka minulta kesti 10 vuotta nähdä hänet livenä (hän halasi minua kun sanoin tämän), kerroin, että olen itsekin sopraano ja haluaisin laulaa metallibändissä. Lopuksi otin hänen kanssaan vielä kuvankin.
Oli ihan mieletön kokemus.



Video Games Live, Helsinki, 6.11

Vau. Ei voi muuta sanoo ku vau.

Ihan mieletön esitys. Mieletön. 

Oliin kuuluut Video Games Livestä jo vuosia sitten ja päättäny, että jos se ikinä Suomeen rantautuu, minun on mentävä sinne.

Varasin liput, ja menin sinne, eikä voi sanoa että yhtään harmittaisi.

Esitys oli Helsingin jäähallissa, olin rivillä 4 joten olin ihan koko orkesterin edessä, ja on ihan äärettömän vaikeaa kuvailla, kuinka se kaunis mutta agressiivinen, mahtipontinen pelimusiikki minuun vaikuttaa. 
Kun kuulin että tapahtuma oli tulossa Suomeen, oli miun pakko saada liput sinne.
Valitettavasti eräs kaverini jonka olisin sinne erittäin paljon halunnut ei päässyt tulemaan, koska hänellä oli silloin kantava ollut kissa (joka muuten synnytti, onnea Elli <3) ja hänen piti vahtia sitä.
Koska en luottanut kykyyni kulkea Kampista Jäähallille, vaikka matkaa olikin vain muutama kilsa, halusin jonkun opastamaan. Sain sitten eräältä naisnörttipalstalta henkilön, joka ohjasi minut paikanpäälle ja istui vieressäni.
Satuimme paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan mutta ehdimme paikoillemme kunnolla, ja ehdimme nähdä ne pari videotakin jotka esitettiin ennen esitystä.
Miun piti kuvata One Winged Angel, Liberi Fatali ja Sonic-potpuri, mutta miulla oli jotain 6 prosenttia akkua jäljellä kun esitys alkoi, joten ei voinut.
Oli muuten ihan mahtavaa, kun kuoro Sonic-potpurin alussa "lauloi" oopperaäänellä SEEEGAA
..puolet ylesöstä repesi. 

Tiedän kyllä jonkin verran pelimusiikkia, mutta suurin osa kappaleista oli tuntemattomia. Mutta etenkin ne mahtipontiset kappaleet iskivät.
Mass Effect, WOW, Skyrim, Halo, Metal Gear... Aikalailla noiden pelien kappaleita en tuntenut, mutta musiikki oli kyllä mieletöntä.
Castlevania -potpuri oli muuten ihan mieletön, yksi parhaimmista esityksistä.
 Ja oli hienoa mielestäni että he näyttivät screeniltä kohtauksia pelistä, myös itse pelaamisesta, eikä koko ajan vain cutscenejä. Tuli samalla "tutustuttua" peleihin, vaikka nuo pelit kyllä pääpiirteiltään tiesinkin.
Ja mukavaa oli, ettei kaikki biisit olleet agressiivista orkesteripauhaamista vaan muutama hassu ja vähän kevyempikin pelibiisi tuli välissä. Tommy Tallarico, joka oli yli kymmenen vuotta sitten koko tapahtuman järjestänyt, juonsi ja soitti kitaraam, oli ihana.
Oli mukavaa kuunnella hänen juttujaan koska hän todella tiesi mitä teki, kun oli pelisäveltäjä, mutta jossain vaiheessa tuntui että hän puhui turhankin paljon. Mutta juu, ihana mies.
Ensimmäinen esitys päätti sitten Liberi Fataliin ja voi luoja, se biisi on uskomaton.
Orkesteri joka soitti ei ollut kovin iso ja kuorokin oli vain 16 -henkinen, enkä olisi kyennyt uskomaan, että niin pienellä porukalla voi kyseisen biisin edes esittää!
Ihan mieletöntä. Kyseinen biisi on yksi lempipelisoundtrackeistani, eikä ihme, se on niin kaunis ja mahtipontinen.
Tallarico vielä sanoi etteivät usein esitä tätä biisiä kun se on niin vaikea. :D

Tämän sain kuulla livenä. Kadehtikaa.


Kakkosesityksen viimeinen biisi oli, kuten arvata saattaa, One Winged Angel.
Ei ihme että yksi FF:n tunnetuituimmmusta kappaleista.
Se oli kanssa... uskomaton kokemus, näin suoraan sanottuna. Se kuoro, se mahtipontisuus ja agressio mitä soittajista lähti.
Ja tämän jo tiesin tuubasta videoita katsellessani mutta One Winged Angelin mukana screenillä näytettiin FF -cossaajia. Se oli mukavaa katsoa, ja varsinkin kun biisin mahtipontiseimmissa kohdissa ruudulle pistettiin jotain hauskaa. :D
Taputusten jälkeen tuli vielä yksi biisi, jonka jälkeen tuli yhteyslaulu Still Alive.
Tuntui että olin ainoa joka lauloi ainakin lähietäisyydeltä, mutta se ei haitannut.
Mieletön kokemus, eikä yhtään haittaa että odotin vuosia.

 Pose.

Tässä jonkinlainen kooste. Tässä ei tosin ole Liberi Fatalia eikä Castlevaniaa kokonaaan, mutta ei haittaa.

Kuinka minut pakotettiin elämään paskojen ihmisten kanssa ja muutto Kotkaan

Elin yhden elämäni paskimmista kuudesta kuukaudesta Nurmijärvellä sijoitettuna. Syyt tähän olivat koulunkäymättömyys ja tappelut äidin kanssa.

Luojn kiitos että mulla oli siellä tietokone ja netissä kavereita, ilman niitä en olisi selvinnyt.

Nurmijärvellä ollut paikka ei ollut niin huono kuin aiemmat sijoituspaikkani - ohjaajat olivat fiksumpia ja minulla oli tietokone.

Vaan ne nuoret mitä siellä oli, voi luoja. Mä muistan kun elin muutaman kuukauden Tammelan yläkoulussa, mä muistan ne idiootit joiden kanssa jouduin olemaan samassa koulussa. Kuinka kaikki käyttäytyivät niin saatanan lapsellisesti ja idioottimaisesti, ja kuinka mä vihasin heitä.

Nyt mä jouduin samanlaiseen tilanteeseen, mutta pahemmin. Mä jouduin vittu kuusi vitun kuukautta elämään samassa talossa noiden ihmisten kanssa. Mä en päässy milloinkaan muulloin kuin kotiin lähtiessä eroon heistä, ja voi vittu ku kun kotiinmeno tuntuikin niin ihanalta.

Mä yritin olla kaikille ystävällinen aluksi, vaikka muiden nuorten lapsellisuus ja naivius tuli heti vastaan.

Ei menny varmaan kuukauttakaan kun jo vihasin sieltä muutamaa henkilöä. Sara, Tuukka ja Siru oli ne pahimmat. Mä en ees tiedä milloin mä ajauduin näiden kanssa riitoihin mut sain kuulla kaikilta näiltä kolmelta ihan helvetisti paskaa itestäni, ja he puhuivat paskaa ihan huoneeni oven toisella puolella tietäen ihan hyvin, että vaikka soitinkin kuulokkeistani  Disarmonia Mundia, kuulin puheensa.

Mä aina kuvittelin, että mua täytyy ärsyttää ainakin vuosi, etä alkaisin unelmoimaan kenenkään tappamisesta. Kuinkaa huonosti tunnenkaan itseni! Koska about kuukauden jälkeen sinne muuttamisesta, mä istuin huoneessani, kuuntelin metallia ja unelmoin, kuinka repisin Saran kurkun auki paljain käsin.

Niin paljon se huora minua haukkui.

Tuukkaakin vihasin ja samalla nauroin hänelle, kun about 150 kiloinen poika sanoo minua läskiksi. Ja kyllä, mä olen läski, mutta olin kyseistä Tuukkaa puolet pienempi ja olin vielä pidempi kuin hän, joten en osannut edes loukkaantua kun hän haukkui minua. Se sai vain ivan ja vihan minun sisälläni syttymään. Ja kyllähän minä kavereillenikin kerroin että tuon kokoinen poika sanoo minua läskiksi. Luojaan kiitos että mulla on kavereita, varmaan olisin tappanut puolet ton paikan nuorista jos mulla ei olisi kavereita ollut.

Tuukka kuten nuo muut haukkuivat minua, mutta kuten varmaan tiedätte, mä pistän takaisin. Tosin vain verbaalisesti. Ja voitte kuvitella, mä unelmoin ihan fyysisestäkin tappelusta.

Olisin voinut hakata Tuukan ja sanoa että se oli itsepuollustusta. Tulipa muuten tällänen kohtaus mieleen - Tuukka huoritteli minua ja minä pistin takaisin. Ohjaaja tuli väliin, ja Tuukka huusi minulle jotakin ja minä hain piikkikaulapannan huoneestani ja kysyin Tuukalta, haluaako että puhkaisen hänen silmänsä piikkikaulapannalla. Ja se arka paskiainen lähti ulos, pakoon. Nauroin sitä silloin jo ihan vitun lujaa, ja nauran edelleen.

Tuukka luojan kiitos ,lähti sitten muutaman kuukauden jälkeen pois mutta jäin sitten kahden pikkuhoron Saran ja Sirun kanssa samaan taloon ja meno meeni vain entistä villimmäksi.

Sain kuulla kummaltakin, suurimmaksi osaksi Saralta, kuinka ällöttävä olen, kuinka ruma olen ja niin edespäin. Tietenkin vastasin hänelle takaisin, koska minä en koskaan hirveästi pelännyt puolta pienenpää ja heikompaa Saraa, eikä mulla tuottanut isompia ongelmia haukkua häntä saastaiseksi pikku lutkaksi.

No, tää kaksikkohan teki vähän kaikkea mulle, kirjoittivat esimerkiksi kaupan pöytään puhelinnumeroni tekstin "Pinja Laaksonen kutsui minua huoraksi" tekstin kanssa ja Siru varasti yhdet kenkäni (jotka joutui korvaamaan, hah! oikein sillekkin pikkuhorolle).

Olin kyllä alusta asti tietoinen että Siru teki näitä asioita  vain Saran manipuloinnin takia, kyseessä oli sen verran arka narttu, ettei hän sitä olisi yksin tuollaisia asioita lähtenyt tekemään.

Hauskaa oli myös Saran lapsellisuus, vaikka tyttö ei ollut kuin vuoden nuorempi.
Kyseinen tyttö puhui kaikkea idioottimaista, mutta eniten jäi mieleen kuinka kovaan ääneen hän joskus kertoi, kuinka se, että hänellä olisi kaksi samaa sukupuolta olevaa adoptiovanhempaa tai se, että joutuisi menemään kouluun taksilla olisi maailman nolointa. Sara oli muutenkin niin uskomattoman lapsellinen, itse edes 11 -vuotiaana ajatellut noita asioita noloina.
Kaikista ärsyttävintä oli Saran tapa huutaa ihan kaikkea. Kaikki piti huutaa tyyliin  "Vähänks ällöö!!" "Vähänks noloo, hyi helvetti!!" juuri sillä nenä-äänellä, samalla tapaa kuin stereotyyppinen pissis. (ihan samaa muuten tekivät ne 13 -vuotiaat pissikset Tammelan yläkoulussaa)

 No joo. En mäkään mikään täydellinen ollut. Saatoin puhua paskaa heistä tunteja putkeen kavereilleni, meinasin ihan tosissani kirjoittaa puupinnasta lähtemättömällä maalilla Saran oveen isolla HUORA ja olisin jo miljonääri, jos olisin saanut euron siitä kun toivoin että voisin vaan mennä ja hakata Saran.

Koska 160 senttisellä, keholtaan 12 -vuotiasta vastaavalla huoralla ei olisi ollut mua vastaan kauheasti panemista. Mä olisin hakannut sen nartun minuutissa, ja se tiesi sen itsekkin.

Puol vuotta mä elin tuolla. Puoli vitun vuotta mä elin noiden ihmisten kanssa. Säälikää mua.

Kunnes sitten tuli mun onnenpäivä, ja mä muutin Kotkaan. 

Kotka.
En ole koskaan elänyt kauheen isoissa paikoissa ja Nurmijärvikin oli niin äärettömän pieni. Ja voi luoja kuinka iloinen olinkaan muutosta Kotkaan! Pääsin isompaan kaupunkiin ja pois noiden ihmisten luota.
Mulla kävi muutenkin ihan uskomaton tuuri. Asun yksiössä, joka on vitoskerroksessa, neliöitä on yli 40, ja mulla on oma sauna ja parveke. Ihan uskomaton tuuri.
Kotka on vaikuttanut muutenkin ihanalta, rakastan isoja kaupunkeja ja kaikki oli lähellä. Euromarket ja kuntosali vaan muutaman sadan metrin päässä, sekä kaksi leffateatteria ihan vieresssä. Ja muutenkin, kaikkialle on todella lyhyt kävelymatka, asun kuitenkin keskustassa.

 Nukuin tälläisellä ekat pari viikkoa...

..mutta nykyään huoneeni näyttää tältä. Ja onhan miulla dobermanni ja Dalek vahtimassa! :D

Rakastin mutsiani kuin hän suostui ostamaan mulle 40 tuumasen telkkarin. Toi on ihan  vitun hyvälaatunen ja iso <3 Verraatkaa pelikonsoleihin pöydän alla :D

 Julisteeni jonka isäni osti miulle kun Saksassa kävin, jonka unohdin esitellä Saksapostauksessa. Varmaan lempijulisteeni tällähetkellä. Mulla on myös kolme muuta julistetta asunnossa tän lisäksi. :3


Joo. Tuli taas tällänen pikku purkaus kirjotettua, mutta mitä voit kun joudut asumaan vihaamiesi ihmisten kanssa samassa talossa :D Ja se syy miksi tämä postaus tulee mitä, lähes kaksi kuukautta myöhässä on se, että en ole jaksanut kirjoittaa, olen tutustunut Kotkaan, joutunut heräämään puoli kahdeksalta koska työtoiminta, kuvaamisissa meni ihan liian pitkään ja en vain ole jaksanut ajatella noita Nurmijärven ihmisiä.
Joo, löytyhän sieltä muutama mukava tyyppi, mutta he jäivät vähän varjoon kun joka päivä piti henkisesti varautua Siruun ja Saraan.

 Ehkä paras biisi kun kirjoittaa blogipostausta tunnekuohun vallassa.
Tähän biisiin liittyy muutenkin yksi Nurmijärveen liittyvä tarina, joten tätä oli hauska kuunnella kun kirjoitti tätä. Ihmeellisesti tuo iso orkesteri ja mahtipontisuus jotenkin synkronoi mun agressiota.
Zimmer ei petä.